Pidän suuresti tuosta juonikuviosta jossa joku ainakin ulkoisesti terroristiprofiiliin sopiva, mutta hyvin kaukana siitä oleva sivullinen yhdistetään tietämättään terrorisminvastaiseen sotaan valheellisena vihollisena ja kun siihen päälle pistetään Body of Liesissa ajoittain esitellyt seikat siitä kuinka tarkasti toisessa maassa olevat voivat seurata ja ohjata toisen maan tapahtumia, niin se kuulostaa aivan herkulliselta isoveli valvoo ja siirtelee shakkilaudan nappuloita-tarinalta. Sääli vain, että kestää tunti (aivan liian kauan kaksituntista elokuvaa ajatellen) ennen kuin edellä mainittu ajatus pilkahtaa kenenkään päähän ja sitä edeltävä osa (ja osittain loppupuolikin) on pelkkää kulunutta agenttimeininkiä aina sitä kaveri voidaan hylätä vihollisalueelle ja pomoihin ei voi koskaan luottaa-juttuja myöten, eikä muutamat ärhäkät ammuskelukohtaukset ja pommittelut vie ajatuksia pois siitä, että nyt kyseessä on taas niitä elokuvia jotka Ridley Scott on vetänyt automaatilla. Toki elokuva on kuvallisesti tutun nättiä, näyttelijät suoriutuvat osistaan ammattitaidolla ja muutoinkin Body of Lies on varmaotteista Hollywoodjännäriä, sillä onhan Scottin automaattiohjauskin vähintään ihan hyvä-tasoa, mutta kun mukana on jotain oikeasti kiehtovaakin, niin ainakin ne pakolliset romanttiset viritykset, uhrautumiset rakkauden vuoksi ja muut tunnekuohut olisi voinut jättää pois ja rutiinisarjan agenttitemppuja vähentää. Keskittyminen viattomien hyväksikäyttöön muka suuremman hyvän vuoksi olisi tarjonnut tilaisuuden kylmään terävään viiltoon, mutta kun ei niin ei ja sen sijaan pitääkin korostaa sitä kuinka terroristit ovat tosi pahoja mutta lukeneita, kun taas jenkit ovat laput silmillä kulkevia röhkiviä possuja. Ihan oikeasti, miksi ihmeessä Crowen hahmosta piti tehdä sellainen hengästynyt laardissa lilluva hampurilaisgrilli. Nyt ähkivän ylikorostamisen vuoksi rupesi vain nolottamaan Crowen ja Scottin puolesta. Tosin pidän kyllä siitä kuinka arkisesti Crowen esittämä CIA-pomo otti duuninsa jossa käytännössä päättää milloin minkäkin ihmisen hengestä. Hei mä katon nyt telkkarii, joten ammu vaan fotonipommi lastentarhaan tai jotain.
Alkoi oikein suututtamaan kun vihdoinkin elokuva rupesi tuntumaan sen lavastusjutun vuoksi hyvinkin kiehtovalta ja asiat rupesivat leviämään liian laajalle, hajottaen korttitaloa, niin sitten piti vain äkkiä tappaa viaton pois tieltä jotta saatiin se rakkaan pelastusoperaatiotoiminta peliin. Näin jälkikäteen pohdin, että olikohan sen loppupuolen hätäilyn tarkoituksena kuvastaa etenkin elokuvan alussa Ferrisin kokemaa turhautumista siitä, että aina kun hän oli lähellä jutun ratkaisua, niin kärsimättömät kollegat tulivat möykäten paikalle pilaamaan kaiken. Tekosyitä luulen, sillä varmastikin lopun paukuttelutoiminta oli mukana vain koska pelättiin katsojan kyllästyvän pimennossa salakuuntelulaitteita käyttäviin agentteihin.
The Conversation, The Wire tai Sleeper Cell tämä ei ole, mutta olisi voinut olla.
Mitä Body of Lies on niin jonkinasteista turhautumista aiheuttava terrorismijännäri, joka hetkittäin toimii erinomaisesti antaen lupauksia jostain erilaisesta, mutta tyytyy kuitenkin olemaan vain kypärä päässä kokemuksen ammattitaidolla ja siksi turhan turvallisesti tehty ihan hyvä elokuva.
Tähdet: ***
Body of Lies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti