Madhouse (2004)

The Blair Witch Project oli ja on elokuva josta pidän suuresti ja sittemmin olen aina uteliaisuudella odottanut josko etenkin sen ohjaajaduo yksin tai yhdessä saisi aikaiseksi jotain yhtä vaikuttavaa. No, mitään kovin erikoista ei ole näköpiiriin ilmaantunut ja toistaiseksi Sánchezin Altered on ollut roskaviihteenä eniten mieleeni.
Blair Witchin ansiosta rupesin myös bongailemaan sen näyttelijöiden elokuvia ja vaikka sieltäkään suunnalta ei mieleen tule mitään järin muistettavaa, niin silti Blair Witch kantaa aika pitkälle. Siispä kun yksi elokuvan näyttelijöistä, (hän jonka mukaan elokuvan ns. soundtrack nimettiin) Joshua Leonard putkautti ulos tälläisen elokuvan kuin Madhouse, niin tokihan se piti katsastaa. Tosin olisi se tullut katsottua muutoinkin, sillä mukana on myös Lance Henriksen.

Kallonkutistajaksi opiskeleva Clark (Joshua Leonard) saapuu kartanomaiseen pöpilään opiskelemaan pöpien hoitamista. Pöpilässä on pöpejä joista kaikki eivät vaikutakaan olevan niin pöpejä ja jotkut puolestaan ovat ekstrapöpejä. Lisäksi siellä ovat myös söpö hoitaja Sara (Jordan Ladd) johon Clark ihastuu, muutama takakireä kollega ja myöskin laitoksen johtaja, tohtori Franks (Lance Henriksen).
Clark alkaa ihmetellä mikä saattaa aiheuttaa talossa kuuluvat oudot potilaisiin liittymättömät äänet ja kuka on se pikkupoika joka tuntuu kuljeskelevan käytävillä aivan vapaasti, mutta muiden huomaamatta. Clarkille vakuutellaan että äänet ovat normaaleja vanhalle rakennukselle ja ettei siellä mitään lasta ole. Jotenkin kaikki tuntuu johtavan pöpilän kellariin jossa sijaitsee erityisen vaarallisina pidettyjen potilaiden tilat. Alue on tietenkin kostea, likainen, päädyssä palaa tuli ja potilaat näyttävät karanneen Nightbreedista.
Kohta ilkeä sairaanhoitaja tulee tapetuksi jonkun suihkuverhotyypin ansiosta ja kun talo on täynnä hulluja ja potilaita, niin murhaaja saattaa olla kuka tahansa. Erityistä huomiota Clark kohdistaa pimeydessä istuvaan potilaaseen nimeltä Ben ja hän tuntuu tietävän kaiken mitä täällä pöpilässä tapahtuu, kuten sen että tohtori Franks syöttää potilailleen placeboa jotta bisnes pyörisi eivätkä potilasmäärät putoaisi. Keskustelut Benin kanssa saavat Clarkin uskomaan, että Franksin epäeettisyys johti sairaanhoitajan kuolemaan, yhden potilaan itsemurhaan ja että se siellä täällä nähty pikkupoika on jonkin entisen vääryydellä kuolleen potilaan aave.
Yksi pöpilän lääkäreistä menettää päänsä ja Clark vakuuttuu nyt puolestaan siitä, että se onkin Sara joka kulkee talossa tappamassa ihmisiä ja Ben voisi todistaa sen.
MUTTA!
Pöpilässä ei ole potilasta nimeltä Ben ja kun Clark viimein näkee Benin kasvot, niin kyseessä onkin se lapsi jonka hän näki. Mutta se lapsi onkin Clark itse, joka on aikoinaan ollut muksuna Franksin pöpilässä potilaana, mutta karannut sieltä ja nyt koska Clark/Ben on itse pöpi, niin hän oli saapunut Clarkina sairaalaan jotta voisi kostaa Beninä. Aivan.
Siispä kirves käteen ja juostaan pitkin pöpilän käytäviä pilkkomassa vastaantulevia ja tietenkin tohtori Franks saa maistaa terää. Sara kirveytetään ja sitten onkin aika matkustaa muualle.

Hyvä on, Madhouse ei ole mitenkään erityisen muistettava elokuva ja ylipäätään kauhuelokuvaksi se on kyllä varmaa, mutta kuitenkin ihan selvää turvallista keskitietä. Näyttelijät, ohjaus, lavasteet, musiikki ja kaikki muukin tässä elokuvassa on ihan onnistunutta, mutta ei taaskaan mitään maata mullistavaa.
Mutta tässä on yksi seikka jonka vuoksi tämä on kuitenkin mielenkiintoisempi elokuva, kuin mihin kaikki muut merkit viittaavat. Pidin nimittäin kovasti siitä ideasta, että pöpi-Clark itse oli sekä se luultu aavelapsi että myöskin potilas Ben, ja siksi vain hän ainoana näki heidät. Kyseessä ei ole mikään Fight Club-identiteettiyllätys, koska heti kun Ben tulee mukaan niin ymmärtää mikä elokuvan twisti on, mutta ainakin vähän sinne päin.
Poislukien tuo jippo, on kyseessä muutoin kylläkin varsin viihdyttävä, mutta kovin tavanomainen kauhistelu. Silti juuri sen Ben/lapsi/Clark-idean vuoksi jopa suosittelen katsomaan tämän elokuvan, varsinkin kun ne Benin ja Clarkin keskinäiset keskustelut olivat varsin sujuvasti kirjoitettuja.

Tähdet: ***
Madhouse