Tehtävä Alf (Project: Alf, 1996)

Alkuperäinen elokuvavalintani tälle päivälle oli ilmiselvä mestariteos nimeltä Salsa - Se Polttaa!
HAHAHAHAHAHA! Pyhä sylvi sentään.
No, se kasetti päätti suojella minua mahdolliselta kidutukselta ja ei täten suostunut yhteistyöhön videonauha-aparaattini kanssa, joten tilalle oli otettava Melmacin kuuluisin maahanmuuttaja, Gordon Shumway, eli Alf.

Koska Saksalaiset ovat tunnettuja huumorintajustaan, niin oli ymmärrettävää että Alfin elokuvaversio tehtiin juuri saksalaistuotantona.

Jossain vaiheessa Tannereiden luona asuneen Alfin (Paul Fusco) olemassaolo paljastui yhdysvaltain armeijalle ja siispä hänet vietiin salaiseen laitokseen tutkittavaksi. Iso paha eversti Milfoil (Martin Sheen) kannattaa kaikkien muukalaisten pikaista kuolemaa, eikä Alf ole poikkeus, mutta kiltit kapteeni Rick (William O'Leary) ja majuri Melissa (Jensen Daggett) ymmärtävät avaruuden muukalaisen olevan ystävällismielinen, joskin hieman kyyniseen huumoriin taipuva.
Alf ajaa tohtoreita hulluksi yhdistämällä kaikki sana-assosiaation vastaukset ruokaan, kritisoimalla Star Trekia ja puhumalla sähköiskuun kuolleesta tohtorista. Enpä muuten aiemmin huomannutkaan kuinka paljon Alf näyttää Riki Sorsalta. Poislukien sentrifugikokeet ja muut epämiellyttävyydet, Alf elää armeijavankilassaan kuin Paul Sorvino vankilassa, joten ei valittamista.
Eversti Milfoilin viha Alfia ja mahdollisia muita avaruusolentoja kohtaan juontuu hänen lapsuudestaan jolloin hänen äitinsä kenties päätyi avaruusökkömönkiäisten abduktoimaksi.
Rick ja Melissa saavat selville, että Milfoil aikoo pistää Alfiin tappavaa ainetta ja ratkaisuksi he keksivät Alfin puoliväkisin suoritetun vapauttamisen. Alf kun epäröi pelastaa omaa nahkaansa, koska se tarkoittaa että hänen tulee jättää taakseen rahakas Leijonakuningas-piraattikopioiden levittäminen. Siispä Rick, Melissa ja Alf pakenevat, joskin Alf suorittaa tuon paon huumattuna vasten tahtoaan ja kun tilanne sallii, niin Alf karkaa hyvää tarkoittavilta kaappaajiltaan ja menee katsomaan strippareita. Hah! Minua nauratti suuresti Alfin syy mennä tuonne strippiluolaan. Hän kun luuli sen olevan kissoista tehtyyn ruokaan erikoistunut ravintola, sillä onhan paikan nimi Mirriklubi.
Ennen päätymistään takaisin Rickin ja Melissan luokse, tulee Alf vahingossa kutsuneeksi armeijan paikalle, joten pako jatkukoon.
Apua haetaan ufoihin erikoistuneelta miljonääritohtori Dexter Moyersilta (Miguel Ferrer) ja Alfille idea kelpaa, kunhan kyseessä ei ole Carl Sagan, sillä hän ei pidä Carl Saganista.
Melissa ja Alf ihastuvat liukaskieliseen Dexteriin, mutta Rick ei miehestä pidä, varsinkaan sen jälkeen kun Dexterin apu paljastuu suunnitelmaksi paljastaa Alf koko maailmalle televisio-ohjelman avustuksella. Tämän jälkeen valtio ei voisi enää salailla tietämystään avaruusolioista ja sehän aikoinaan NASAsta avaruusolentopuheiden vuoksi savustetulle Dexterille sopii paremmin kuin hyvin. NASAlle suunnatun koston lisäksi Dexter aikoo hyötyä rahallisesti myymällä Alfin eniten tarjoavalle.
Dexterin ahneet suunnitelmat alkavat paljastua myös Melissalle ja Alfille, joten ymmärrettävästi heistä jälkimmäinen ei halua ensi-innostuksen jälkeen esiintyä televisiossa ja apu tuleekin eversti Milfoilin kautta joka estää tapahtuman ja vangitsee kaikki osalliset. Jälleen Milfoil on aikeissa poistaa Alfin painosta 21 grammaa.
Milfoilin suunnitelmat kuitenkin kariutuvat kun selviää, että asuntoaan neuroottisesti videoivan Dexterin kamerat olivat nauhoittaneet myös Milfoilin ilkeilyt ja kun ne paljastuvat esimiehille, on Milfoililla kengän kuva Ur-anuksessa.
Alf saa jäädä elämään valtion rahoittamassa yltäkylläisyydessä ja tietenkin toisiinsa ihastuneet Rick ja Melissa saavat ylennykset sun muuta sen sellaista.

Alf-elokuva, kuten oikeastaan se tv-sarjakin on aika samankaltainen tuotos Muppettien kanssa. Siispä huumori on kevyttä kettuilua joka taiteilee lapsille sopivuuden ja aikuisille suunnatun rajalla, jolloin molemmilta saattaa mennä jokin merkitys täysin yli ymmärryksen. Jos lapset nauravat kun karvaköriläs ahmii ruokaa kuin Sarlacc, niin aikuisia huvittaa kun ilmenee, että Alf bootleggaa elokuvia.

Näyttelijätyöltään Tehtävä Alf on pääosin pelkkää keskitasoa, ei suututa, ei ilostuta.
Parhaiten onnistuvat Martin Sheen ilkeilyroolissaan ja etenkin Miguel Ferrer on aivan loistava limanuljaskana joka esittää ystävällistä, mutta on mukana vain hyötymässä rahallisesti Alfista.
Edellisten lisäksi on otettava esille Alfin äänenä toimiva Paul Fusco jonka äänen käyttö on aivan omiaan Alfille ja kuten Lorenzo Music Karvisena, Fuscon ääni on niin hahmoonsa sopiva ettei siihen osaa muuta kuvitellakaan.

Minä olin muksuna aivan pähkinöinä Alfista ja täten pidän myös tätä elokuvaa selvästi parempana kuin ehkä pitäisi, mutta hitot siitä, ottakaa sitten tähti tai kaksi pois sillä ainakin minuun Alfin hah!-naurahdukset ja pottuileva huumori iski kuin Korkeajännitys-lehden miljoona volttia.
Okei, kieltämättä tämä elokuva on ajoittain aika kömpelösti kulkeva, dialogi on usein aika heikkoa, lopetus tulee kuin se kuuluisa seinä vastaan ja kokonaisuus olisi varmasti mahtunut yhteen Alf-sarjan jaksoonkin.
Mutta se on Alf ja se riittää minulle. Vaikka Uwe Boll tekisi Alf-elokuvan, niin silti se olisi minusta loistava.
Hetkinen? Toivottavasti Uwe Boll ei tee Alf-elokuvaa.

Tähdet: ****
Tehtävä Alf