Wall Street - Money Never Sleeps (2010)

Draamaelokuville ei pahemmin jatko-osia tehdä, mikä on ehkä hyväkin asia, sillä kuinka houkuttelevalta joku Ja Keskellä Virtaa Joki 2, tai Magnolia 2 kuulostaisi? Mutta toisaalta, jos kerran kauhulle, toiminnalle ja komedialle jatko-osia ulostetaan kuin pahimpana ripulitaudin hetkenä, niin miksipä ei sitten tehtäisi samoin hyvien draamatarinoiden ja etenkin niiden mahdollisten herkullisten hahmojen kohdalla. Toki tietenkin parempi olisi jos jatko-osa tehtäisiin vain jos olisi oikeasti jotain uutta kerrottavana, eikä vain siksi että se on mahdollista tehdä muutoinkin.
Wall Streetin Gordon Gekko oli erittäin mainio elokuvahahmo ja vaikka en nyt missään vaiheessa kaivannutkaan jatko-osaa Rahan ja Vallan Kadulle, niin en pistänyt oikeasti vastaankaan ajatukselle kuulla Gekkosta lisää. Tosin Oliver Stonen viimevuotiset otteet vihjailivat siihen suuntaan, että Gekkon olisi kannattanut antaa olla rauhassa.

Vuosi 2001 ja Gordon Gekko (Michael Douglas) vapautuu vankilasta ja sieltä siirrymme vuoteen 2008 jolloin Gekko julkaisee kirjan. Saamme myös huomata, että Gekkon isästään erkaantunut tytär Winnie (Carey Mulligan),,, jota en tosin muista mainitun sanallakaan ensimmäisessä osassa, jossa kyllä puhuttiin Gekkon pojasta. No kuitenkin, rahan valtaa vastustava Winnie ei pidä ahneesta isästään, mutta on silti suhteessa rahamaailmassa toimivan meklarin, Jaken (Shia LaBeouf) kanssa, joten hirveän idealistinen tämä aatteellinen tytär ei kuitenkaan tunnu olevan. Onneksi Jake kuitenkin on heitä Wall Streetin kilttejä meklareita, eli hän ei aivan tappaisi ihmisiä ansaitakseen heillä rahaa, vaan pelkästään potkisi heitä naamaan ja se on kuin suloinen nalle halimassa.
Pörssikurssit laskevat ja suuri romahdus odottaa nurkan takana. Yksi keinotekoisen taantuman uhreista on Louis Zabel (Frank Langella), joka pakotetaan pilkkahinnalla myymään rahoitusyrityksensä häikäilettömälle investoijalle Bretton Jamesille (Josh Brolin) ja menettää siksi elämänhalunsa ja myös varsinaisen elämänsä itsemurhalle.
Jake pyytää Gekkoa avukseen kostossa Brettonille ja sitä kautta myös Winnie joutuu tutustumaan uudelleen isäänsä, joka ei enää paasaakaan rahan keräämisestä ja vallasta, mutta ei silti näemmä tottele itseään.
Eräässä juhlatilaisuudessa koemme vaivautuneen cameon, kun Bud Fox (Charlie Sheen) käy vilkuttamassa kameralle ja kertoo olevansa ihan sikarikas.
Mitään kostosuunnitelmaa ei kyllä meinaa huomata, kun suurin osa elokuvasta kuluu tyhjänpäiväiseen rupatteluun ja tietokone-efektointiin jolla näytetään ilmeisesti Genesis-projektin toimintaa.
Sitten Gekko huijaa omat rahansa takaisin Winnielta ja Jake tuhoaa Brettonin kirjoittamalla jutun blogiin ja sen synnyttämät huhut pilaavat Brettonin maineen.
Winnie on paksuna ja kaikki ovat lopussa onnellisia.

Money Never Sleeps on ihan siedettävä elokuva. Siinä on mukana hyviä näyttelijöitä, ahneustarina on edelleen pohjimmiltaan toimiva, mutta se ei ole lopulta kovinkaan vaikuttava ja tuntuu siltä kuin renkaissa olisi aivan liian vähän ilmaa. Tiedättehän kuinka remaketeollisuudessa vaikuttaisi riittävän, että elokuvan uusintaversioon palkataan nuoremman näköisiä näyttelijöitä ja tehdään elokuvasta visuaalisesti kiiltävämpi. Sellainen Money Never Sleeps on. Se on kuin teinikauhuversio ensimmäisestä elokuvasta.

Elokuvassa on muutamia seikkoja jotka aiheuttavat turhaa päänvaivaa. Esimerkiksi juuri Gekkon tyttären olemassaolo, josta ei mainittu sanaakaan aiemmin ja okei, ehkei hän vain tullut puheeksi, mutta miksei tämä hahmo voinut olla se ensimmäisen osan poika ja Shia vaikkapa hänen poikaystävänsä, taikka tyttöystävänsä. Ei se nyt iso homma olisi ollut kääntää sukupuolirooleja. Toki tässä osassa mainitaan, että Gekkon poika on kuollut ja näytetään Winnien lapsuuden kuva, että sillä viitataan tyttärenkin olleen olemassa jo ensimmäisen osan aikana ja selitetään samalla miksei poika enää ole. Mutta siltikin.
Minua vaivasi myös se, että jos - kuten Gekkokin itse sanoo - Winnie todellakin vihaa sydämestään Wall Streetia ja rahamaailmaa, niin miksi hän päätyi yhteen juuri meklarin kanssa? Toki rakkaus voi olla sokea ja elokuvassa Winnie ei nyt oikeasti kovinkaan aatteelliselta vaikuta, niin siltikin tämä osuus jäi jotenkin vajaaksi.
Samalla tavalla Jake oli kirjoitettu ontoksi. Hänen tuli olla eräänlainen kiltti ekomeklari, mutta hän ei kertaakaan vaikuttanut tarpeeksi idealistiselta. Toisaalta kun hän aloitti Gekkon kanssa kostosuunnitelmat Brettonia kohtaan, ei hän silläkään puolella tuntunut uskottavalta.

Sitten se Gekkon vankilatuomio. Tässä elokuvassa mainitaan Gekkon joutuneen vuonna 1993 vankilaan, josta sitten vapautui vuonna 2001. Mutta ensimmäinen elokuva sijoittui valmistumisajankohtaansa ja oletus oli, että Gekko joutui tuolloin vankilaan, mutta tässä mainitaan ohimennen Bud Foxin todistuksen aiheuttaneen vain vuoden tuomion ja se vuoden 1993 tuomio oli sitten eri tapahtuma. Sitten se puolestaan sidotaan tähän elokuvaan paljastamalla Bretton Jamesin aiheuttaneen Gekkon pidemmän vankilatuomion. Joten vaikka on ymmärrettävää, ettei ensimmäisen osan kohdalla oltu mietytty jatko-osaa ja että siinä oltaisi ymmärretty pedata sitä, niin se että tässä elokuvassa koetetaan tavallaan tunkea kaikki uudet hahmot ja käänteet ensimmäisen ja toisen elokuvan väliin motiiveiksi, niin se on usein turhan väkinäisen oloista.

Joten Money Never Sleeps aiheuttaa vähän samanlaista pään puistelua kuin Tähtien Sodan prequelit, kun koettaa yhdistää niitä aiemmin tehtyihin ajallisesti myöhempiin osiin. Mutta todellisten ja keksittyjen logiikkaongelmien sijaan se seikka joka laimentaa pahiten tämän jatko-osan, on Gekkon hahmon muuttaminen kiltiksi. Sillä jopa siitä loppupuolen eräänlaisestä käänteestä huolimatta, hän on aivan liian mukava.
Kun aiemmin totesin, että Gekko kuuluu hahmoihin joista halusi edellisen osan perusteella kuulla lisää, niin se johtui juuri hahmon häikäilemättömyydestä, ei isäpappana olemisesta. Krooh-pyyh! ZZZZZ!

Enkä voi väittää pitäneeni siitä, että tässä elokuvassa oli edellisen osan tavoin David Byrnen musiikkia, mutta Brian Enon läsnäolosta huolimatta tässä elokuvassa kuultavassa musiikissa ei ollut samanlaista, paremman sanan puutteessa uhkaavuutta, vaan liian usein soivat liian kepeät kappaleet aiheuttavat ajatuksen katkeamisia kun tekisi mieli tanssia hustlea.

Näyttelijöistä osa tekee erinomaista työtä ja vaikka Gekko ei ole lähelläkään yhtä kiehtova hahmo kuin aiemmin, niin Douglas näyttelee uusitun hahmonsa varsin mallikkaasti. Frank Langella on loistava ja sieltä löytyy muitakin varsin hyviä esiintyjiä tekemässä hyvää työtä.
Valitettavasti mukana on myös tarpeettoman koomisia hahmoja, kuten esimerkiksi se kuka lie Jaken pomoa esittänyt kimittävä-ääninen kalju pomo. Muutenkin jostain syystä niissä pörssikaaos-kohtauksissa esiintyy useita heliumäänisiä ihmisiä. Miksi?
On myös surku, että Carey Mulliganin ja Shia LaBeoufin rakkaus on yhtä aidon oloista ja kuumaa kuin jääkimpaleet pakastimessa.
Niin ja miksi hitosa Susan Sarandon piti heittää näin pahasti hukkaan?

Ei Money Never Sleeps mikään täysin huono elokuva ole. Se vain on väsynyt, löysä ja laimea huomautus siitä, että jatko-osan puuttuminen olisi kenties ollut parempi asia kuin sen olemassaolo. Kyllä tämän läpi katsoo, mutta ei sitä jää muistelemaan.

Voi olla totta ettei raha koskaan nuku, mutta on mahdollista että tämä elokuva tekee niin.

Tähdet: **
Wall Street - Money Never Sleeps