Näyttelijät ja musiikki pt. 2

Parisen päivää sitten kirjoitin jotain huuhaata näyttelijöistä jotka ovat erehtyneet myös levylaulajan asemaan ja vaikka usein kyseessä onkin yhtä uskottava asia kuin näyttelevä malli, niin kun tarpeeksi syvältä kouraisee niin sieltä mudan joukosta saattaa löytää helmen tai kaksi.

Kun ensimmäistä kertaa kuulin Miami Vicesta tutun Don Johnsonin tehneen levyn, niin reaktioni ei ollut "Hulk murskaa" vaan jonkinasteinen naurahdus.
Hitto, Sonny Crockett oli tehnyt levyn. Se oli saatava.
Ja kun sitten ajanlaskumme alussa tulin ostaneeksi Johnsonin levyn Heartbeat (1986), niin odotin kuulevani jotain hauskempaa kuin Weird Al Yankovicin teokset, mutta kuinkas kävikään. Tämähän,,, tämähän on,,, hyvä Luoja sentään,,, ihan hyvän kuuloista.
Kyseessä ei ole mikään varsinainen mestariteos, mutta Johnson laulaa varsin hyvin ja musiikki on ihan mukavaa aikuisrokkia jossa saksofonin tahtiin kävellään öisellä kaupungilla, merenrannalla kuutamossa, sateen piiskatessa kauan sitten kadotettua rakasta. Kasarikevytrokkia jollaista voisi kuulla Rocky-elokuvissa.
Tämä on miellyttävää musiikkia josta on vaikea suuttua ja jolle ei osaa nauraa.
Siispä sen perusteella oli syytä hankkia myös herran toinen levy Let It Roll (1989) ja vaikka se pysyttelikin samassa linjassa, niin se ei enää yhtä usein levysoittimeen päätynyt. Kyseessä kun oli liiaksikin same ol' same ol'.

Vaikka molemmilla levyillä oli mukana ammattimuusikoita kuten Steve Jones, Bruce Kulick, Ronnie Wood, Willie Nelson, Bonnie Raitt ja jopa Barbra Streisand, niin nippelitriviasta hauskimpia ovat se, että yhdessä Heartbeat-levyn valokuvista poseeraa jostain syystä Whoopi Goldberg ja että Let It Roll-levyllä kappaleessa Angel City on taustoja laulamassa Melanie Griffith. Joten voisi sitä huonomminkin olla.

Eipä ole herra Johnson sittemmin laulajantointa harrastanut, ellei sitten suihkussa, mutta jos mies vielä joskus erehtyy levytysstudioon niin kyllä minä sen levyn ostan.