keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Rogue Assassin (War, 2007)

Lupaa hyvää elokuvalta jos toinen sen päätähdistä ennusti elokuvan floppaavan ja sanoi että lopputulos "sucked."
No, pidetään siis odotukset alhaalla. Joita kuitenkin valitettavasti hieman nosti elokuvan scorelevyn kuuntelu, sillä Brian Tylerin musiikki ainakin on onnistunutta.

FBI-agentti John Crawford (Jason Statham) on ottanut elämäntehtäväkseen saada kiinni salaperäinen ammattitappaja Rogue (Jet Li) ja halua kasvattaa tieto siitä, että Rogue tappoi Johnin parhaimman ystävän ja parin Tomin (Terry Chen) perheineen. Tottakai Johnin obsessio johtaa avioliiton hajoamiseen sun muihin sosiaalisen elämän rajoituksiin.
Kuva välähtelee, nykii ja hyppii samaan tapaan kuin lähes kaikissa muissakin uusissa toimintaleokuvissa ja siksi Jet Lin kaltaisen akrobaatin temput jäävät valitettavan laimeiksi, mutta elokuva etenee siten että Rogue tappaa porukkaa siellä ja Rogue tappaa porukkaa täällä, ja John seuraa askeleen perässä. Vaikka Rogue on toiminut CIA:lle, Yakuzalle ja kaikille muille Partiolaisista lähtien, niin kukaan ei muka tiedä edes sitä minkänäköisestä henkilöstä on kyse. Mutta vaikka kuinka usein herra leikkauttaa kasvonsa niin luulisi hulpealla urheiluautolla, mittatilauspuvuilla ja paljailla kasvoilla kekkuloivan miehen piirtyvän edes jonkun verkkokalvoille. Eli ollakseen niin salaperäinen että monet pitävät Rogueta pelkkänä huhuna, on mies yhtä hyvin piilotteleva kuin Freddie Mercury oli lavalla.
Yakuza-pomo on myymässä hevospatsaita triadille ja tuon pomon tytär Kira (Devon Aoki) saapuu Japanista San Franciscoon varmistamaan tapahtumien sujumisen, ja toisaalla Rogue alkaa soittelemaan Johnille. Rogue antaa jopa Johnin tavata itsensä, mutta ilman todisteita John ei voi muuta kuin kävellä pois turhautuneena. Kira puolestaan palaa jossain vaiheessa Japaniin tehtyään siinä välissä ei mitään.
Rogue työskentelee triad-pomon apulaisena, mutta samalla toimii heitä vastaan. Eli idea on hieman Yojimboa, jossa Rogue liikkuu kahdessa leirissä, mutta virtsattaa molempia. Siispä Yakuzat ja triadit ammuskelevat toisiaan.
Ninjahyökkäys! Ihan oikeasti.
Sitten voidaankin tehdä paljastus johon on vihjailtu pitkin elokuvaa, että Rogue onkin TA-DAA! Roguen tappamaksi luultu Tom. Silloin aiemmin Rogue ehti kuolettamaan Tomin vaimon ja lapsen, mutta Tom puolestaan pisti Roguen maan alle, otti kasvoleikkauksen avulla hänen paikkansa voidakseen tuhota rikosjärjestöt ja kostaa tuolle Yakuza-pomolle perheensä kuolemat. Nyt näin on tehty ja ihmettelemme, että oliko tuo käänne nyt oikeasti tarpeen, mutta sitten ihmettelemme enemmän kun selviää että John oli aikoinaan pettänyt Tomin juoruamalla Yakuzalle. Hyvä on sitten.
John kuolee ja minä siirrän elokuvan sekajätteisiin.

Rogue Assassin on ihan ok toimintaelokuva, mutta siinäpä se. Joten ei siis ole vaikea nähdä miksi tämä elokuva ei menestynyt odotetusti.

Tarina, visuaalisuus, ja kaikki muu ovat oikeastaan ihan kelvollisia. Eivät mitenkään ihmeellisiä vaan sellaista tutun turvallista joka ei yllätä, mutta jonka luulisi kelpaavan suurimpaan nälkään, jopa niistä hupsuista lopputwisteistä huolimatta. Luulisi kelpaavan, jos koko elokuva ei vain vaikuttaisi siltä, kuin se pyörisi väärällä nopeudella.
Toiminta on kuvattu nykytyylin mukaisesti stroboefekteinä ja sitä on määrällisesti ihan tarpeeksi, mutta jotenkin kaikki keskustelukohtauksista ammuskeluun vaikuttaa kulkevan liian hitaasti, aivan kuin elokuvaan olisi tuikattu jotain hevosrauhoittavia. Edes Tylerin vauhdikas musiikki ei peitä sitä, että kaikesta välkkeestään huolimatta elokuva on löysä kuin nukkuva Barbapapa.

Jos pitää Stathamista, niin tässä saa kokea sen Stathamtypian jossa paksusänkinen mies puhuu hiljaa murahdellen, katsoo kaikkia ilkeästi ja lyö kovaa.

Jos pitää Jet Listä, niin tässä saa kokea sen amerikkaisen elokuvan Lin jossa leikkauksilla tehdään miehestä rampa, mutta ainakin hän näyttää mustassa puvussaan aivan helvetin komealta.

Jos pitää Devon Aokista, niin tässä saa kokea sen ettei hän vieläkään vakuuta näyttelijänä, vaan on edelleen malli joka poseeraa kameralle. Toisaalta jos rooli kerran vaatii vain kauniilta näyttämistä, niin tuskin silloin muuta kannattaa odottaakaan.

Jos pitää ääliömäisistä käänteistä, niin tässä saa kokea sellaiset.

Tähdet: **
Rogue Assassin

Ei kommentteja: