Sgt. Kabukiman N.Y.P.D. (1990)

Idioottikyttä Harryn (Rick Gianasi) kehon ja mielen valtaa muinaisen aasialaisen supersankarin Kabukimiehen henki ja näin tapahtuu koska legendat kertovat suuren pahuuden uhkaavan vapaata maailmaa, jolloin myös japanilaisen teatterin on aika nousta esille.
"Pian lohikäärme käy läpi Jupiterin renkaan. Jos apina ajaa jaguaaria ja tiikeri syö kaunottaren, asioiden järjestys sallii pahan hengen hallita ikuisesti." Enpä olisi voinut sitä itse paremmin sanoa.

Troma-elokuvien kohdalla tuntuu jotenkin turhalta kommentoita niiden olevan roskaa, hyvässä taikka pahassa, koska tottakai ne ovat roskaa, ovathan ne Troma-tuotantoa ja heidän elokuvansa tehdään tarkoituksella kehnoiksi. Sgt. Kabukiman N.Y.P.D. on Troma-elokuva ja se on sitä alusta loppuun. Siispä näytteleminen on huonoa, efektit ovat huonoja, juoni on satunnaisia vääriä sanoja pieraistuna vessapaperille ja jos jollakulla on päässään peruukki, niin hänellä tottavie on päässään peruukki. Vaikka roska siis on Troman tavaramerkki, niin sielläkin on omat Dantemaiset tasonsa ja siksi osa elokuvista on jäänyt paremmin mieleen kuin toiset. Toxic Avenger on tietenkin se isoin juttu sen onnistuessaan vierailemaan massayleisönkin kodeissa piirrossarjan, sarjakuvien, lelujen ja pelien myötä, mutta sitten siellä perässä tulevat aika tunnetut ja fanitetut Class of Nuke 'em High, Combat Shock, Tromeo and Juliet sekä Surf Nazis Must Die, joista Combat Shock on jopa kerännyt oikeitakin kehuja. Joskin henkilökohtaisesti olen pitänyt vain yhdestä noista mainituista elokuvista ja Troman parhaimmaksi elokuvaksi Toxicin rinnalle nostan Monster in the Closetin. Näiden tunnetumpien lisäksi Tromalla on aivan hemmetinmoinen määrä muita vähemmälle huomiolle jääneitä täsmälleen samalta kuulostavia elokuvia ja tosiaan kuten nimetkin jo hieman kertovat, ovat Troman elokuvat tehty tarkoituksella koomisiksi. Niinpä hyvin usein tuleekin mieleen, että Troman aivoriihi toimii siten että ensin keksitään jokin hassu nimi ja sitten kuvataan jotain sen ympärille. Täten siis vaikka elokuvat on ainakin ajatuksen tasolla tasalaatuisen huonoja ja ne aikalailla maittavat ainakin Troma-faneille, niin usein se olettamani kehittelytapa vaikuttaa liian laskelmoidulta tavalta koettaa miellyttää roskaelokuvien ystäviä ja siksi ne eivät välillä jaksa aiheuttaa nautintoa. Tarkoituksellinen roska voi olla hauskaa katseltavaa, mutta se ei oikeastaan eroa esimerkiksi Michael Bayn tavasta koettaa väkisin vedota tunteisiin niillä hidastuksilla joissa mahtava surumielinen sinfonia soi ja tähtilippu liehuu taustalla. Roskaelokuvien kohdalla tätä laskelmointi-ilmiötä on viime vuosina nähty aika isossakin mittakaavassa kiitos Robert Rodriguezin ja Quentin Tarantinon, mutta kyllähän joku Machetekin aika viihdyttävää katseltavaa kaikesta suunnitelmallisuudesta huolimatta on. Sellaiseen verrattua nämä Troman elokuvat saavatkin pientä profiilin nostatusta, niiden ollessa käytännössä aivan samanlaisia, mutta toimiessa esikuvan asemassa. Sgt. Kabukiman N.Y.P.D. kuulostaa nimenä aivan fuckin' makeelta ja elokuva on kuten jo todettua selvää Troma-laatua (laaduttomuutta?), mutta kyllä se suht' vahvasti vaikuttaa elokuvalta joka on tehty vain siksi, että joku Troman tuotantoportaassa on todennut olleen aika keksiä jokin, ihan mikä tahansa hassu hahmo ja niin tapahtui. Toki minä nauroin kuin muutos Kabukimieheksi tapahtui ja ennen hyökkäystä pahiksien kimppuun piti harrastaa tai chita, että kyllä tämä elokuva tarjoaa ilonhetkiä, mutta Tromalla on parempaakin huonoa elokuvaa varastossaan.

No, kuulostaahan sana kabuki tosi hienolta ja sopii vaikka mihin. Jos ette usko niin katsokaapa vaikka tätä:

Sadistista väkivaltaa, tissejä, naamanvääntelyä, pahuksen rumia maskeerauksia ja aseina syömäpuikot.
Wax on brothers and sisters!

Tähdet: **
Sgt. Kabukiman N.Y.P.D.