Adrenalin: Fear the Rush (1996)

Tämä kasettiversio on pituudeltaan hieman päälle 70 minuuttia ja näin ollen ilmeisesti Adrenalinin jenkkiversio, kun eurovaihtoehto olisi 100 minuuttinen ja Albert Pyunin ohjaajanleikkaus 110 minuttia pituudeltaan (eri lähteiden mukaan nuokin pituudet vaihtelevat), joten riippuen siitä minkä version saa nähtäväkseen saattaa sisältö vaihdella jonkin verran. Suurin muutos lienee kuitenkin tapahtumapaikan siirtyminen itäblokista jenkkeihin, mikä on ilmeisesti hyvinkin hölmö tiettyjä katsojia mielistelevä muutos, kun hitot tämä edes lähitulevaisuuden dystopiana muricaa muistuttaa. No, väliäkö tuolla.

Olemme siis lähitulevaisuuden Bostonissa ja taas kerran maailma on jakaantunut rikkaisiin ja köyhiin siten, että muuri pitää ei-toivotut henkilöt poissa utopiasta.
Siispä jokin supervirus on karannut ja sitä kantaa murhahullu The Hills Have Eyes-mutanttipöpi joka tulee pysäyttää, sillä ei tule kestämään kauaakaan kun taudinkantaja muuttuu epävakaaksi veripommiksi joka saastuttaa koko ihmiskunnan ja kaikki ulostavat suolensa pihalle. Ei kun ihan oikeasti.
Kytät kuten Lemieux (Christopher Lambert) ja Delon (Natasha Henstridge) rämpivät jossain viemärissä, tms. ja ilkeä CIA-heppu Sterns (Andrew Divoff) on ilkeä paitsi silloin kun ei ole.

Albert Pyun-halpis on Albert Pyun-halpis ja parhaiten viihdyttävät Albert Pyun-halpikset ovat tieteistoimintaa ja Adrenalin sattuu olemaan Albert Pyunin tieteistoimintaa (no oikeastaan vain nimellisesti), mutta hyvä tai viihdyttävä se ei ole. Pyunin todennäköisimmin ajan ja rahapulan aiheuttama tekosyy ns. dokumentaariseen toteutukseen (eli heiluvaa ja epätarkkaa) ei ainakaan tee elokuvasta nimensä mukaista energialatausta, vaan pelkästään ruman ja tylsän slummissa samoilun, mutta ainakin kehnossa musiikissa hätäillään välillä siihen malliin, että keittiössä tiskatessa voi luulla elokuvan äänien perusteella jotain jännää tapahtuvan. Sitten sitä tulee vilkaisemaan ja näkee etteivät ne pidemmät versiot varmastikaan parantaisi asiaa.

Se mikä eritoten ärsytti Adrenalinia katsoessa on se, että elokuvan virusheppu on kuin jokin Rambon ja Predatorin yhdistelmä, supertappaja jolle ei kukaan, ei siis kukaan voi yhtikäs mitään. Hyypiö liikkuu äänettä ja nopeasti pistäen lihoiksi kaikki jotka edes sattuvat ajattelemaan häntä ja sitten hän kuolee kun elokuvan toiseksi epäpätevin itkuvirsikyttä (Henstridge) sattuu kompuroimaan luodin päähän. Nämä elokuvan poliisit kun saavat Clouseaun vaikuttamaan miljoonan dollarin mieheltä.
Se epäpätevin muuten on Lambertin esittämä ääliö joka vaarantaa oman ja muiden hengen hosumalla koko ajan ja paljastamalla toistuvasti murhaajalle sijaintinsa huutamalla nonstopälämölöä ja heti kun joku toinen vikisee sanankin kiljuu Lambert kuin heikkomielinen että "shut the fuck up!" ja sitten Lambertia paloitellaan. Ehkei Lambertia juuri kiinnostanut olla mukana tässä elokuvassa ja siksi veti kaiken läskiksi, toivoen jonkun oikeasti päättävän hänen päivänsä. Oli se sitten virusmutantti taikka ohikulkeva eutanasian kannattaja, kunhan pimeys koittaa pian.

Tähdet: *
Adrenalin: Fear the Rush