Comedy Central Roast of William Shatner (2006)

Roastaaminenhan on tilaisuus jossa ystävät ja kollegat kerääntyvät osoittamaan arvostusta henkilölle josta pitävät ja samalla pottuilevat, solvaavat, ilkeilevät, kettuilevat, pilkkaavat sekä ivailevat minkä ehtivät. Hyvä konsepti. Aiemmin minkä lie herrainklubien tapahtuma on tullut suurelle yleisölle tutuksi ainakin Comedy Centralin tuottamien tv-ohjelmien kautta ja näitähän on esitetty kotimaammekin televisiossa jonkin verran. Muistan ainakin pitäneeni suuresti Pamela Andersonin roastista, mutta ei ehkä liene yllätys, että nimenomaan William Shatnerin jakso vetosi minuun sen verran, että kun kyseisen tapahtuman sai tallenteena niin se tuli myös ostettua.

En ole näistä Comedy Centralin jaksoista nähnyt kaikkia, vaan olen katsellut niitä enemmänkin valikoiden riippuen kuka kulloinkin on roastattavana. Perusrakenteen ohella muistelisin ainakin, että osa kulloisenkin jakson roastaajista on jonkinlaisesta oman talon väestä koostuvaa ja ainakin tässä Shatnerin roastissakin olevat Lisa Lampanelli ja Greg Giraldo taitavat olla lähes kaikissa muissakin osissa mukana, mikä hieman laimentaa vitsien rääväsuisesta luonteensa huolimatta tapahtuman tehoa, sillä roastin idean vuoksi ne ovat nimenomaan kollegoiden ja ystävien naljailu joka herättää eniten hauskuutta, vaikk'eivät vitsit niin tehokkaita itsessään olisivatkaan. Huumorintajun rajojen kokeilu ja kunniavieraan kyky antaa takaisin samalla mitalla tulevat esille oikealla tavalla kunnioittavina, kun henkilöiden välinen ystävyys pääsee esille ja tätä henkilökemiaa ei tunne katsoessaan näiden "studiomuusikoiden" esiintymistä. Sillä vaikka he saattavatkin mahdollisesti olla vieraan sielunsisaria, niin liian helposti tulee mieleen roastattavan olevan heille vain tämän jakson vieras ja seuraavalla kerralla se on joku muu, ihan sama kuka muu. Näin ollen esimerkiksi George Takein Shatnerille osoittama naljailu tuntuu aidommalta kuin myös hauskemmalta, ja Takein kohdalla sitä olisi helppo miettiä kuinka paljon pottuilusta onkin oikeaa ilkeilyä ja kuinka paljon pelkkää komiikkaa kun ottaa huomioon väitteet Shatnerin ja Takein kireistäkin väleistä.

Shatnerin ollessa kyseessä on myös maalitaulu ajoittain aika helpon oloinen ja näin ollen puhetapa, hiuslisäke, paino ja niiden yhdistäminen Star Trekiin tulevat ahkerasti esille, eikä miehen laulu-ura saa kummoistakaan arvostusta. No eipä näitä ei olekaan tarkoitettu tosikoille ja oikeastaan jos roastissa ei vedetä yli, niin se ei ole onnistunut. Luonnollisesti pilkan kohdekin saa pistää halvalla muita, tehden sen suurella nautinnolla. Ja vaikka näissä onkin aina joku tietty henkilö joka erikseen nostetaan jalustalle, niin vieraat ivaavat myös toisia vieraita, ettei kukaan säästy nolaamiselta. Mutta kaikki tietävät pelin hengen ja niinpä jos joku vetää herneen nenään Betty Whiten rotuerotteluvitseistä, niin se ei ole Nichelle Nichols vaan joku ohjelmaa katsova asiaa ymmärtämätön.
Samalla kun kunniavieras saa osakseen pilkkaa, saa hän myös kokea arvostusta ja katsolle tehdään hyvien ja huonojen vitsien ohessa selväksi, että tämä henkilö, eli tällä kertaa William Shatner on roastattavana koska ansaitsee sitä arvostusta ja myös ymmärtää huumorin päälle. Tai ymmärtää ainakin tämän puitteissa.
Tietenkin minä olen puolueellinen kommentoidessani mitään Shatneriin liittyvää, sillä mielestäni hän on aivan sairaan cool ja on sitä tapellessaan Gornin kanssa kuin laulaessaan Pulpin Common Peoplea, jolloin esimerkiksi nämä ovat valikoimissa muustakin syystä kuin vitsinä:

Roastaajien vitsit ovat enimmäkseen alatyylisiä ja tokihan ne tälläisessä yhteydessä alkavat helposti naurattamaan kun niitä tulee sarjatulella ja ne kohdistuvat asiat huumorilla ottaviin oikeisiin henkilöihin, eivätkät täten etukäteen harjoittelusta huolimatta tunnu niin kirjoitetuilta (poislukien kohta tuleva esimerkki). Se tosin on myönnettävä, että muutaman jakson perusteella Lisa Lampanelli on hyvin ärsyttävä ja jos esimerkiksi Artie Lang, Jeff Ross ja Greg Giraldo sattuisivat vahingossa ajamaan jyrkänteeltä mereen ja hukkumaan ammuttuina, niin heidän korvaamisensa ei varmastikaan olisi vaikeaa. Enimmäkseen näiden henkilöiden ärsyttävyys tulee siitä, että he kaikki tuntuvat vetävän samaa mulkeromaista koomikkoroolia joka pyrkii ulkoisesti näyttämään John Belushilta. Yksi sellainen riittää. Täten kuten jo totesinkin niin suoremmin Shatneriin yhdistettävät vieraat naurattavat minua enemmän, jopa heidän laukoessaan niitä samanlaisia alatyylikaskuja.

Alatyylivitseistä puheen ollen, Shatnerin ohella eniten piikkejä kokee Takei ja ne kaikki ovat homovitsejä.

Lampanelliin palatakseni se mikä ainakin tässä hänen kohdallaan huonojen vitsien ohella ottaa päähän, on se kaiken lukeminen paperista, joka valitettavasti sitten on liian etukäteen kirjoitettua roolia josta hetki sitten jo kirjoitin. Mitenkään sen enempää ammattikoomikoita ja -esiintyjiä kritisoimatta, niin paperiin tuijottaminen ja vitsien lukeminen putkeen ilman hengähtystaukoja ei ole kovinkaan kehuttavaa, etenkään tilaisuudessa jonka pitäisi olla tyyliltään jokseenkin improvisoidun oloinen. Plussaa hänelle on kuitenkin annettava siitä, että kaikkien näkemieni esiintymisten perusteella hän ei koskaan, ei tälläkään kertaa tunnu laisinkaan varovan sanojaan ja on siten vähintäänkin tavallaan rohkeamman oloinen kuin moni muu. Se että meneekö se pelkäksi ureapäisyydeksi onkin sitten katsojan pääteltävissä.

Vieraista nyttemmin edesmennyt Farrah Fawcett mietityttää, sillä hän ei tainnut olla kovinkaan hyvässä hapessa tätä kuvattaessa. Osa vieraista esittää muka humalaista sellaisen liittyessä heidän rooliinsa, mutta Fawcett on oikeasti niin pihalla, että hänen kesken muun sopertamisensa aloittama vakuuttelu siitä ettei ole pilvessä ei kuulosta laisinkaan uskottavalta. Tädin esiintymisen on siis aika vaivaannuttavaa seurattavaa.

Andy Dick ei ole koskaan ollut hauska ja pitää tässäkin tapauksessa kiinni kyvyttömyydestään.

Jos ei muuta niin Comedy Central Roast of William Shatner on ainakin erinomainen lisä Shatner-fanien kokoelmaan, vaikka se ei huumorinsa suhteen tuokaan esille yhtään sellaista vitsiä jota ei olisi jo kuullut aiemmin. Muille tämä näyttäytyy ehkä enemmänkin mahdollisuutena nauraa jo vitsinä pitämälleen näyttelijälle, mutta yhtä kaikki kyseessä on loistava tapa osoittaaa, että kaikelle pitää olla lupa nauraa ja hyvä maku on häilyvä raja joka voidaan ylittää helpostikin, ja kun sen tekee kunnioittaen voidaan osoittaa miksi joku on taysi sontakasa ja silti maailman paras tyyppi. Tällä kertaa se on William Shatner ja minulle Shitner on helkutan kova tyyppi nyt sekä vastaisuudessa.

"The Shat hits the fan."

Tähdet: ****
Comedy Central Roast of William Shatner