Enter The Ninja (1981)

Ajatus Franco Nerosta ninjana lupaa katastrofia.
Ihanaa ihanaa katastrofia.

Alkuteksteissä mustapukuinen ninja esittelee taitojaan. Katana viuhuu, myrkkynuoli lentää ja sitten valkopukuinen ninja kurmoottaa mustapukuista ninjaa.
Tästä siirrymme metsikköön jossa punapukuiset ninjat mustapukuisen johdolla jahtaavat sinisilmäistä, valkopukuista ninjaa. On muuten hitsin hyvää perkussiomusiikkia tarjolla.
Punaiset ninjat punertuvat entisestään, kun valkoinen ninja vuodattaa heistä verta. Välillä valkoinen ninja ampuu jousipyssyllä, vaikka kyseinen väline ei muissa kuin nuolitus-kohtauksissa tunnu olevan mukana. Valkoisella ninjalla on varmaan Eka Vekara-housut jonne piilottaa varsuteensa.
Punaisista ninjoista ei ole juuri vastusta, mutta musta ninja onkin vaikeampi tapaus. Valkoinen ninja saapuu johonkin ninjakouluun ja lyö viiksihepulta pään irti. Valkoinen ninja paljastaa kasvonsa, hän on Cole (Franco Nero) ja tämä oli vain harjoitus jolla hän todisti ninjakykynsä. Joten valitetattavasti kaikki hengiltä lyödyt ninjat ovatkin elossa ja se pääkin lyötiin irti pelkältä ninjaopettajan näköiseltä nukelta. No höh!
Musta ninja on Hasegawa (Shô Kosugi) ja tietenkin nämä kaksi, valkoinen ja musta ovat toistensa suurimpia kilpailijoita. Hasegawa murjottaa koska ei hyväksy gaijinin mukanaoloa maineikkaiden samuraisukuisten ninjojen luona. No kauaa ei Haegawan tarvitse tuijottaa Colen pärstää, sillä hän matkustaa Manilaan tapaamaan ystäväänsä - ilmeisesti James Caanin serkkua - Frankia, (Alex Courtney) ja saa huomata, että vanha ystävä on murheenmurtama kun paikallinen rikollispomo Venarius (Christopher George) koettaa pakottaa Frankia myymään maansa hänelle. Frank on vain halunnut rakentaa tänne unelmiensa paratiisin, mutta Venarius muuttaa aluetta rikollisten turvapaikaksi ja sinne eivät kiltit Frankit mahdu, etenkään kun miehen mailla sijaitsee rikas öljyesiintymä jonka Venarius haluaa omakseen. Frank koettaa pitää hymyä yllä jotta ei huolestuttaisi Colea, mutta vanhalta ystävältä eivät viinanhuuruiset ratkaisut jää huomaamatta, varsinkin kun Frankin vaimo Mary-Ann (Susan George) mainitsee asiasta.
Cole mukiloi Venariuksen koukkukätisen apulaisen Siegfriedin (Zachi Noy) ja Venarius suuttuu asiasta, lähettäen miehiään pakottamaan Frank myymään tilansa, mutta Cole muksii pahiksia ja pahiksemme hankkii avukseen arvatkaa vaan kenet... Eli Hasegawa saapuu Venariuksen avuksi hoitelemaan Cole pois tieltä.
Ajassa 01:04:41 mikrofonin varjo liikkuu katonreunassa ja pian tämän perään Hasegawa koskettelee Mary-Annea ja miekoittaa Frankia. Frankilta kurkku auki, joten hänelle ei tarvitse enää paljastaa, että kun hän aiemmin kertoi Colelle olevansa impotentti, niin samana yönä Cole harrasti lempeä Mary-Annen kanssa. Bestikset.
Cole pukee valkoisen ninja-asunsa päälleen ja lähtee pelastamaan kaapattua Mary-Annea ja samalla kostamaan ystävänsä kuolema. Siispä siirrymme johonkin ilmeisesti painiareenalle jossa valkoinen ninja kuristaa pahiksia, viiltelee pahiksia ja lopulta tappaa heittotähdellä Hasegawaa avukseen huutavan Venariuksen. Hasegawa ei välitä Venariuksesta tuon taivaallista, hän oli vain tiellä matkalla kohtaamaan Cole. Siispä Mary-Ann voidaan vapauttaa suosiolla ja kehässä ninjojen mestaruus mitataan.
Eihän tuo vaan taas ole mikrofonin varjo ajassa 1:22:27.
Cole heittää mitä ilmeisemmin kokaiinia Hasegawan silmille, eli kamppailu on reilua. Hasegawa saa reiän mahaansa ja pyytää kunniallista pään irroitusta, johon Cole ystävällisesti suostuu.
Lopussa Cole iskee silmää kameralle.

Enter The Ninjassa on yksi ikävä vika. Se on liian hyvä.

Franco Nero on kaikkea muuta kuin uskottava ninjaksi, vaikka miehellä hienot mursuviikset onkin, mutta niitä lukuunottamatta tämä elokuva on liian asiallisesti toteutettu B-toimintaelokuva. Mitenkään järin hyvä se ei ole. Dialogi on enimmäkseen hupsua, näyttelijät puisevia, toiminta ei ole ninjoille tarpeeksi lennokasta, musiikki on ihan kivaa, mutta kyseessä on lopulta vain tavallista B-toimintaa asiaankuuluvana toteutuksena. Siispä riehakasta ninjatoimintaa odottaessa matka jää hieman puolitiehen ja sama tapahtuu jos odottaa jotain erityisen laadukasta lajityyppinsä mestariteosta.
Mursuviiksinen ninja, koukkukätinen kyyristelevä pahisapulainen ja jatkuvasti vihainen rikollispomo lupaavat mainiota roskaviihdettä, mutta ihan sinne saakka ei ylletä. Ei edes vaikka eräässä kohtauksessa Cole nykäisee irti Siegfriedin koukkukäden ja heittäessään sen takaisin kuulemme "wah wah"-ääniefektin.

Franco Nero ei nyt aivan huono roolissaan ole, mutta hän on vain edes jotenkin uskottava ainoastaan keskustelukohtauksissa, sillä taisteluosuuksissa näkee liian helposti koska näyttelijä vaihtuu taistelukoreografi Mike Stoneen, sillä sen verran erilainen liikkumistyyli näillä kahdella esiintyjällä on. Ja vaikka Nero onkin muuten varsin hyvä yksi-ilme-esiintyjä, niin ninja hän ei ole.
Kyllä se varsinainen syy diggailla tätäkin elokuvaa on sopivan karismaattisen ilkeä Shô Kosugi ja hän tekee tässä juuri sen mitä häneltä aina odottaakin, eli on aivan hiton cool.

Elokuvassa on yksi erittäin mainio kohtaus.
Kun Venarius pistää alaisensa etsimään jotakuta joka pärjäisi taistelussa Colelle, niin eräs kykyjenetsijä tarjoaa henkilöä joka on näytellyt samuraita muun muassa Akira Kurosawan elokuvissa. Sehän se riittääkin.

Tähdet: ***
Enter The Ninja