Menetetty mahdollisuus: miksei tässä soi Gary Numanin Cars?
Taattua Pixar-laatua, joten visuaalisesti Cars on kaunista katseltavaa (mukana on mainioita suht' huomaamattomiksi tehtyjä yksityiskohtia, kuten kallioiden automaiset muodot), tunnelmassa onnistutaan tasapainoilemaan kaikkien perheenjäsenten makujen välillä ja vaikka tarinassa ei ehkä olekaan mitään ihmeellistä, niin hahmoista tehdään niin eläviä, että pellin alta löytyy kunnon moottori jota jaksaa tutkia. Nyttemmin (ja oikeastaan jo Carsin vuonna 2006) Pixar-tasosta on tullut jo liiankin odotettu stardardi, jonka vuoksi pelkkä hyvä ei ole aina tarpeeksi hyvää, vaan sen tulee olla loistavaa ollakseen hyvää ja tämän vuoksi vaikka Cars onkin ehdottaman tasokasta viihdettä, niin siitä kieltämättä huokuu tietty vaaran puute. On kenties hieman kohtuutonta mennä sanomaan hyvän olevan jotenkin miinusta koska on vain liian tottunut siihen hyvään, mutta hei, Cars kolmonen on jo tuloillaan, joten kyllä sitä on välillä oikeus odottaa jopa Pixar-porukalta repäisevämpää otetta. Onneksi Pixarin tavaramerkkeihin kuuluvat vitsit joille lapset nauravat eri syistä kuin aikuiset, kuten nyt vaikkapa McQueenin fanit jotka vilauttavat etuvalojaan, jos tiedätte mitä tarkoitan ja tottakai te tiedätte mitä tarkoitan.
Pidän suuresti siitä kuinka McQueenin vastentahtoinen jumittaminen siellä aavikkokaupungissa lähentelee kauhutunnelmia, kuin sisäsiittoiset autot eivät päästä vierasta pois, vaan kuten tutuissa kannibaalimutanttitarinoissa jokainen tie vie pataan. Samalla sitä tosin miettii, että millaisiinkohan pelkotiloihin oltaisiinkaan voitu yltää jos Carsista olisikin tehty jokin The Hills Have Tires.
Tähdet: ***
Cars
3 kommenttia:
"Menetetty mahdollisuus: miksei tässä soi Gary Numanin Cars?"
Samasta syystä kun Godzillassa ei soi BÖC:n Godzilla.
Olisi pitänyt.
Ah, yes: CARS! Tämä on niin inhokki, että se on jo melkein lemmikki. Mikä tässä leffassa EI ole pielessä? Se, että se on markkinahitti, johtuu konseptin yksinkertaisuudesta ja tuttuudesta (puhuvia autojahan löytyy Carsia ennen jo Mikko Alatalonkin tuotannosta), mikä tekee siitä helposti markkinoitavan; sekä laiskoista vanhemmista, jotka eivät välitä, mitä av-huttua taaperoille syöttävät, kunhan saavat hetken taukoa. Toisin sanoen, Carsiin John Lasseter käytti sadasosan siitä mielikuvituksen määrästä, mikä oli uponnut edellisiin ohjauksiin. Niinpä tuloksena oli sata kertaa huonompi elokuva. Ja pahempaa: Cars on - tuotanto-olosuhteisiin ja kykyihin suhteutettuna - kaikkien aikojen huonoin lastenelokuva. Se menee jatkuvasti sieltä, missä aita on matalin, joten hyvät vitsit on korvattu siirappisella nostalgialla ja hyvät hahmot rasistisilla stereotypioilla. Eniten kiusaantuneisuutta aiheuttaa jopa ed. main. rasistisuus huomioiden tapa, jolla animaatiohahmot on ohjattu apinoimaan huonoja teinikomedioita: dialogin luenta on sillai aidon kömpelöö ja silmiä pyöritellään häveliäästi pois päin siitä herkimpien tunteiden kohteesta. Animaatiokaan ei ole Pixarin parasta ja Randy Newman ei ole kuuna päivänä vääntänyt säveltäjänkynästään mitään yhtä latteaa. Ja ne eivät edes soittaneet Gary Numania. Tätä leffaa on ihanaa vihata. End rant.
Lähetä kommentti