Mainitsin tuon esimerkkinä siitä, että aina kun esiin tulee jokin uusi ilmiö, tai jokin on trendikästä, niin aina joku myös koettaa hyötyä siitä vaikka väkisin. Ihan yksi ja sama liittyykö tai sopiiko oman yrityksen tuote millään tavalla tuohon valittuun trendi-ilmiöön, sitä on kuitenkin hyödynnettävä.
Etenkin nykyään parodiaelokuvat koettavat hypätä tähän hetken buumi-kelkkaan mukaan ja niinpä ei ole laisinkaan ihmeellistä nähdä kuinka jokainen 15 minuutin ohikiitävä seikka saa tilaa milloin missäkin komediassa, vaikka sitten vuoden päästä tekeekin jo vaikeaa muistaa mihin ihmeeseen tuokin juttu nyt liittyi ja kuka hitto tuo edes on. Väliäkö sillä, koska se tai hän on juuri tänä vuonna ilmiö ja kunhan sitä hyödynnetään pikaisesti, niin pitkäikäisyydellä ei olekaan niin väliksi. Näin ollen olinkin jo hieman ihmeissäni etten ole juurikaan törmännyt tablettitietokoneisiin elokuvien kautta, kun nyt vielä tänään sellainen on todella hip ja pop. Televisio ja etenkin sen kaikki uutis- ja ajankohtaisohjelmat ovat kyllä ottaneet iPadit ja kaltaisensa kovaankin käyttöön, sillä tuntuu ettei nyt näe yhtäkään keskusteluiltaa taikka säätiedotusta ilman, että juontajalla on ruutulevy kädessään. No mutta tätä kokemaani elokuvallista tablettipuutosta paikkaamaan tuli ah niin veikeän sukkelasti (hyvä luoja sentään) nimetty InAPPropriate Comedy, joka sitten muuten tarjoilee sisällöllään oikeasti kehnompiakin nimiväännöksiä. Tottakai kuten arvata saattaa, niin tabletti ja applikaatiot ovat pirun väkisin elokuvaan punaiseksi langaksi ulostettu tekosyy ja jos joku kuvittelee, että ne Aku Ankan taskukirjoihin tehdyt kehyskertomukset olivat puolivillaisia, niin tämän elokuvan applikaatioidea osoittaa niiden olevan silkkaa terästä.
InAPPropriate Comedyn tarina on sellainen, että joku heppu (elokuvan ohjannut ilmiselvä kyvyttömyys Vince Offer) on hyypiö luolassa ja hänellä on taulukompuutteri jonka symboleja painamalla siirrytään katselemaan pääosin elokuva- ja tv-parodioista koostuvia irtosketsejä.
Okei, itse käytän tablettitietokonetta oikeastaan vain töissä tehdessäni sellaisia raportteja joiden vuoksi joudun olemaan liikkeessä ja itselläni ei ole esimerkiksi ns. älypuhelinta, vaan oma kännykkäni edustaa kehitykseltään sitä, että sen ainoa nappi tuprauttaa savua ulos, jonka avulla voin sitten viestiä vesipäille ja itse asiassa kirjoitan tätä tietokoneella joka on puunoksa jonka päähän on sidottu kivi ja sillä sitten rummutan puunrunkoa jolloin informaatio siirtyy tiedon valtatielle. Niin sanottu hiirikin on vain pahvikuppi johon on kiinnitetty naru. Eli en mitenkään väitä olevani mikään näiden tablettien, applikaatioiden ja vastaavien asiantuntija, mutta eikös se kuitenkin ole niin, että latauksia on kaikenlaisia. On toisiaan imitoivia palikkapelejä, uutisvirtoja, pikaviestimiä, käännösohjelmia, jopa hitto vie metallinpaljastimia ja kaikkea muuta jänskää ja ei niin jänskää, mutta ei vain pelkästään yhden idean toimintoja. No InAPPropriate Comedyssa ne ovat kaikki vain yhden idean jalattomia poneja, sillä jokainen on televisio-ohjelma, tms. ja siten vaikka en tiedäkään mitä olisinkaan odottanut applikaatioaiheiselta komedialta, niin en ainakaan tavanomaista televisiokanavien välillä hyppelyä. Sellaisia komedioitahan on tehty jo ihan tarpeeksi. Ymmärrän toki, että tavallinen kaukosäädin ei ole ole yhtä trendikäs kuin hipaisutoimintoinen läpyskätietokone, mutta jos ideana ei kuitenkaan ole kuin tavanomainen tv-parodiointi, niin hittoako sitä kannattaa muuta edes väittää. Siispä kuten Schwarzenergger sen niin kuolemattomasti ensimmäisessä Terminatorissa totesi: "fuck you asshole."
Kaiken lisäksi elokuvassa ei ole kuin vain muutama sketsi joita kierrätetään uudestaan ja uudestaan, vaikka näyttö paljastaa niitä väitettyjä applikaatioita olevan reippaasti enemmän. Lisäksi olen satavarma, että vaikka niitä sketsejä ei ole kuin se muutama, niin välillä kuitenkin painetaan eri näppäintä päätyäkseen samaan vitsiin uudestaan, jolloin katsojalle valehdellaan useamman applikaation olevan käytössä, kun sitten parin symbolin alta löytyykin sama juttu.
Toisin sanoen tässä on kyseessä television kanavahyppelyä, mutta sellaisella meille ennen tutulla tavalla jossa kanavia on vain Yle yy ja kaa sekä MTV3, kun naapurilla on satellittikaapelimagnetofoni jolla olisi nähtävissä enemmänkin ja olemme tietoisia sellaisen laajemman mahdollisuuden olevaisuudesta, emme vain näe niitä. Eikä se nyt haittaisi jos tässä elokuvassa rehellisesti osoitettaisiin olevan kyseessä vitsikimara jossa kanavahypellään, mutta nyt se kieltämättä ketuttaa kun sanotaan mukana olevan jotain enemmänkin, sekä sketseinä että muunlaisina ideoina ja sitten applikaatiot ovat otettu mukaan vain koska ne nyt sattuvat olemaan in-juttu. Jos tänään olisi trendikästä kulkea saapas päässä, niin InAPPropriate Comedy olisi ollut muuten ihan sama leffa kuin nytkin, siinä vain tabetin sijaan tyypillä olisi saapas päässä.
Väliäkö sillä jos InAPPropriate Comedy nyt tahtookin vain kulkea trendijunassa, jos kerran ne vitsit ovat hauskoja. No kun eivät ole!
On homoversio Dirty Harrysta nimellä Flirty Harry ja maailman huonoimman Clint-imitaation tekevä Adrien Brody toistelee selvästi harkittuja vitsejä kuten "go ahead, i'm gay." Joo joo, ihan oikeasti. Niin ja vau, Flirty Harrylla on pinkit pöksyt, että siten erotamme kuka joukosta on homoseksuaali.
Tähän liittyen varoituksena sanana, että jos joku Adrien Brodyn nimen vuoksi uskoo InAPPropriate Comedyssa olevan jotain laadukkuutta, niin James Woods oli Scary Movie kakkosessa, joten mihinkään ei ole luottaminen.
Flirty Harryn ohella esitteillä on Jackass-parodia nimeltä Blackass, joka eroaa oikeastaan vain siten, että nyt päähenkilöt ovat gangstoja ja täten vitsit ovat tietenkin sitä kakkia, että mustilla on iso slerba ja he ovat räppäreitä.
Amazing Racist on Amazing Racesta vain logo- ja nimiväännös, mutta pääosin se on olevinaan piilokameroineen Boratia jossa rasistinen heppu laukoo loukkauksia aasialaisilla, juutalaisille, etc., mutta ei itse näe niissä mitään outoa. Eivätkä ne ole yhtään enempää vitsejä kuin sellainen tilanne jossa ohikulkija sanoisi "haista p*ska" ja jatkaisi matkaansa.
On psykologi joka on kiinnostunut potilaansa seksifantasioista, leffa-arvostelijat katsomassa pornoa (Michelle Rodriguez on toinen heistä ja olen aivan varma, että hän oli kuvausten aikana jossain lääkityksessä, sillä niin pihalla hän tuntuu olevan), Swan Laken pornoparodia Sperm Lake ja charliesheenmäistynyt Lindsay Lohan toistaa Monroen hame korvissa tempun sekä ampuu paparazzeja hengiltä.
Osa edellä mainituista sketseistä toistetaan muutamaan otteseen, osaa onneksi ei ja kun vielä Lohanin osuus oli alunperin kuvattu aivan toista elokuvaa varten, niin sisällön tasoon on selvästikin panostettu. Etenkin runkkausvitsejä on monen vuoden tarpeiksi.
Kyseessä on siis elokuva jota uskaltaa suositella korkeintaan Seltzer/Friedberg-komedioiden ystäville ja siinäkin pitää hieman varoa sanojaan, sillä vaikka en missään nimessä halua kehua tuota parivaljakkoa, niin aikakin he työntävän elokuviinsa yleensä sen verran paljon todella huonoja vitsejä, että ne saattavat saada lukumäärällään väsytettyä happivajauksesta kärsivän katsojan hymähtämään kertaalleen, kun InAPPropriate Comedyssa on vain yhden käden sormien verran tunkion pohjalta löydettyjä vitsejä joita toistetaan muutamaan otteeseen ja ne eivät ehdi edes harhauttamaan katsojaa. Tasoltaan vitsit ovat helvetin huonoa siemennesteen roiskimista, että siinä mielessä kuitenkin pysytään Seltzer/Friedberg-linjassa.
En käsitä edes sitä miten Rob Schneider on saattanut alentua tälläiseen ja jos elokuva on hänen tasonsa alapuolella, niin silloin on jo jotain pahasti vialla.
Tähdet: ~
InAPPropriate Comedy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti