Janey (Chyler Leigh) on koulun kapinallinen, ulkopuolinen ja ehdottoman ruma hylkiö, sillä hänellä on herramunjee SILMÄLASIT! Äkkiä, tuokaa bensaa ja tulitikkuja. Siispä Janey ei ole kenenkään mielestä mitään tanssiaiskuningatartyyppiä ja neiti vakuuttelee itselleen ettei se haittaa, hän on tyytyväinen asemaansa.
Koulun suosituin ja tietenkin myös komein urheilijapässi Jake (Chris Evans) aikoo kuitenkin muuttaa Janeyn elämän, sillä hän on mennyt lyömään vedon muiden idioottien kanssa, että voisi tehdä kenestä tahansa koulun suosituimman tytön, joten Kafkamainen muodonmuutos tapahtukoon. Lasit pois ja KABOOM!
Lopussa kaikki pysyvät yhtä tyhminä.
Vaikka tämä kuulostaa pelottavasti samalta kakalta kuin kaikki Epic- ja Date Moviet, niin muutamasta sen tason ulostevitsistä, tms. huolimatta kyseessä on enimmäkseen varsin nokkela ja oikeasti hauskakin parodia teinielokuvista ja niistä etenkin John Hughes-teoksista. Kun joukosta karsii täytekakkuun päätyvän hytkyvän dildon ja opettajan päälle lentävän ripulin, niin voi huomata kuinka ajatuksella lähdemateriaalia on huomioitu. Köyhä perhe jonka isä on alkoholisti, tytär ns. ruma tyttö, veli himokas tumputtuja. Koulun suosituin urheilijapoika joka oppii jotain elämästä, bitch joka ei, etc. Eli luonnollisesti ne kaikki perustyypit jotka ainakin tuntuivat syntyvän juuri Pretty in Pinkien ja vastaavien mukana.
Parodioinnin kohteena ovat tietenkin myös kaikki tuolloin vähemmänkin tuoreemmat opiskelijakomediat ja niiden näyttelijät kuten Never Been Kissed, American Pie, Varsity Blues, Freddie Prinze Junior, Ryan Phillippe ja muut. Mutta ne ovat etenkin ne Hughesit, jotka noiden uudempienkin esikuvina toimivat ja jotka saavat aikaiseksi parhaimmat vitsit. Etenkin elokuvan Alan Ruck ja Jon Cryer-versiot ovat aivan loistavasti onnistuneita parodioita, niin sekä ulkoisesti että myöskin heitä näyttelevien Sam Huntingtonin ja Eric Jungmannin onnistuessa kanavoimaan esikuviensa esiintymistavan siten, että he olisivat voineet ollakin oikeissa Hughesin elokuvissa. Jotkut Hughes-leffoihin liittyvät kohtaukset ovat hauskoja nimenomaan juuri siksi, etteivät ne koeta olla muuta kuin toisintoja tutuista kohtauksista, jolloin esimerkiksi Breakfast Clubin jälki-istunnon suorat dialogilainaukset ja eleiden toistaminen alkuperäisessä muodossaan ovat hauskempia kuin olivat lisäämällä niihin mitään pierutyynyjä. Kuten ZAZ-komedioissa, näissä tilanteissa komiikka luodaan asiayhteydellä ja tavallaan minimoimalla tilannetta, kuin koristelemalla sitä kaikella mahdollisella ylimääräisellä. Tälläisen lähdeteoksien kunnioittamisen ja vakavissaan tehdyn näsäviisastelun yhdistelmällä onnistutaan tekemään niinkin simppelistä seikasta kuin väärään aikaan taputtamisesta yksi elokuvan hauskimpia hetkiä.
Elokuvan roolitus on osunut nappiin. Tavistytöksi kissaksi muuttuva Chyler Leigh on juuri heitä jotka ovat silminnähden kauniita jo ennen muutosta, jolloin pottuilu Rachael Leigh Cookin esittämälle alkuperäishahmolle on osuvaa. Chris Evans ylimielisenä jalkapalloääliönä, Jaime Pressly ilkeänä cheerleaderina ja tietenkin jo nuo aiemmin mainitsemani Huntington ja Jungmann niinä Hughes-leffojen friendzonen luojina ovat kuin syntyneet olemaan sellaisia, koska he tuntuvat olevan muissakin elokuvissa juuri samoja. Esiintyjät onnistuvat pääosin olemaan sekä vakavissaan kasariteinikomedioiden hahmoja että myöskin modernimpaan tapaan kakkapökäleitä. Joten tietenkään kaikkien esiintyminen, edes jo mainittujen ei ole täysin asiapitoista, vaan silloin kun elokuva sortuu niihin tourettevitseihin niin esiintyminenkin menee matalimman aidan ylitse. Mikä tietenkin on soveliasta kyseessä olevan huumorin matalimielisyyteen, mutta itseäni se ei juuri ilostuta johtuen siitä, että se kunnioittavampikin komiikka on jo itsessään tarpeeksi rohkeaa, ettei hätäratkaisulta vaikuttavaa pissahuumoria olisi tarvinnut lisätä. Kun Not Another Teen Movie niin onnistuneesti tekee rakastavaa pilkkaa etenkin kasarikomedioista, voisin melkein olettaa sen alapäähuumorin olevan enemmänkin pilkkaa Friedberg/Seltzer-tason elokuvista jotka nimenomaan tukeutuvat kaikella tarmollaan sellaiseen. Tai sitten tekijät ovat pelänneet, että jos tämä kerran on vallitseva parodiaelokuvien huumorin taso, niin sellaiseen komiikkaan tottunutta yleisö ei uskalleta karkoittaa ja näin ollen ollaan sen pelossa lisätty joukkoon räkää. Tahdon kyllä uskoa, että kyseessä on pelon sijaan irvailua Scary Movie-huumorille. No, tärkeintä kuitenkin on se, että tämä ei elokuva ei kuitenkaan liian usein painota housuihin laskemista ja sen hetken trendeillä ratsastusta tehden sitä vain ottamalla joku nimijulkkis esiin ja oksentamalla niskaan.
Jotkut parodioinnin kohteet ovat liiankin helppoja tunnistettavia, kuten Grease ja Never Been Kissed joka jopa alleviivaten sanotaan dialogissa, mutta mukana on niin julmetusti leffaviittauksia monenlaisessa eri muodossa, että kaikkien tunnistaminen vaatii jo jonkinlaista leffanörtteyttä ja se on vain hyvä asia.
Not Another Teen Movien saamaa menestystä vähättelemättä, se on ehkä silti liikaa kärsinyt nimestään ja ehkäpä hieman päätymisestä Marilyn Mansonin Tainted Love-coverversion varjoon, sillä kyseessä on ehdottomasti onnistuneempi omillaan seisova elokuva kuin mitä oletus kuulumisesta Meet the Spartans-sarjaan uskottelee ja myös muutakin kuin vain jotain jossa soi suuri musiikillinen hitti.
Soundtrackista pitää muuten mainita se, että samoin kuin itse elokuva sekoittaa soppaan vanhaa ja uutta matskua, niin musiikkiraidallakin kuulee silloista modernia tavaraa System of a Downista Orgyyn, mutta samalla huomautetaan vahvasti juurista muun muassa sillä, että valtaosa uudempienkin bändien esittämästä musiikista on covereita kasarihiteistä.
Tämä katselukerta toi myös jotain uutta mukanaan, kuten vielä elokuvan ilmestymisaikana itselleni tuntemattoman Ensisilmäyksellä-sarjan tähden Josh Radnorin osoittautuminen siksi elokuvan eräänlaiseksi itsestäänselvyyksien esittelijäksi. Väliäkö tuolla.
Not Another Teen Movien onnistuneiden vitsien tulva on sen verran suuri, että ne muutamat piirakanhässimiset eivät kokonaisuutta silmissäni pilaa, vaikka se kirkkain tähti jääkin saavuttamatta juuri niiden vuoksi.
Tähdet: ***
Not Another Teen Movie
2 kommenttia:
Tämä kyllä ehdottomasti erottuu monien muiden joukosta ja onnistuu olemaan toimiva parodia. Olen aika samoilla linjoilla tuon huumorin suhteen, eniten miellyttää just ne tyylillä tehdyt Hughes- ja muut kasariviittaukset. Sitten siinä taas on niitä typeriä liian revitteleviä vitsejä, joiden kohdalla oikeasti harmittaa, että miksi sellainen piti ottaa mukaan pilaamaan niin onnistunutta huumoria. Mutta enpä ole aiemmin osannut ajatella sitä irvailuna Scary Movieille ja muille, ehkä pitää kokeilla!
Jostain syystä tekijät ovat ylpeitä etenkin siitä vitsistä jossa opettajan päälle lentää p*skaa, sillä siitä pitää puhua kahdessakin leffan ekstroista. Valitettavasti se viittaa siihen, etteivät he niinkään pilkanneet Scary Movien kaltaisten kikkareiden huumoria, vaan pitävät sellaisesta. Mutta mielummin näen sen irvailuna niille, en kannatuksena.
Lähetä kommentti