Kirottu paratiisi (New Eden, 1994)

Vuosi on 2237 ja taas kerran jokin atomisota on tuhonnut puoli Maapalloa ja siksipä kaksi vankia karkoitetaan kaukaiselle karulle aavikkoplaneetalle. Toinen heistä on ammattirikollinen ja toinen,,, öö, uneksija? Ei kun ihan oikeasti, niin tuossa sanotaan. Tottakai tuolle planeetalle kuljetaan useampikin vanki, mutta nämä kaksi edellä mainittua ovat olevinaan jonkinlainen epäsuhta pari joiden kommelluksia tulee seurata ja jotta heti ymmärtäisimme kumpi heistä on se tuhma rikollinen ja kumpi lempeämielinen uneksija, niin toisella on sänki ja silmälappu, kun taas toisella on uskomatonta kyllä vaaleat hiukset.
Okei, tämäpä mielenkiintoista. Tulevaisuuden idea vankeinhoidosta on siis viedä rikolliset hiekkadyyniplaneetalle jossa ei ole teknologiaa, elämää, toivoa tai mitään muutakaan kivaa. On vain aavikkoa ja rikollisia jotka hylätään sinne kuin autiolle saarelle ja mukaansa he saavat säkin jossa on vaihtovaatteet eikä muuta. On ymmärrettävää, että selviytymisen edellytykset ovat minimaaliset ja vangit jakaantuvat uhreihin sekä alistajiin. Ihan selvää pässinlihaa, eikö? Mutta jos vangeilla ei ole mukanaan muuta kuin vaatteita, eikä planeetalla ole minkäänlaista teknistä kehitystä, vaan kyseessä on alkukantainen maailma jossa toki on siellä täällä viherkasvi tai toinen, mutta ei tosiaankaan mitään höyryventtiilejä ja ruuvimeisseleitä, niin miten hitossa vangit ajavat tutuilla post apo-ajoneuvoilla ja kantavat kiviä ja keppejä mekaanisempia laseraseita? No väliäkö tuolla, sillä kyse on tietenkin jälleen yhdestä Mad Max-sarjan elokuvasta jossa aavikkopiraatit haluavat hallita dystopiaansa, kun taas vallankumouksellinen haaveilija, eli Hebvel Adams (Stephen Baldwin) haluaisi elää utopiassa. Hebvel?
Adamsin ollessa siis se uneksija, on tuo aiemmin esille tullut ammattirikollinen puolestaan ilkeä Kyne (Michael Bowen), joka haluaa liittyä aavikkopiraatteihin sekä nousta heidän johtajakseen ja se onnistuu syöksemällä johtaja Thor (M.C. Gainey) vallasta.
Toisaalla Adams puolestaan tapaa opportunisti zensotamestari Aresin (Tobin Bell), joka vangitsee sankarimme voidakseen viedä miestä kertomaan maksusta tarinaansa erinäisille klaaneille ja voi pojat mikä tarina se onkaan. Adams oli tehnyt graffitin seinään ja siksi tuomittu elinikäiseen vankeutuun elottomalle planeetalle ja se seinämaalauskin oli jotain niin mullistavaa kuin että sota on ihan tyhmää.
Ilmiselvä romantiikan kohde Lily (Lisa Bonet) ostaa Adamsin itselleen ja luonnollisesti orjana olevasta Adamsista sukeutuu pikkuhiljaa koko kansakunnan pelastaja, joka keksii että voisi olla nastaa ryhtyä maanviljelijäksi. Adams myös uskoo, että rosvot haluavat muuttua kivoiksi kun heille tarjoaa juuria syötäväksi. Ollaan ystäviä. Asiaan kuuluu tietenkin se, että tähän asti rauhaa ja rakkautta julistanut Adams muuttaa mielensä ilman tunnontuskia ja rupeaa tappamaan pahiksia oikealta ja vasemmalta. 

Todella kökkö post apo-leffa josta puuttuu kaikenlainen italoroskahenkinen ilo ja energia, eikä toisaalta sitä korvaamassa ole mitään niin kutsuttua laadukkuutta. Ääliömäisiä tilanteita, sysirumaa visuaalisuutta, jäykkää esiintymistä, idioottimaista dialogia ja kaikkea muuta hauskuutta lupaavia elementtejä on kyllä mukana, mutta meininki on laiskaa, löysää ja ponnetonta. Parempi Stephen Baldwinin ihmiskunnan tuhoa kuvaava elokuva on Bio-dome, sillä se jos mikä on pelottava visio koettavaksi.

Tähdet: *
Kirottu paratiisi