Sean (Kerr Smith) ottaa vastaan työtehtävän ajaa auto Los Angelesista Miamiin. Syrjäseudulla Sean tarjoaa kyydin hieman häiritsevän oloiselle liftari Nickille (Brendan Fehr) ja kohta he ovat kuin vanha kinasteleva pariskunta. Matkalla he tapaavat ohimennen Kitin (Johnathon Schaech) johtavan Lost Boys-tyylisen party hard-nuorisojengin ja vaikka vielä mitään ei tapahdukaan, niin Nickin läsnäolo hermostuttaa Kitia. Kohta Sean ja Nick törmäävät vapisevaan Meganiin (Izabella Miko) jonka Sean olettaa olevan narkkari ja ei täten halua sotkeentua asiaan, mutta Nick pakottaa heidät ottamaan neidin mukaansa, sillä kuinka ollakaan Nick on vampyyrimetsästäjä, Kit jengeineen vampyyreja ja Megan vampyyrin uhri jolla on henkinen linkki Kitiin ja siten häntä voidaan käyttää hyväksi jäljityksessä. Tietenkään Sean ei usko Nickin puheita ennen kuin joutuu itse vampyyriviruksen uhriksi ja näkee kuinka vampyyrit räjähtävät liekehtien auringossa, ja nyt on äkkiä saatava Kit hengiltä ennen kuin Sean muuttuu itsekin lopullisesti vampyyriksi sillä klassiseen tapaan päävampyyrin kuolema vapauttaa muut kirouksesta. Mutta jotta tehtävä ei olisi aivan liian helppo, niin Kit pitää kaiken lisäksi tappaa ns. pyhällä maalla jotta lopputulos olisi oikea.
Loppuelokuva koostuukin sitten tutusta meiningistä jossa sankarit pakenevat pahiksia, on veristä purentatoimintaa, vampyyreja ammutaan ilman vaikutusta ja lopulta auringovalo hautausmaalla aiheuttaa palavan kuolevan.
Sean ja Megan vapautuvat vampyyrikirouksesta ja Sean lyöttäytyy Nickin seuraan saalistamaan maailman muita vampyyreja.
Kun tätä elokuvaa katselee niin mieleen tulee ajatus, että mitenköhän tämä ei koskaan esiinny vampyyrielokuvakeskusteluissa, kun siellä kuitenkin tuntuu pilkahtavan tylsemmänkin oloisia elokuvia. Onhan tässä sentään varsin mukava vauhti päällä, sopivasti verta suonissa, massayleisöä houkuttelevat kauniit näyttelijät ja veikeitä viittauksia muihin genretuotoksiin. Sitten mitä pidemmälle elokuva etenee, niin alkaa ymmärtämään miksi The Forsaken on jotenkin forgotten. Syynä lienee juuri Hylättyjen Sielujen tapa lainata muita elokuvia hieman liiankin suurissa määrin, että elokuva alkaa tuntumaan välillä jonkinlaiselta tribuuttiteokselta ja siksi siitä on aika vaikea löytää mitään originaalia.
Near Dark on varmastikin se elokuva joka on eniten vaikuttanut tähän ohjaustyöhön, vaikka kannessa mainitaankin The Lost Boys, joka lienee vain yleisesti tunnetumpi vertailukohde. Se että tämän elokuvan vampyyrijengi koostuu nuorista bilettäjistä tietenkin tuo mieleen The Lost Boysin, mutta tapahtumapaikat kaikkine pölyisine syrjäseutuineen ja likaisten vampyyrien cowboyhenkinen tapa heilutella aseita on silkkaa Near Darkia. Lisäksi Hylätyissä Sieluissa on muutama kohtaus jotka ovat lähes yksi yhteen Near Darkin kanssa. Esimerkiksi tapa jolla Megania kuvataan ensimmäisen kerran muistuttaa tapaa jolla Mae esiteltiin Near Darkissa, kohtaus jossa auto ajetaan motellin seinän läpi jotta peittoja auringolta suojinaan pitävät vampyyrit pääsevät turvaan on aivan suoraan Near Darkista ja palamisefekti joka näytetään kun vampyyrit joutuvat kosketuksiin auringonvalon kanssa on myös hyvin tutun näköinen.
Elokuvan alkutilanne tuo mieleen Liftarin, uhrin ja vampyyrin henkinen yhteys esitetään samalla tavalla kuin John Carpenterin Vampyyreissa ja yhdestä kohtauksesta tulee jopa mieleen Evil Dead 2:n osuus jossa Ash kuulee ääniä ja seinällä oleva kauriinpää rupeaa nauramaan. Joten vaikka näitä viittauksia onkin kiva bongailla, niin niitä tuntuu olevan aivan liiaksi kanssa, jonka vuoksi sitä rupeaa ehkä kuvittelemaan niidenkin kohtausten jotka eivät ole viittauksia muualle olevan juuri sellaisia.
Kun sitten vielä mukaan laitetaan dialogia siitä millaisia vampyyrit oikeasti ovat ja mistä he tulevat, niin siinäkin pitää puhua Francis Ford Coppolan Draculasta, ottaa mukaan ristiretkeläiset, mainita vampyrismin olevan kuten AIDS ja kuinka HIV-lääkitys pitää viruksen jonkin aikaa kurissa, niin sitä toivoo että jotakin olisi karsittu pois.
Hylätyt Sielut on kuitenkin kaikesta yllätyksettömyydestään huolimatta aika mainio, eräänlainen Twilightin kauneuskilpailuvampyyrin paha kaksonen, joka ei aristele käyttää verta, seksiä ja homoerotiikkaa rehellisesti hyväkseen, eikä vain väkisin piilotella sitä.
Rokki soi ja suut ovat täynnä punanestettä.
Tähdet: ***
Hylätyt Sielut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti