Tuo kuulosti ehkä siltä, ettenkö arvostaisi Lamasia ja onhan se tavallaan totta, mutta mies on silti mestari tekemään nautinnollista roskaa kuten tämä nyt vuorossa oleva Gladiator Cop.
Gladiator Cop on näemmä lisänimeltään The Swordsman 2 ja siten siis jatkoa elokuvalle The Swordsman, jonka jostain syystä huvittuneisuutta herättävä suomennos on Miekka. En tietääkseni ole nähnyt tuota elokuvaa Miekka, mutta nähdäkseni Gladiator Cop on itsenäinen tarinansa ja jatkoa vain siten, että Lamas esittää molemmissa elokuvissa samaa hahmoa.
On selvää, että Gladiator Cop on klassikko jo syntyessään, kun se taglineina ovat muun muassa seuraavat neronleimaukset:
"Mortal Kombat meets Highlander."
"Makes Robocop look like a toy."
Eiväthän elokuvantekijät valehtelisi meille?
Museon johtaja Chris Kilos (George Touliatos) tykkää käydä laittomassa ja salaisessa fight clubissa lyömässä vetoa. Nyrkkien sijaan näissä karkeloissa miekkaillaan ja se tehdään tietenkin kuolemaan saakka. Kilos järjestää omaan museoonsa varkauden jossa anastetaan hänelle Aleksanteri Suuren taikamiekka. Öö, okei. On muuten hienoa kuinka vartija yllättää varkaat, ampuu, tauko ja sen jälkeen varas päättää heittää voltin ihan noin vain vaikka huvin vuoksi.
Museoryöstöstä siirrymme uniltaan heräävän poliisi Andrew Garrettin (Lorenzo Lamas) seuraan ja miehen muotoiluvaahto on ilmeisen vahvaa, sillä noin hyvin pysyvää kampausta ei nukkuessa pidetä ilman karboniittia. Garrett haluaa tutkia miekkavarkautta, ei saa ja tutkii sitä silti ja hyvä niin, sillä hän taitaa olla poliisilaitoksen henkilökunnasta ainoa joka kosketuksen avulla näkee aiemmin tapahtuneet elokuvan kohtaukset sinisävytettynä montaasina. Tosin kun mies näkee gladiaattoriunia hereillä ollessaankin, niin auton rattiin häntä ei uskaltaisi päästää.
Kilos järjesti varkauden jotta sai tuon taikamiekan oman taistelijansa aseeksi ja sen avulla Milli Vanillin jäseneltä näyttävä soturi voittaisi kaikki ottelut ja hankkisi Kilosille kilokaupalla rahaa. Ensimmäiseksi Milli Vanillin jäsen miekkailee hengiltä kaljupään jolla on vihreä pyyhe.
Salaisia taisteluita järjestetään tietenkin kellareissa, autotalleissa, hylätyissä tehtaissa ja tottakai kamppailijat ovat kaikki tappelupelien tapaan jotenkin lainausmerkeissä erilaisia toisistaan. Vai miltä kuulostavat Duudsoneiden Jarppi, huppupäinen pyöveli, oletettu kylpylätyöntekijä ja monet muut nerokkuuden multihuipentumat. Milli Vanillin jäsen, eli Jodar (Christopher Lee Clements) on kuitenkin taikamiekkoineen se kaikista vaarallisin. Taikamiekka, oh brother.
Uudelleensyntynyt Aleksanteri Suuren surmaama Fu Manchu-viiksinen Parmenion (James Hong) on kuitenkin valmis haastamaan Kilosin ja Jodarin oman taistelijansa Mongolialaisen (Garry Robbbins) avulla. Parmenion tietää Jodarin vahvuuden johtuvan taikamiekasta ja haluaa sen itselleen. Tai pikemminkin haluaa tapattaa jonkinlaisen Aleksanteri Suuren reinkarnaation joka taistelisi sen miekan avulla ja sillä tavoin Parmenion saisi kostettua oman kuolemansa. Ja tokihan Te ymmärrätte, että se Aleksanterin hengen kantaja on Garrett, joka tässä välissä pääsee bylsimään Claire Stansfieldia.
Ja vuorossa on lisää kamppailijoita kuten jäykkä ninja, Duke Nukemin latinoveli, teräsmunainen (ihan oikeasti) Italialainen teurastaja ja 8MM:n Machine. Mongolialainen murisee kameralle.
Sitten jotenkin Garret vain sattuu kävelemään Kilosin järjestämiin juhliin, menettää tajuntansa autossa ja tietää missä seuraavat miekkataistelut järjestetään. Sen sijaan että poliisin ominaisuudessa Garrett pyytäisi kollegojaan avuksi, tai edes koettaisi estää kisoja, päättää hän itse osallistua niihin nimimerkillä Gladiaattori ja se näköjään tarkoittaa sitä että pitää laittaa mustapunainen vaippa päähän. Ensimmäinen vastustaja on Jodar jonka Garrett voittaa vailla vaikeuksia, että se siitä taikamiekasta ja sen aiheuttamasta voittamattomuudesta.
Garrett on muuten mainio kyttä, sillä suurimman osan ajasta hän istustelee sängyllä tai sohvalla, mutta kun viimeinkin vaivautuu nostamaan ahterinsa ylös niin hän on heti oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Kun tässä välissä Jodar on jo tapettu, niin Kilos kaappaa Garrettin kollegan Nick Milanon (Nicholas Pasco, joka on nimensä mukaisesti aivan pasco näyttelijä) ja pakottaa Garrettin taistelemaan taikamiekan avulla Mongolialaisen kanssa.
Garrett miekkailee Mongolialaisen kanssa, eli potkii häntä. Sankarimme ei kuitenkaan ehti häviämään taikka voittamaan ottelua, kun jostain syystä pahikset kompuroivat ja aseet laukeavat vahingossa niin, että luodit osuvat vain toisiin pahiksiin kuten Mongolialaiseen.
Parmenion vihjailee jatko-osasta ja katoaa, kun hänen apulaisensa mestaavat Kilosin. Näemme Garrettin pukeutuneena sukkahousuihin ja kitara alkaa ulvomaan.
Gladiator Cop visuaalisesti ruma kuin petolinnun anusaukko, juonellisesti tyhmä kuin ostoskeskuksen alle jäänyt saapas, näyttelijät ovat niin surkeita että saavat toivomaan heidän perustavan uskonnollisen kultin ja suorittavan joukkoitsemurhan, taisteluiden koreografiat ovat selvästikin Zatoichin suunnittelemia jos Zatoichi olisi silmävaivojen lisäksi kädetön, jalaton ja kuollut. Onneksi sentään dialogi on harkittua ja laadukasta, vai mitä:
"Mongolialainen! Hahahahahahaha..."
Nerokasta. Ja kyseessä on ilmeisen tärkeä repliikki, kun se pitää toistaakin.
Tämän elokuvan katsominen on aivan kuin näkisi jonkun liukastuvan ja lentävän hienossa kaaressa takamukselleen. Se näyttää kivuliaalta, mutta on samalla yllättävän hauskaa ja roskaelokuvaksi Gladiator Cop on sitä itseään, mutta juuri siksi aivan järjettömän huvittava.
Tähdet: ~
Gladiator Cop
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti