Parisen päivää sitten kirjoitin jotain huuhaata näyttelijöistä jotka ovat erehtyneet myös levylaulajan asemaan ja vaikka usein kyseessä onkin yhtä uskottava asia kuin näyttelevä malli, niin kun tarpeeksi syvältä kouraisee niin sieltä mudan joukosta saattaa löytää helmen tai kaksi.
Kun ensimmäistä kertaa kuulin Miami Vicesta tutun Don Johnsonin tehneen levyn, niin reaktioni ei ollut "Hulk murskaa" vaan jonkinasteinen naurahdus.
Hitto, Sonny Crockett oli tehnyt levyn. Se oli saatava.
Ja kun sitten ajanlaskumme alussa tulin ostaneeksi Johnsonin levyn Heartbeat (1986), niin odotin kuulevani jotain hauskempaa kuin Weird Al Yankovicin teokset, mutta kuinkas kävikään. Tämähän,,, tämähän on,,, hyvä Luoja sentään,,, ihan hyvän kuuloista.
Kyseessä ei ole mikään varsinainen mestariteos, mutta Johnson laulaa varsin hyvin ja musiikki on ihan mukavaa aikuisrokkia jossa saksofonin tahtiin kävellään öisellä kaupungilla, merenrannalla kuutamossa, sateen piiskatessa kauan sitten kadotettua rakasta. Kasarikevytrokkia jollaista voisi kuulla Rocky-elokuvissa.
Tämä on miellyttävää musiikkia josta on vaikea suuttua ja jolle ei osaa nauraa.
Siispä sen perusteella oli syytä hankkia myös herran toinen levy Let It Roll (1989) ja vaikka se pysyttelikin samassa linjassa, niin se ei enää yhtä usein levysoittimeen päätynyt. Kyseessä kun oli liiaksikin same ol' same ol'.
Vaikka molemmilla levyillä oli mukana ammattimuusikoita kuten Steve Jones, Bruce Kulick, Ronnie Wood, Willie Nelson, Bonnie Raitt ja jopa Barbra Streisand, niin nippelitriviasta hauskimpia ovat se, että yhdessä Heartbeat-levyn valokuvista poseeraa jostain syystä Whoopi Goldberg ja että Let It Roll-levyllä kappaleessa Angel City on taustoja laulamassa Melanie Griffith. Joten voisi sitä huonomminkin olla.
Eipä ole herra Johnson sittemmin laulajantointa harrastanut, ellei sitten suihkussa, mutta jos mies vielä joskus erehtyy levytysstudioon niin kyllä minä sen levyn ostan.
4 kommenttia:
Miami Vice oli tuolloin kova sana maailmaa vastaan (on se sitä vieläkin) ja kaikki mikä vähänkin sivusi aihetta, oli tietysti saatava. Niinpä minulta löytyykin vinyylinä Miami Vice I-III levyt, sisältäen sarjassa esitettyä musaa...
Heartbeat minulta löytyi lähinnä kopiokassuna. Eräs silloinen vastakkaista sukupuolta oleva luokkatoverini sen minulle kopioitsi. Kovin olin silloin innoissani siitä. :D
Molemmat löytyy! Heartbeat vinyylin mukana tuli juliste, josta naapurin tytöt taisteli rajusti. En tajjuu miten pystyin luopumaan siitä, niin kovasti tuli nuoltua tuonkin (ensimmäisen) levyn kansia.
Tuoppi.
Tv-sarjan lisäksi minulla on Miami Viceen liittyen (jos myös nuo Johnsonin levyt lasketaan mukaan) lisäksi vielä levyt:
-The Best Of Miami Vice joka on kokoelma aiemmin julkaistuista Miami Vice-kokoelmista.
-Music From The Televison Series Miami Vice.
-Miami Vice. Original Motion Picture Soundtrack.
-Miami Vice by Jan Hammer. Joka on kolmen levyn kokoelma Hammerin musiikkia sarjasta.
Niin ja kun noita 80-luvun syntikkakokoelmia on tullut haalittua roppakaupalla, niin yksi niistä mainostaa itseään Miami Vice-teemaisena.
Crocketts Song, mutta Miami Viceen liittyen siinä on vain Crocketts Theme ja muut kappaleet ovat Ramboa, Platoonia, etc.
Tädilläni on kasettina se Philip Michael Thomasin levytys. Se on aivan kauhea, joten se pitäisi vielä hankkia.
Mörri.
Hah!
Cd-levyssä ei ole julistetta, mutta yksi koko sivun poseerauskuvista näyttää siltä, että se voisi olla juliste. Siinä Donboy seisoo kädet taskuissaan jollain kujalla, eikä miehellä tyyliin sopivasti ole sukkia jaloissaan.
Hei, minultakin löytyy tuo The Best of Miami Vice cd:nä. Ja sen lisäksi myös Jan Hammerin Escape From Television läpyskä. :D
Lähetä kommentti