Ennen potkuja Wynorski ehti kuitenkin tapaamaan Roger Cormanin ja houkuttelemaan miehen yhteistyöhön vakuuttamalla edullisuuttaan, jonka seurauksena alkoi elokuvaura joka noudattelee Cormanin budjettiajattelua, Andy Sidariksen keuhkokeskittymistä, väkivaltaa, toimintaa ja sellaista tuotantovauhtia, että miehen piti levitysyhtiöiden pyynnöstä ruveta käyttämään salanimia. Ei siis koska esimerkiksi häpeäisi tuotoksiaan, vaan koska ylitäytti markkinoita ja oli vaarassa sen vuoksi erkaannuttaa itsensä yleisöstään. Mikä tosin olisi ollut epätodennäköistä, sillä jos oikeasti pitää Wynorskin roskaelokuvista, niin silloin ei varmaankaan suuremmin välitä sellaisista asioista kuin kuka sen ohjasi. Mutta kuitenkin, kiitos Wynorskin halpahalliajattelun olemme saaneet iloksemme ja kiusaksemme elokuvia kuten Komodo vs. Cobra, Alabama Jones and the Busty Crusade, The Return of Swamp Thing, The Devil Wears Nada, etc.
Tälle vuodelle luvattu Sharkansas Women's Prison Massacre kuulostaa mestariteokselta.
Ja jos Wynorskin tai jokin salanimistään kuten Thaddeus Wickwire (hahaha!) ei kuitenkaan kuulosta tutulta, niin ainakin videovuokraamoiden perinteisiä B-toimintaleffoja selaileva henkilö on törmännyt ehkä tietämättään miehen elokuviin.
Kaikki Wynorskin elokuvat voidaan kuitata sanomalla niiden olevan sontaa ja turhan usein ne ovat vieläpä sellaista moskaa, ettei niistä meinaa löytää hyvällä tahdollakaan mitään iloa, mutta jos pitää esimerkiksi edellä mainituista Sidariksesta ja Cormanista, on Wynorski ainakin sinne päin. Hänen elokuvistaan vain puuttuu se ilo jota esimerkiksi Sidariksen elokuvissa on ja siinä on ero roskan ja roskan välillä.
Joten nyt vuoroon roskakasa nimeltä Project Viper:
Tiedemiesryhmä on viimein epäuskosta huolimatta onnistunut yhdistämään geenimikrobiologian ja mikrosirut luodakseen koeputkillisen mönjää, joka siis on ensimmäinen tunnettu eliö joka voisi elää Mars-planeetalla. Miksi? Kuka välittää. Pääasia kuitenkin on, että sinne matkalla ollut erittäin jäykästi esiintyvä miehistö ei pääse perille, koska tottakai kyseinen keino-olento vapautuu ja tappaa heikkolahjaiset näyttelijät.
Tietenkin pian tämän jälkeen pahikset varastavat tiedetehtaasta tuon olennon, eli toisin sanoen projekti Viperin toisen kappaleen ja luonnollisesti lentokoneella suoritettu pako kohdistuu maahansyöksyyn jolloin sekin koeputkimonsteri pääsee vapaaksi.
NASA haluaa peitellä asiaa ja siksi apuun kutsutaan kapteeni Connors (Patrick Muldoon) sekä projektin vetäjä tohtori Burnham (Theresa Russell).
Maassa vapaaksi päässyt Viper kasvaa pian isoksi limaa tihkuvaksi lonkerokasaksi joka sitten lahtaa porukkaa ja se kiertoradalla vapautunut Viper voidaankin sitten unohtaa lähes koko elokuvasta.Tietenkin budjetin ja kykyjen pienuuden vuoksi olisimme kenties tyytyväisiä jos emme näkisi lonkeron lonkeroa kummastakaan, sillä sen verran ruma tekele se on.
Connors avustajineen jäljittää Viperin pienen kaupungin luokse ja koettavat salata paikallisten kuolemien johtuvan jostain geenimöykkylonkerohirviöstä, mutta viiksekäs sheriffi Morgan (Tim Thomerson) on skeptinen. Aikaa on 24 tuntia ja sitten valtio pistää fotoniatomisuperpommillaan kaupungin muussiksi, mutta onneksi sheriffillä on syöpä, joten Viper syö sheriffin. Connors heittää pommin Viperin suuhun, jolloin seuraa tavanomainen tulipalloräjähdys, joka on hieman on hämmentävää sillä aiemmin selitettiin tämän Viperia vastaan suunnattavan yrityksen eli pommin olevan elektomagneettipulssi, jonka laukaisemisen pitäisi sammuttaa olennon mikropiirien toiminta. Ei siis aiheuttaa bensaräjähdystä. No mitä väliä, sillä nyt iloitaan kun se tuhoutumattomaksi väitetty olento on tuhoutunut ja kaikki on hyvin.
MUTTA!
Nyt tietenkin pedataan jatko-osaa (jota ei luojan kiitos ole ainakaan vielä tehty), sillä sinne kiertoradalla olevalle sukkulalle jäänyt toinen Viper on oppinut ajamaan rakettia ja lentämään kotiin.
Wynorski tekee nykyään elokuvansa pitkälti SYFYlle, jolle tämä Project Viperkin on tehty kanavan nimen ollessa vielä Sci-Fi Channel ja SYFYlle tuttuun tapaan elokuva on aika kakkaa. Näyttelijöissä on tuntemattomia puunaamoja ja entisiä lähes isoja nimiä, joista kukaan ei kyllä voi ylpeillä esiintymisellään, mutta vastaavasti roolihahmotkin ovat sellaisia joita ei edes kehtaisi myöntää esittävänsä. Efektit ovat läpikuultavan ilmavia tietokoneoksennuksia ja kertaakaan näyttelijät eivät reagoi oikein näytellessään tyhjän kanssa. Usein vielä vaikuttaaakin siltä, että heille on kuvailtu myöhemmin lisättävän olennon olevan erilainen ja eri kohdassa, joten jo siksikin he tuntuvat kohtaavan jotain aivan muuta kuin mitä me näemme. Nykyäänhän SYFYn leffat ovat hyvinkin suosittuja ja ne tehdään tietoisen koomisiksi, mikä osaltaan vähentää niiden viehättävyyttä, mutta Project Viper kuuluu vielä aikaan jolloin sille kanavalle tehdyt elokuvat ainakin koettivat olla joiltakin osin vakavasti otettavia ja siksi se mikä tässä elokuvassa on vähänkin hauskaa tulee vahinkojen kautta, ei koska sen olisi tarkoitus olla huvittava. Hauskoja juttuja ovat esimerkiksi koko elokuvan olennon idea, jossa tiedemiehet ovat siis luoneet olennon jonka tietävät pitävän ihmisiä uhkana itselleen, joka syö ihmisilihaa, joka pystyy muuttumaan minkälaiseksi haluaa, joka pystyy sopeutumaan mihin tahansa uhkaan muuntuen aina vaarallisemmaksi, jota vastaan he eivät ole tietoisesti kehittäneet mitään vastustuskeinoa ja sitten he iloitsevat siitä kuinka se on ensimmäinen olento joka voi elää Marsissa. Mitä mitä mitä? Miksi?
Mutta siihen se elokuvan hauskuus oikeastaan jääkin, sillä muuten tämä on liian tylsä jotta se kunnolla pääsisi aiheuttamaan kehnoudessaan naurunpurskahduksia. Nyt huono mutta ei tarpeeksi huono näytteleminen, tavanomaisen kehnot efektit ja vastaavat vain saavat toteamaan "eh!", kun sitä haluaisi sanoa "voi jeesus mitä shittii. I'm lovin' it!"
Wynorski, olet tehnyt parempaakin huonoa elokuvaa. Mikset voinut tehdä tästäkin?
Tähdet: *
Project Viper
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti