Jack Reacher (2012)

Viisi ihmistä ammutaan ja armeijan ikävän antisosiaalisena tarkk'ampujana tiedetty James Barr (Joseph Sikora) lavastetaan syylliseksi. Ennen vaipumistaa koomaan Barr pyytää avukseen Jack Reacherin (Tom Cruise), huippuunsa koulutetun supersotilaan ilman menneisyyttä ja niin pois päin. Kukaan ei tietenkään tiedä mistä kadonneen Reacherin löytää, sillä Reacher on kuin näkymätön mies ja Oskari Olematon pistettynä yhteen, joten tottakai Reacher saapuu salamana paikalle ja jostain syystä jokainen vastaantuleva ihmiskuvatus tuntuu tietävän Jack Reacherin vähintään maineeltaan. Joo, se käy hieman huvittavaksi, mutta sitä ei todellakaan ole onnistuneesti roolitettu Werner Herzog.

En ole lukenut yhtäkään Jack Reacher-kirjoista, joten en osaa sanoa kuinka onnistuneesti tässä ollaan saavutettu kirjojen henki, mutta jos kirjat ovat yhtään samankaltaisia kuin tämä elokuvaversio, niin eipä niissä ainakaan taida joutua suuremmin päätään rasittamaan. En tarkoita tätä kritiikiksi sisällön toimivuuden ja täten viihdyttävyyden kannalta, vaan tarkoitan että tarinat jostain superagentista, tms. selvittelemässä ylivoimaisilla kyvyillään juttuja joihin perusviranomaiset eivät pysty, on niin Remomaista kamaa, että kirjojen selkäranka käy nopeasti selväksi ja kokemuksesta tulee MacGyverin seuraamista: tässä tämän viikon seikkailu, ensi viikolla toinen.
Ja kuten tämä Jack Reacher-elokuva osoittaa, niin oli se itseään toistava käytetty idea tai ei, niin se voi olla viikosta toiseen hyvinkin viihdyttävää ajatappoa. Toiminta on tehokasta, rahaa on selvästikin palanut lopputuloksen tyylikkyyden varmistamiseksi ja Tom Cruise istuu erinomaisesti ison rahan toimintaan, kuten onkin jo sen seikan useasti todistanut. Mutta kuten esimerkiksi Liam Neeson Takenin kohdalla, on sankarista tehty aivan liian voittamaton, että hänen puolestaan jaksaisi huolestua edes kampauksen sekoittumisen edestä ja näin ollen edes se tyylikäs toiminta ei jaksa hirveän (poroan?) kauaa innostaa, kun Reacher vain menee ja taas voittaa kaikki silmät kiinni, kädet irti ja kulkemalla väärään suuntaan. Toki se omnipotenttisuus on tietyn ajan miellyttävää seurattavaa, mutta samoin kuin se Matrixin kohtaus jossa Neosta tulee The One joka pysäyttää luodit ilmaan sanoen "no", niin sellainen toimii parhaiten kun se ei todellakaan kestä yli kahta tuntia. Ja koska Jack Reacher on alusta saakka The One, niin muut ovat vain (hyvistä näyttelijöistä huolimatta) aineettomia häivähdyksiä persoonista joita ei ollutkaan.

Kaikesta Reacherin ylivoimaisuudesta, kyvykkyydestä ja salaperäisyydestä huolimatta se nauratti aika ajoin kun heppu jonka tiedoissa on suuria aukkoja, jota ei löydetä kissojen tai koirien kanssa ja on muutenkin sellainen supersalainen elävä aave, vain sitten tulee paikalle kuin paraskin kuokkavieras ja kytät sun muut ovat heti polvillaan antamassa mysteerimiehen sotkeentua tutkimuksiinsa. Samalla myseeriin kiedottu arvoitus on yhtä hyvä pitämään itsensä salaisuutena kuin Bond, James Bond.
Kuitenkin kyseessä on viihdyttävä toimintaelokuva, josta olisi voinut kyllä surutta leikata lähes tunnin pituudesta pois. Ihan jo pelkästään siksi, että vaikka nyt kehuinkin toimintakohtauksia onnistuneiksi, mitä ne ovatkin, niin elokuvan kirkkaaksi vahatun tyylin vuoksi se pituus jättää vauhtikohtauksien välille liiaksi aikaa naureskella hölmöyksille kuten Reacherin kasvottomuudelle ja tietenkin niille kahdelle pahikselle jotka vahingossa hakkaavat toistensa lihamurekkeeksi. He saavat nämä herrat vaikuttamaan ammattitaidon kirkkaimmilta helmiltä:

Tuohon elokuvan toimintaan palatakseni arvostan suuresti sitä, että Jack Reacherissa toimintakohtaukset eivät ole toteutettu sillä ikävällä nykytrendillä jossa kamera on koko ajan liian lähellä ja epileptisen leikkauksen vuoksi ei saa mistään mitään selvää, vaan lyönnit ja jigin näkee selvästi. Tosin ripitän elokuvantekijöitä hienoisesta sokeudesta ja kenties pienestä ylimielisyydestäkin muita toimintaelokuvia ja etenkin Hollywoodin isomman rahan actionroiskaisuja kohtaan, sillä elokuvan tekodokkareissa mainitaan heidän halunneen tehdä Jack Reacherin toiminnasta vastaiskun tuolle minunkin mainitsemalleni nykytrendille, johon he yhdistävät myös vaijeritemput. Totta on, että tämä ei ole ylivalotettua sätkivää Transporter-toimintaa, mutta mikään poikkeus tämä ei todellakaan ole ns.isojen tähtien Hollywood-toimintaelokuvissa. Jo mainittu Taken, Matt Damonin Bournet ja vaikkapa Daniel Craigin Bondit ovat kaikki paitsi hahmoiltaan saman sivun tuotoksia Jack Reacherin kanssa, on niissä kaikissa on myös samankaltainen toteutustyyli niin koko elokuvan kuin varsinkin niiden toimintaosuuksien kohdalla. Tämä ei siis vie mitään pois rystysvoileipien maulta, mutta sormea voi silti heristellä liian korkealla liiteleville tuottajille.

Tähdet: ***
Jack Reacher