Soundtrackmania

Tätä postaustani voisi kenties kutsua jonkinlaiseksi kunnianosoitukseksi elokuva- ja tv-musiikkia kohtaan, vaikka tietenkin sisältö on yhtä hajanaista kuin ajatukseni yleensäkin.

Moni - eli sinä yksi siellä - on varmaan huomannutkin, että aika usein tulen maininneeksi jos satuin pitämään kulloisenkin elokuvan musiikista, tai muuten mainitsen elokuvamusiikista jotain. Ei siis luultavasti tule yllätyksenä, että hyllyistäni löytyy niiden (öhöm) noin neljän tuhannen cd:n joukosta myös muutama elokuvallinen musiikkilevy ja se muutama on muutama sata.
Pääosin suosin elokuvien scorelevyjä, sillä nimenomaan elokuviin sävelletty musiikki on usein mielenkiintoni herättävää, ei sinne tuhanteen kertaan laitettu "I Feel Good". Toki huomioin että monet various artists soundtrackit ovat tavallaan niitä elokuvan scoremusiikkia edustavia, sillä kun kuuntelee esimerkiksi Michael Mannin ja Quentin Tarantinon elokuvia, niin irtobiisit toimivat niissä aivan eri tavoin kuin sanotaan vaikkapa Nuija Ja Tosinuijassa.
Yleensä kaupoissa myytävät soundtrackit ovatkin enemmän elokuvan nimellä varustettuja kokoelmalevyjä ja takakantta tihrustamalla voikin huomata tähdellä merkittyjä kappaleita jotka eivät soi itse elokuvassa ja valitettavan usein niitä on levyllä enemmän kuin heitä elokuvassa olevia. Pahimmillaan nämä ns. soundtrackit ovat sellaisia kuin The Texas Chain Saw Massacre remaken levy, jossa yksikään levyn ärrinmurrinkappaleista ei soinut itse elokuvassa. Joten jos hakee jotain kokoelmalevyä minkä lie Jyrki Cool Dancen tapaan, niin sitten saattaa saada haluamansa, mutta elokuvamusiikin ystävä saattaa pettyä pahastikin.

Muistatteko kuinka elokuvan 13 Kerros kasetin kanteen oli laitettu huomautus siinä soivan HIMin Join Me-kappaleen ja kasettiversiossa se soikin lopputeksteissä, mutta eipä niistä lopputeksteistä löytynyt mainintaa HIMistä. DVD:llä ja muissa kuin kasetin suomiversioissa tuossa kohtaa elokuvaa kun soi The Cardigansin Erase/Rewind kuten kuuluikin.

Joten siis suosin scorelevyjä ja tietenkin alkuperäisversioita sisältäviä sellaisia.
Joskus kuitenkin sitä törmää johonkin Star Inc.:n tekemään leffalevyyn jota ei voi vastustaa, tai juuri valheelliseen soundtrackkokoelmaan joka kiehtoo niin kovin kummasti. Eli tärkeintä on kuitenkin se, että olivat kappaleet leffassa tai eivät, olivat ne alkuperäisverisoita tai eivät niin hyvä musiikki on yksinkertaisesti hyvää musiikkia. No aina se ei ole hyvää, mutta ainakin hauskaa.

Tätä kirjoitusta varten selailin leffamusiikkihyllyäni ja valitsin sieltä vinon pinon levyjä joista osaa suosittelen, osaa en todellakaan suosittele, osa on mielenkiintoisia ja osa kenties ei, mutta kuitenkin.
Kaikki valinnat eivät tietenkään lainausmerkeissä mahtuneet tähän yhteen kertaan, joten saatan kiduttaa Teitä myöhemmin samalla aiheella.
Tuosta kuvasta voitte vilkaista minkälaisia levyjä tällä kertaa pääsi mukaan ja sen alla olevasta osuudesta voitte lukea mitä minä niistä mainitsen.


VAMPIRE CIRCUS, joka tietenkin on nimetty samannimisen elokuvan mukaan on kokoelma vampyyrielokuvista tuttua ja tuntematonta musiikkia.
Näin muksuna tämän levyn mainoksen Fangoria-lehdessä ja se on ainoa jonka uskaltauduin tilaamaan sitä kautta. En nyt muista paljonko se silloin markoissa maksoi, mutta aivan helvetin paljon se yläasteelaisen pussissa tuntui.
Kun kuuntelin tätä levyä niin olin aivan huuli pyöreänä kun se sisälsi musiikkia tuolloin itselleni aivan tuntemattomista tekeleistä. Mikä hiton Sundown? Mikä hiton Children Of The Night? Mikä hiton Forever Knight? No sittemminhän nekin ovat tulleet tutuiksi, mutta se oli Brad Fiedelin Come To Me-kappale elokuvasta Fright Night jonka vuoksi himoitsin tätä levyä ja en pettynyt.
Ehdottomasti suositeltava levy heille jotka hakevat hieman tuntemattomampien vampyyrielokuvien musiikkia.

LET ME HEAR YOU SCREAM on yksi näistä aika geneerisen tuntuisista kokoelmalevyistä jonka teemana on kauhu ja toki kappalevalikoimasta löytyy tuttuun tapaan Psycho ja Halloween. Se miksi juuri tämän kokoelman valitsin nyt mukaan on se, että tästä löytyy myös Christine-elokuvan sykkivä Christine Attacks-kappale, kun yleensä kokoelmilta joista löytyy jotain Christineen liittyvää löytyy aina se Thorogoodin Bad To The Bone.
Lisäksi Let Me Hear You Scream sisältää tunnarit elokuvista Friday the 13th, Scream ja The Prince Of Darkness joita ei jostain syystä kovinkaan usein tunnu kokoelmalevyiltä löytyvän.

Kauhuleffamusiikin ystäville suositeltava kokoelma on myös useamman levyn pituinen The Definitive Horror Music Collection joka on myös täällä kotimaassamme julkaistu, joten sen löytyminen tuskin on aivan kiven alla.

SYMPHONIC STAR TREK ei ole virallinen Star Trek-levy ja siitä on kansipapereissa pariinkin otteeseen maininta. Kyseessä on kuitenkin varsin mielenkiintoinen scoremusiikkikokoelma joka ei nyt aivan niin epävirallinenkaan ole, sillä itse Leonard Nimoy vierailee levyllä kertojaäänenä. Tämä levy sisältää orkesterimusiikkia niin elokuvista kuin tv-sarjoistakin, mutta mikä mielenkiintoisinta, tällä levyllä on myös joukossa orkesterin soittamia ääniefektejä poimumoottorin äänistä valaiden mölinään. Joten epäviralliseksi levyksi Symphonic on varsin epätavallisen monipuoliseksi tehty. Ja lopussa puhuu Borg.

Star Trek-musiikin ystäville suositeltavin levy (itse varsinaisten scorelevyjen lisäksi) on The Astral Symphony, mutta jos sen sijaan törmää levyyn The Best Of niin se on aivan sama levy samalla sisällöllä ja kannella, ainoana erona itse levyjen erilainen väritys.

Ja jos ylipäätään on tieteistelokuvamusiikin ystävä, niin voisi tehdä huonommankin valinnan kuin NEXT GENERATIONS joka kahdessa levyssään tarjoilee musiikkia muun muassa elokuvista Innerspace, Flash Gordon, 2010, Invaders From Mars, Dead Zone, Fortress, Fantastic Voyage ja jopa My Stepmother Is An Alien.

Scorekokoelmat ovat mainio keino kerätä etenkin elokuvien ja tv-sarjojen teemakappaleita, ja tällöin suosittelen metsästämään aihepiireittäin koottuja kokoelmia, sillä kun on yhden Greatest Movie Themes-kokoelman hankkinut niin on jo saanut ne tunnetuimmat kappaleet. Kauppojen perusvalikoimista löytyvät kokoelmat kun sisältävät aina ne samat Tähtien Sodat, Indyt, Bondit ja muut, mutta teemallisista levyistä löytyy usein hieman harvinaisempiakin tuttuja. Kuten vaikkapa näistä SCI-FI'S GREATEST HITSeistä, joista VOL. 1, FINAL FRONTIER keskittyy tieteispuoleen ja VOL. 4, DEFENDERS OF JUSTICE supersankareihin.
Final Frontierista löytyy tuttujen Star Trekien lisäksi sellaisia nimiä kuin Tron, Strange Days, The Black Hole, Babylon 5, Dr. Who, etc.
Defenders Of Justicelta Batmanien joukosta esiin pomppaavat The Six Million Dollar Man, The Flash, The Tick, Lois And Clark ja Adam West pääsee ääneen.

Sarjaan kuuluu kaksi muutakin levyä (The Uninvited ja The Dark Side) joita minulla valitettavasti ei ole.

Kuka kehtaa väittää olevansa leffamusiikin ystävä ja ohittaa BLADE RUNNERin. No one that's who.
Sinänsä Vangeliksen Blade Runnerissa ei ole mitään harvinaista, mutta halusin ottaa sen esille vain mainitakseni, että alunperinhän siinä oli jotain harvinaista. Jostain syystähän aikoinaan levyn julkaisusta syntyi isokin ongelma erinäisten tahojen vuoksi ja siispä markkinoille pukattiin tuo The New American Orchestran kanssa väsätty uudelleenäänitys jossa synapopituksen sijaan tarjolla oli orkesteriversioita. Sittemin kun vangeliksen levykin koki päivänvalon ja on itse artistinkin puolesta uudelleenversioitu, niin monelle on jäänyt mielikuva ettäkö tuo orkesteriversio olisi jonkinlainen epävirallinen versio, mutta näinhän ei ole. Eikä se muuten ole mikään hullumpi levy.

Mark Snown tunnusmusiikki X-FILESiin teki varmasti moneen yhtä suuren vaikutuksen kuin Gillian Anderson märkiin uniin, mutta kuinka moni meistä joutuikaan vuodattamaan kyyneleitä kun levykauppaan mennessään tarjolla oli vain Songs In The Key Of X-levy, joka toki sisältää varsin mukavaa musiikkia aina Nick Cavesta Foo Fightersiin, mutta sarjan musiikki jäi pelkkään tunnariin. Onneksi Warner sentään ymmärsi tuoda kauppoihin myös tunnuskappalessta sinkkuversion, jos eivät Danzig ja Sheryl Crow houkutelleet.
Pienellä yrityksellä saattaa kuitenkin vielä löytää levyn THE TRUTH AND THE LIGH: MUSIC FROM THE X-FILES joka on sarjan scoremusiikin ystäville kuin taivas.

Jos leffalevyt joiden musiikki ei soi itse elokuvassa aiheuttaa hiusten repimistä, niin toivottavaa olisi että sellaisen kokoavat edes yrittäisivät tehdä jotain mielenkiintoista levyllään. Yritystä löytyy ainakin JOSH'S BLAIR WITCH MIX-levystä joka herätti alunperin suurta kummastusta ollessaan eräänlainen Blair Witchin soundtrack, kun eipä elokuvassa musiikkia pahemmin kuullut.
Kuten niiden kadonnut-julisteiden ja löydettyjen filmien kanssa, myös Josh's Blair Witch Mixillä herätettiin feikkitotuutta kun tämän levyn sisältö koostuu muka Joshin autosta löytyneen itseäänitetyn kasetin sisällöstä. Kukapa meistä ei joskus olisi tehnyt omia mixtapejaan ja kun Joshin musiikkimaku koostuu Front Line Assemblysta, Skinny Puppysta ja muun muassa Bauhausista, niin kyllä tämä levy on useasti minunkin soittimeeni päätynyt.

Loppuun vielä John Carpenteria suositeltavan ja ei ehkä niin suositeltavan levyn kautta.

THE MUSIC OF JOHN CARPENTER sisältää synaversioita elokuvista kuten Die Klapperchlange, Das Ding ja Unheimliche Schattenlichter ja nämä The Splash Bandin versiot ovat diskoa parhaimmillaan ja pahimmillaan, sillä jokainen Assaultista Halloweeniin kuulostaa Lipps Inc.:n Funkutownilta. Me likey.

Heille jotka kaipaavat vain päätunnareita, mutta haluavat ne kaikki, on tarjolla erittäin mainio kokoelma THE ESSENTIAL JOHN CARPENTER FILM MUSIC COLLECTION josta löytyy oikeastaan kaikki mieleen juolahtava. Tosin pahana roskana joukossa on vain instrumentaaliversio Bad To The Bonesta, mutta ainahan muuta Christinea halutessani voin laittaa soimaan Let Me Hear You Screamin.