Tämä elokuva oli lojunut hyllyssäni vuositolkulla ja ruman kantensa vuoksi se ei ollut herättänyt minkäänlaista intoa katsoa sitä. Nyt kuitenkin sokkovalinnalla se tuli vuoroon ja huomasin, että sehän on näköjään Tales From The Crypt-elokuva. Eli se ei edelleenkään herättänyt mitään intoa katsoa sitä.
Jamaikalla asustava Wesley (Daniel Lapaine) kärsii oudosta sairaudesta minkä vuoksi hän ajoittain tärisee ja huutaa sekopäisenä, ja välillä vajoaa täyteen eleettömyyteen. Niin ja ilmeisesti sairauteen kuuluu myös oman asunnon valaiseminen sadoilla kynttilöillä ja tribaalirummut.
Wesley ei ole ainoa joka kokee outoja, sillä pian eräs nuori nainen menettää viidakkoveitsen ansiosta päänsä ja eräs tohtori sulaa vanhaan kunnon body horror-tyyliin. Mutta täältä näistä tapahtumista siirrymme seuraamaan kuinka nenäleikkauksen jälkeinen Jennifer Grey (joka toki on edelleen kaunis, mutta oli kauniimpi ennen leikkausta) tohtori Alicen roolissa tekee hoitovirheen ja menettää virkansa, mutta saa sitten toimen Wesleyn henkilökohtaisena hoitajana. Pian saapumisensa jälkeen Alice alkaa näkemään painajaisia siitä kuinka hänen päälleen kaadetaan huonosti animoituja,,, vesikirppuja?
Välillä Wesley on aivan normaali - siis siten miten normaali täysi mulkero nyt voi ollakaan - ja ei tietenkään halua Alicen apua, sillä hän itse uskoo olevansa voodookirouksen uhri. Eli siis zombie sellaisella pre Romero-tyylillä. Tottakai he ihastuvat toisiinsa.
Välillä näemme Sid Haigin näköisen tyypin joka on selvästikin vähintään yksi elokuvan pahiksista.
Tieteeseen uskova Alice ei luonnollisestikaan niele pureksimatta mitään voodoohuttua ja luulee jokaisen näkyjä näkevän hysteerikon kärsivän epilepsiasta, mutta kunhan tarpeeksi monta naulattua nukkea on nähty, on Alicenkin uskottava jutussa olevan jotain perääkin.
Wesleyn veli Paul (Craig Sheffer) on soittavinaan pystybassoa.
Paikallisia kuolee ja poliisi epäilee Wesleyta syylliseksi, eikä hän muistikatkojen vuoksi pysty puolustautumaan.
Selviää, että nyt jo pois tieltä tapettu eläinlääkäri Matthew Hope (Tim Curry) tartutti ihmisiin kuten Wesley kissaleukemiaa ja sitten levitettiin huhuja voodoosta. Juonen mastermind on Paul joka haluaa myydä perhetilan, mutta koska Wesley omistaa puolet siitä, niin hän ei voi pistää paikkaa rahoiksi ellei saa veljeään pois tieltä. Siispä nyt kun asiat alkovat paljastua muillekin, viedään Wesley voodooiltamaan ja Paul puhaltaa jotain voodoopölyä. Seuraa Käärme Ja Sateenkaari-imitointia ja paljastuu, että todellisuudessa kaikki naruja veteleekin eräs naispuolinen äpärälapsi joka halusi tuhota Paulin ja Wesleyn jotta saisi itselleen perhetilan. Paul saa puukkoa ja Alice puhaltaa voodoopölyä äpärälapsen päälle. Seuraavaksi annetaan Wesleylle vastamyrkkyä ja röhkivä poliisi ottaa äpärälapsizombien seksilelukseen.
Okei, koska tämä on Crypt-tuotos niin sitä on aika vaikea ottaa missään vaiheessa kovinkaan tosissaan, sillä crypteille tyypillisesti tässäkin elokuvassa on puujalkavitsejä, hupsuja hahmoja, hassuja ääni- ja kameraefektejä ja jo katsoessa tulee ajatus siitä ettei tätä meinaa myöhemmin muistaa katsoneensakaan. Ska- ja reggaemusiikki eivät sovi kauhuelokuvaan!
Eli lopputuloksena on hyvin epätasaisesti kauhua ja (tahatonta) huumoria yhdistelevä elokuva, joka on muihin crypteihin verrattuan hieman vakavamielisempi, mutta ei kuitenkaan missään nimessä varsinaisesti vakava.
Mukana on runsaasti tuttuja naamoja bongattavana, mutta pistää mietityttämään ovatko puolen sekunnin rooleissa olevat (mm. Stephen Tobolowsky, Erick Avari) oikeasti kovinkaan tarpeellinen lisä elokuvaan. Sillä vaikka cameorooleihin onkin tapana pistää suht' tunnistettavia henkilöitä, niin jos Voodoon suurin nimi on joku Craig Sheffer on Tobolowskyn vilahtaminen liiankin näkyvää, hänen ollessa kuitenkin huomattavasti muistettavampi näyttelijä.
Heikko ja tarpeettoman koominen kauhuelokuva, jossa Jennifer Greyn nännit tuntuvat saavan eniten ruutuaikaa.
Tähdet: *
Voodoo - Tummempi Kuin Veri
2 kommenttia:
Varsinaninen pyhä kolminaisuus tämä Ritual. Karmea kansi, huono suomenkielinen nimi ja kehno leffa... Että näin...
Joo, tuo kansi on kyllä harvinaisen ruma.
Lähetä kommentti