Initial D (Tau man ji D, 2005)

Nipponnuoret kisaavat ajamalla vuorta alas ja sitten ihmetellään, että kukas onkaan se henkilö joka tuntuu viilettävän pitkin teitä kuin huisin kovaa ajaja autoilija ikään. No sehän on arkaileva nuori tofukuski Takumi (Jay Chou) joka autoilee sitten tosi hurjasti.
Tapahtui viime jaksossa: joku hurjapää haastoi Takumin autokilpailuun.
Tämän illan jaksossa: joku hurjapää haastaa Takumin autokilpailuun.
Ensi viikolla: joku hurjapää haastaa Takumin autokilpailuun.
Tai ainakin se tuntuu näin itseään toistavalta.

En ole lukenut sarjakuvaa johon Initial D pohjautuu, enkä ole nähnyt animaatiosarjaa joka tätä elokuvaversiota edelsi, joten näin täysin ulkopuolisin silmin lähin esikuvallinen tai vertaileva ajatus joka mieleen hiipii on The Fast and the Furious ja etenkin tuon sarjan kolmas osa, Tokyo Drift. Tai ehkä pitäisi sanoa, että uskon Initial D-elokuvan tehdyn pitkälti The Fast and the Furious-elokuvien suosion avustamana, mutta että tuo mainittu kolmas osa sitten ilmestyessään vasta Initial D:n jälkeen otti mallia joko tältä elokuvalta taikka oletettavammin siitä alkuperäissarjakuvasta. Hälläväliä, sillä tarjolla on samaa autopornoa, trendikkäitä hiusmalleja, angstista isä-poika-suhdetta  ja teknohiphoppia kuin Tokyo Driftissakin, jolloin jos pitää siitä niin arvatenkin myös tästäkin. Valitettavasti minä en pidä The Fast and the Furious-elokuvista, enkä etenkään siitä Tokyo Driftista, joten hirveän korkealle en mene myöskään Initial D:tä nostamaan. Musiikki on aika hyvää ja elokuvassa on hetkittäin ihan veikeän rento fiilis, että kyllä tämä ainakin sivusilmäillen läpi menee.

He Fast-fanit jotka pitävät kauniista ja kovaa kulkevista autoista saattanevat enimmäkseen pettyä Initial D:n kotikutoisen halvahkoon ulkoasuun, jonka vuoksi fastien glitteröityyn kiiltokuvamaisuuteen ja megalomaniaan vertaillessa Initial D näyttääkin tältä:

Tämä pienoinen B-taso kyllä viehättää minua ja kun elokuvassa on vieläpä sellaista tuttua japanilaista kireää kunniakäsitystä joka purkaantuu koomisena hosumisena, niin tästä syntyvä humoristisuus pitää ainakin minut hieman paremmin otteessaan kuin jokin Dieselin mumiseva pullistelu. Silti se on kuitenkin vain se rytmikäs musiikki jonka vuoksi jaksaisin Initial D:n uudestaankin kuunnella, sillä ainakaan juoni ei jaksa kantaa loppuun saakka. Se kun on käyty läpi jo ennen puoliväliä.

Tuli muuten eräskin Obi-Wan Kenobi tuli mieleen kun Takumi on ajamassa ahdasta tietä pitkin kohti maalia ja kuulee mielessään isänsä opetuksen siitä kuinka kannattaa uskoa itseensä, jolloin tekniikka pois päältä ja voima vie voittoon.

Tähdet: **
Initial D