En ole koskaan ollut suuremmin beat 'em up-pelien ystävä ja olen aina pitänyt jotenkin typeränä sitä kuinka niihin koetetaan ympätä mukaan jotain juonentapaista, kun sitten itse pelissä ollaan oikeastaan koko ajan vain yhdessä paikassa, eräänlaiselle areenalla ja mätetään vastustajaa turpaan. Sitten seuraava ja sitten seuraava ja näin pois päin, samaa monotonista toistoa. Shoot 'em uppien kohdalla minua huvittaa sama yritys tehdä sinne muka jokin tarina, kun sitten ei muuta tehdä kuin ammutaan kaikki edesä oleva tuusannuuskaksi. Mutta jälkimmäisten kohdalla sentään kuljetaan eteenpäin, eikä olla vain paikoillaan. Joten ei minua näiden Street Fightereiden ja Mortal Kombatien kohdalla kiinnostanut mikään tarina siitä kuinka taas jokin paha demoni koettaa vallatata maailman ja vain valittu pallinaama voi hänet pysäyttää, vaan jos niitä tulee pelattua, niin vain minuutteja kerrallaan eräänlaisena aivojen nollauksena. Double Dragonit ja Streets of Raget ovat vähän enemmän mieleeni, kun niissä ainakin liikutaan pisteestä A pisteeseen B, vaikka eipä niissäkään juonella taas jonkun neidon pelastamisesta ole väliksi. En täten myöskään ymmärrettävästi ole nyrkkeilypelien ystävä.
Siispä Mortal Kombatien kohdalla olin kiinnostuneempi elokuvaversioista, jotka eivät ole missään nimessä kovinkaan hyviä tai yhtään paremmalla tarinalla varustettuja, mutta ne olivat kuitenkin hetkittäin velmuja tappelunujakoita ja niissä oli aika hauskan kuuloista teknojumputusta. En siis ole seikkaperäisesti tutustunut hahmoihin, historiaan, tms. ja sen syvempää faniasennetta ei minulla niitä kohtaan ole, joten niinpä kun tämä animaatioversio tuli eteeni, päätin katsastaa sen yhtä suurella innostuksella.
Takakannen mukaan pituus on "n. 38 min." ja se pitääkin paikkaansa jos tulkitsee sen noin-osuuden hyvinkin laajakatseisesti, sillä pistetäänpä noin tunti lisää pituuteen. Ja tämä pituus onkin tässä tapauksessa vihje sisällöstä.
Hetkinen vain.
Ensialkuun oikeilla näyttelijöillä (no okei, Cary-Hiroyuki Tagawa) esitetty pätkä, joka on tarkemmin sanoen ensimmäinen Mortal Kombat-elokuvan aloitus ja aika mielenkiintoinen intro animaatioelokuvalle sitomaan näitä yhtenäisemmäksi kertomukseksi.
Hmm, kylläpäs tämä ns. oikeaa Mortal Kombat-elokuvaa hyödyntävä aloitus kestää kauan. Haluatteko tietää miksi? No voi jummalauta ja sattana sentään, tämän animaatiokasetin sisältönä ei olekaan piirroselokuvaa, vaan se oikea Paul W.S. Andersornin ohjaama tekele. Hahaha!
Eli vaihdetaan Mortal Kombat the Animated Video pelkkään Mortal Kombatiin.
MORTAL KOMBAT (1995)
Superpaha toisen ulottuvuuden demonivelho tai jotain Shang Tsung (Cary-Hiroyuki Tagawa) haluaa vallata Maapallon ja avuksi siihen tulee Mortal Kombat-niminen tappelukisa jossa Telluksen parhaimmisto ottaa mittaa sen toisen ilkimysulottuvuuden mörökölleistä. Siispä potkuelokuvien pintaliitotähti Johnny Cage (Linden Ashby), veljensä Shang Tsungin tappohaluille menettänyt oikeamielinen Liu Kang (Robin Shou), henkilökohtaista kostoa yhdelle turnauksen pahikselle, Kanolle (Trevor Goddard) janoava kiukkuinen Sonya Blade (Bridgette Wilson) ja Gandalf (Christopher Lambert) aloittavat rytmikkään kenkimisen aika pirun makeita (keskenään ihan samannäköiset) pahiksia kuten Subzero (Francois Petit) ja Scorpion (Chris Casamassa) ja who cares-statisteja vastaan. Sitten siellä tietenkin on myös aivan naurettavan näköinen nelikätinen muovilelu Goro. Siis katsokaa nyt tätä oksetusta:
Samaa luokkaa Muumio kakkosessa olevan Skorpionikuninkaan kanssa.
No kuitenkin, sitten tekno jyskää, hemmetin rumat tietokone-efektit saavat liikaa tilaa, Lambert nauraa käheästi ja tapellaan.
Energinen konemusiikki istuu varsin hyvin kamppailukohtauksiin, joista osa on ihan onnistuneen näköistä liikehdintää sillä jäykemmällä jenkkikungfuilutyylillä, eivätkä elokuvan esiintyjät ole yhtään sen hullumpia pinnallissa rooleissaan (Cary-Hiroyuki Tagawan ylinäyttely on ihanaista), joten päähänpotkimiselokuvaksi Mortal Kombat on ihan kelvollista viihdettä. Aivan liian suuri tukeutuminen todella kömpelöihin tietokone-efekteihin aiheuttaa kylläkin turhan paljon myötähäpeää ja jos edes hetken kuvittelee saavansa eteensä jotain oikeasti hyvää elokuvaa, niin pettymys voi olla suuri. Tässä kuitenkin on vain ihan ok tappeluelokuva ja kuten olemme myöhemmin Paul W.S. Andersonin elokuvia nähtyämme saaneet todistaa, niin hänen elokuviltaan ei todellakaan kannata odottaa mitään muuta kuin joitakin nättejä kuvia ja pari osuvaa biisivalintaa ja tällä ajatuksella Mortal Kombat on taattua Andersonia.
Tähdet: **
Mortal Kombat
5 kommenttia:
Mites se live-äksön Mortal Kombat nyt noin on päässyt animaatiovariaatiokotelon sisuksiin köllöttelemään?
Se on mysteeri.
Vähän niin kuin evoluutiokin.
Evoluutiosta puheenollen, mieleen on jäänyt kohta jossa Reptile punki näköispatsaan sisuksiin ja muuttui rumasta CGi-efektistä Scorpionin kaksoisveljeksi.
Reptile oli kyllä kökkö ilmestys. Sai Goronkin näyttämään neronleimaukselta.
Lähetä kommentti