Rahalla Saa (Money Talks, 1997)

Charlie Sheenin päihdeongelmat ovat näkyvästi uutisoituja.
Parisen viikkoa sitten kerrottiin Chris Tuckerin olevan pahoissa rahavaikeuksissa.
Heather Locklear jäi kiinni rattijuoppoudesta.
Ja nyt tuoreimpana Brett Ratner sai maistaa sammakon suussaan, menettäen sen vuoksi Oscar-gaalan tuottajan toimen.
Mutta!
Vaikka paljon voi antaa anteeksi, niin ei kenties tätä elokuvaa.
Rahalla Saa,,, ilmeisesti kaikkea muuta kuin hauskan toimintakomedian.

Chris Tucker esittää samaa hahmoa kuin tuntuu tekevän joka ainoassa elokuvassaan, eli vinkuvaa moottoriturpaa joka käy kaikkien hermoille niin, että ihme on etteivät kaikki tunge häntä auton takaluukkuun.
Franklin (Chris Tucker) on pikkuhuijari joka tulee pidätetyksi ja päätyy vankienkuljetuksessa kahledituksi yhteen ilkeän timanttivaras Villardin (Gerard Ismael) kanssa ja kun Villardin apulaiset vapauttavat hänet päätyy myös Franklin mukaan. Ennen kuin Franklin pääsee hengestään, ehtii hän pakenemaan ja Villardin ansiosta pikkuhuijarista murhaepäillyksi päätynyt mies hakee apua juuri potkut saaneelta uutistoimittaja Jamesilta (Charlie Sheen.) James näkee tilaisuudessa mahdollisuuden saada työnsä takaisin ja jopa edetä urallaan, kun Franklin puolestaan kaipaa maineensa puhdistamista ja tottakai Villardin 15 miljoonan timanttisaaliin saaminen omiin käsiin voisi olla kanssa ihan jees juttu.
Franklin ja James lyöttäytyvät siis yhteen ja seuraavaksi huumoria revitään siitä kuinka ns. katujen kasvatti Franklin päätyy Jamesin seurana hienostopiireihin, James saa kokea vaaroja ja perässä seuraavat liipasinherkät poliisit. Vitsit ovat kuluneita, toiminta löysää, käänteet tuttuja ja Heather Locklear näyttää varsin kauniilta.
Ammuskellaan pahisten kanssa, räjäytetään Villard ja maineensa puhdistaneesta Franklinista tulee Jamesin kaveri. Oho, enpä olisi arvannut.

Ratner onnistui huomattavasti paremmin samassa genressä, kun Sheenin tilalle vaihdettiin Jackie Chan ja lopputuloksena oli Rush Hour. Mutta samoin kuin Rush Hourissa, myös tässä elokuvassa pitää huomioda Chris Tuckerin mukanaolo ja jos ei ole Tuckerin ystäviä niin kokemus voi olla jotain aivan uskomatonta tuskaa. Koska minä en ole Tuckerin fani, niin Rahalla Saa osoittautui elokuvaksi jossa Tuckerin jatkuva vikinä sai haaveilemaan murha-itsemurhasta jossa uhreina toivon mukaan olisivat Chris Tucker ja hänen reinkarnaationsa. Kaiken lisäksi se vinkuna tuntuu olevan Tuckerin ainoa kyky ja jos ei siitä pidä, niin sitten hänellä ei ole mitään hyvää tarjottavanaan.
Charlie Sheen on parhaimmillaan varsin hyvä näyttelijä ja hänen uraltaan löytyy joitakin varsin mainioita komedioita, mutta ainakaan tässä elokuvassa hän ei tunnu olevan kotonaan, joten aika selvää on etteivät hänen ja Tuckerin kemiat kohtaa kovinkaan onnistuneesti. Lisäksi on todella outoa, että Sheen esiintyy koko elokuvan ajan kuin olisi todella vihainen jostain ja vaikka ymmärränkin, että Sheen on tämän buddy-elokuvan ns. vakava hahmo ja Tucker se koominen, niin ei sitä silti tarvitsisi esiintyä aivan kuin joku olisi juuri tuhonnut miehen Star Wars-lelukokoelman.

Päällisin puolin tätä elokuvaa voisi jopa lähes suositella heille jotka pitävät elokuvista kuten 48 Tuntia, mutta siinä missä tuo äsken mainittu elokuva on erinomainen buddy-elokuva ja toimintakomedia, niin Murphy-asteikolla mitattuna Rahalla Saa painottuu enemmän Showtimeen. Joten vaikka Rahalla Saa pistää nähtäväksi kaikenlaista lajityypilleen tuttua tavaraa, kuten eurooppalainen pahis, kinasteleva pääkaksikko, puujalkavitsejä, ammuskelua, ja niin edelleen ja niin edelleen, niin kyseessä on vain iloton, ponneton ja laimea löysäily. Ja kuka piru vie uskoo, että Daniel Roebuckista olisi kovaotteiseksi kytäksi?

Vain Chris Tucker-faneille.

Tähdet: *
Rahalla Saa