Joku saattanee muistaa, tai sitten ei kun hyvä tovi sitten kerroin ostaneeni Charles Bronsonin elokuvan Kylmäverinen ja sisällöksi paljastuikin tv-sarja Dallasin jakso. Kylmäverinen AKA Kylmä hiki on tietenkin sama kuin tämä Cold Sweat, joka ei tällä kertaa sisällä Dallasin jaksoa, mutta ehkä olisi pitänyt, sillä ainakin se herätti huvittuneisuutta, jota ei aiheuta vilkaisu takakanteen ja huomaaminen elokuvan lyhentyneen 90 minuutista ("heavily cut") hieman päälle seitsemäänkymmeneen.
Onneksi takakansi puhuu kakkia, palauttaen uskon huviretkiin ja tämä onkin alkuperäinen 94 minuuttinen julkaisu. Voi pojat Bronson minkä jäynän teitkään.
Onneksi sentään kuvasuhde on päin peppua, että on edes jotain marisemista julkaisun suhteen.
Ranskalaisessa rannikkokaupungissa turisteille kalareissuja järjestävä Joe (Charles Bronson) elää ihan mukavaa elämää. On kiva työ, rasvaisia kavereita, kaunis vaimo Fabienne (Liv Ullman) ja varmasti ihan ystävällinen tytär Michèle (Yannick Delulle). Mukavuus karisee pois kun salattu menneisyys pukkaa päätään esille ja armeija-aikojen huonoa seuraa oleva tuttu Vermont (Michele Constantin) saapuu pahoin aikein tapaamaan Joeta. Ilmenee, että armeijassa ollessaan Joe joka tunnettiin tuolloin nimellä Joe oli vastustanut korruptoituneen komentajansa asekauppoja, heitetty vankilaan väärin syin, paennut sieltä joukon ei-niin-kuuliaisten kollegojensa kera ja päätynyt heidän vuoksi osalliseksi poliisisurmaan.
Joe pakeni ja muut jäivät kiinni, saaden pitkän vankilatuomion ja mieltymyksen kostoon. Siispä Vermontin ohella nuo muut pahikset, eli ilkeät Ross (James Mason), Katanga joka kuulostaa Super Mario Landin pääpahikselta Tatangalta mutta ei ole (Jean Topart) ja Fausto (Luigi Pistilli) kaipasivat Joeta ja luonnollisesti tämän uuden vankilapaon jälkeen he etsivät miehen käsiinsä pakottaakseen maksamaan vanhoja velkoja. Tämä ei jostain syystä sovi Joen suunnitelmiin ja niinpä muun muassa Rossin hippityttöystävä Moiran (Jill Ireland) kaappauksen ja vaihtokauppayrityksen jälkeen asiat alkavat mennä käsille, ja pian vaikuttaa siltä ettei kukaan pääse venematkalle jolla olisi tarkoitus mennä suorittamaan jotain heroiinikauppoja.
Suomennoksen mukaan "hold it" on sitten "ladatkaa!"
Hyvin tuttu, hyvin kulunut ja ihan hyvin toimiva elokuva jossa väkivalta on 70-luvun tyyliin tylyä, pahikset petollisia ja Bronson niin hemmetin kireän lihaksikkaassa kunnossa, että pelkäsin koko elokuvan ajan miehen käsissä olevien suonien paukkuvan poikki. Ei siis mitään ihmeellistä, kunhan vaan on perushyvää toimintaa sopivan ilmeettömillä näyttelijöillä. Tarinan puolesta mielenkiintoisinta ja kenties hieman normaalista poikkeavaa on James Masonin pääpahiksen esittäminen hyvinkin inhimillisenä miehenä, joka tottakai janoaa verta kokemustensa vuoksi, mutta osoittaa rauhallisuutta ja rakastavia tunteita tyttöystäväänsä kohtaa, eikä siis pelkästään ole vain tappamassa Bronsonia perheineen, vaan uskoo enemmänkin eräänlaiseen kieroon reiluun peliin, jossa on ainakin jonkinlaista kunnioitusta mukana. Bronsonin hahmo puolestaan on ymmärrettävästi valmis tappamaan pitääkseen perheensä turvassa, mutta ei silti anna edes tosi tuhman pahiksen kuolla ilman mahdollisuutta puolustautua. Joten jos joku on tässä ihmiselle susi, niin se on pahis pahikselle.
Siltikin Cold Sweat on pääosin rutiinilla jylläävä kosto elää-elokuva, jossa ei ole Commandon kaltaista sarjakuvamaista riehakkuutta taikka History of Violencen kylmiä väreitä, mutta niiden alkupalaksi tämä käy mainiosti. Joskin toivottavaa olisi, että se heavily cut-versio tarkoittaisi rytmityksen parantamista, eikä lopulta aika vähäisen ja lajityypilleen normaalin väkivallan karsimista, mutta näkemättäkin tiedän kumpi on kampi ja Cold Sweat jää siten välillä aika laiskaksi tapaukseksi.
Kansia katsoessa lienee aiheellista miettiä, että miksei kummassakaan versiosssa ole kuvaa elokuvasta joka tunnetaan nimellä Cold Sweat.
Itse asiassa kun googeloi tätä elokuvaa, niin lähes kaikki kansikuvavaihtoehdot tuntuvat koostuvan muista kuin tämän Bronson-leffan kuvista.
Tähdet: ***
Cold Sweat
4 kommenttia:
Brittiläinen dvd-läpyskä (jonka itsekin omistan) on varustettu tämmöttisellä kannella...
http://ecx.images-amazon.com/images/I/51QCJ4XMM6L._SY300_.jpg
Kuvat sentäs liittyvät itse leffaan, vaikka muutoin kansi on aika ankeahkon oloinen.
Miksiköhän suurin osa noista kansikuvavaihtoehdoista käyttää vanhan Bronsonin kuvaa, eikä nuoremman aikaansa soveltuvan version.
Kehno kuvapankki kenties?
Olen minä parempiakin Bronson-filmejä nähnyt. Ja toisaalta huonompiakin.
Lähetä kommentti