Siitä on näköjään jo pieni hetki kun olen edellisen kerran kirppis- ynnä muita ostoksia esitellyt, mutta toki kaikenlaisia hankintoja on tässä välissä kertynyt, joten otetaan ne tähän väliin. Saattaa olla, että jotain unohtuikin, mutta kyllä ne suurinpiirtein tässä taitavat olla.
Veikeää oli se, että tuo Band of Brothers-boksi kuului erään verkkokaupan 3 kympillä-tarjoukseen ja oli kenties siksi pahastikin alihinnoiteltu. Mutta toisaalta jos se ei enää muuten liiku.
Eräänä päivänä poikkesin paikallisessa kierrätyskeskuksessa ja yleensä etsin sieltä... sanotaanko hieman valtavirrasta poikkeavia videokasettijulkaisuja (kuten tuo myöhemmin näkyvä Iltasanomat-kasetti). Niitä usein löytääkin koska kyseessä on paikka minne porukka vain dumppaa kaiken sellaisena bulkkina, ettei niiden kohdalla ole käytetty mitään harkintaa. Paikan hinnoittelu on nykyisin 0,50€ kasetti, 1€ dvd ja 1,50€ bluray, joista jälkimmäisiä sieltä ei oikeastaan koskaan löydy (tuolloinkin niitä oli vain yksi), mutta kahteen jälkimmäisistä en yleensä edes kiinnitä mitään huomiota, koska lähes poikkeuksetta ne ovat vain sitä normaalia massamoskaa jota löytää muutoinkin jokapuolelta (ts. Sinkkuelämää, tms.). Tuolloin silmääni kuitenkin tarttui Mexican Werewolf in Texas ja huomasin tämän kerran olevan se poikkeus ja mukaan lähtikin useampi kakkapökäle (Ancient Evilin IMDb-pisteytys huimat 1,9). Kierrätyskeskus on siitä hyvä, että vaikka heillä on alhaiset listahintansa niin yleensä antavat vielä mukavat alennukset jos ostaa vähänkin isomman satsin, enkä siten koskaan edes koeta tinkiä. Tuolloin kuitenkin niin tein ja ehdotin hinnaksi 0,50€/kpl formaatista riippumatta, koska en olisi tyytyväinen maksaessani jostain Mexican Werewolfista yhtä kokonaista euroa, en vaikka se olisi kaupassa uutena sen hintainen. Ei sellaiseen voisi hyvällä omallatunnolla suostua.
Tähän kierrätyskeskus ei kuitenkaan voisi suostua ja sinänsä ihan ymmärrettävästi kun eihän 1,50 euroa ole hinta eikä mikään, mutta kyllä se aika kovalta alkaa vaikuttamaan kun jokainen valittu elokuva on pohjanoteeraukseksikin pettymys. En siis jatkanut tinkimistä vaan olin poistumassa pelkkien neljän valitsemani kasetin kanssa. Käännyin kuitenkin kannoillani ja päätin ottaa myös ne kahdeksan dvd:tä joista en olisi halunnut maksaa euroa kappaleelta. En maksanutkaan, sillä myyjä päätti koko paketin (4xVHS, 8xDVD) olevan yhteensä vain viisi euroa. Ehkä hänkin ymmärsi ettei muuten pääsisi eroon niistä.
Kaseteista tulikin mieleeni, että puuttuuhan näistä valokuvista yksi ostos ja se on juuri edellä mainittuun kierrätyskeskuspakettiin lukeutunut SCAR - kuoleman partio, josta tulinkin tovi sitten kirjoittaneeksi.
Cheryl Laddin ja Stephanien vinyylit olivat kiva löytö, mutta jokellusdancea tehnyt Jordy on tasan yhden kappaleen kuuntelemisen arvoinen tekele. Joskin se yksi kappale on varsin muikea.
Yhdellä kirppiskierroksella tein jotain jollaista en ole koskaan aiemmin tehnyt, mutta tällä kertaa myyjän antama väärä tuoteinformaatio oli minulle yksinkertaisesti liikaa. Tavallaan ymmärrän, että jos joku tuotteistaan välinpitämätön tai täysin tietämätön saattaa nimetä hintalapussaan jonkin pelin dvd-elokuvaksi vain koska niissä on samanlainen kotelo käytössä. Ikävää on kuitenkin se, että jos joku ostaa sen luullen saavansa elokuvan ja ihmettelee sitten miksi se pleikkapeli ei sitten toimikaan videonauhurissa, mutta jotenkin vielä näiden pelien ja elokuvien kohdalla uskon ihmisten tuntevan eron. Se jos dvd:n hintalapussa lukee vaikkapa Bruce Willis-elokuva, mutta ei sitä ole on jo jotain ärsyttävämpää koska tällaisessa tapauksessa myyjä antaa mielikuvan siitä, että tietää sen varmasti olevan Bruce Willis-elokuva. Jos se ei kuitenkaan sitä ole hän tietoisesti kusettaa ostajaa, joka mahdollisesti maksaa siitä elokuvasta vain koska uskoo sen olevan Bruce Willisin teos. Näin jotain vastaavaa ja se otti minua sen verran päähän, että katsoin asiakseni korjasta hintalapun tietoa (mistä mainitsin kyllä tiskilläkin).
Tuo ei ole Nintendo-ohjain. Ei minkään Nintendo-laitteen ohjain.
Se että siihen on kirjoitettu Nintendo-ohjain kertoo, että myyjä tietää sen olevan Nintendo-ohjain. Jos hän on itse sitä kertaakaan käyttänyt tietää hän valehtevansa ja jos ei vaikksi siksi, että ohjain saatu kolmannelta osapuolelta niin ei silloinkaan ole syytä väittää sen olevan jotain mistä ei itse tiedä. Joten minua suuttutti se, että joku tietämätön ostaisi sen (kenties olettavammin jollekulle muulle kuin itselleen [esim. eikös pojanpojalla ole jokin Nintendo?]) ja vasta kotona huomattaisiin ettei saa sitä millään tavoin otettua käyttöönsä.
Hinta oli kyllä sopiva ohjaimelle joka ei edelleenkään ole Nintendon, mutta kenties väitteen korjaus auttaa löytämään ostajan jo ei maksaisi tyhjästä.
Sitten taas yksi tuplaostos.
Ostin tovi sitten tuon kuvassa vasemmalla olevan Aku Ankka-kirjan ja ennen maksamista pyörittelin sitä epäröiden käsissäni kun se tuntui niin kovin tutulta. Ostoslistani ei ollut mukana jotta olisin voinut varmistaa puutostilan, mutta tuumin se olevan tuttu koska muistin kannen lapsuudestani ja varmasti luin sen silloin joskus kauan sitten, mutta olin myös varma ettei tuollaisella kannella varustettu kirja ollut hyllyssäni. Kuten oikealla oleva kirja sen osoittaa ei sitä ollutkaan, minulla kun oli entuudestaan sen uusintapainos. Miksi, oi miksi ne kannet piti vaihtaa?
Ankkakirjallisuudesta puheen ollen, Mikin hulluimmat seikkailut nauratti ääneen.
Niin ja joitakin saattaa kiinnostaa se, että Lukeva on tehnyt comebackin.
Tätä kirjoittaessani taustalla soi Kinobe - Soundphiles
8 kommenttia:
Nuo löytämäsi kökkökauhupätkät kiinnostaa meikäläistäkin, joten täytyypä pitää ne mielessä. Onnistuit näköjään bongaamaan Franco Columbunkin toimintapätkän. Elokuvahan sekin taitaa olla, heh.
Jossain Schwarzeneggerista ja urastaan kertovassa kirjassa (ja taitaa se olla IMDb:n tiedoissakin) tuo Beretta's Island sai sen verran mainintaa osakseen, että Ahnuld teki vierailunsa siinä ystävänpalveluksena ilmaiseksi tuodakseen sille nimellään huomiota. Kukaan ei tunnu tietävän tuota elokuvaa, joten ei se ainakaan huomiota kerännyt.
No ei. Siitä kertoo jollain tapaa sekin, että omistamani kappale on venäläinen julkaisu, josta onneksi löytyy enkkuääniraitakin.
On tuokin viropainos.
Tuplaostoksen kansivaihdoksesta tuli mieleen että kerran omistin Aku Ankan Taskukirjan 100 painoksen 2 ja omistan kyllä edelleen. Sitten törmäsin painokseen 1 ja huomasin että uusintapainoksessa on sivu enemmän siellä lopussa. Pitikin kaivaa esiin ne, loppu muuttuu hieman ja parin ruudun tekstit on laitettu uusiksi. Niin ja kansikin on näköjään siinäkin laitettu uusiksi ja pari muuta seikkaa (ensimmäisen sivun kuvaa ei ole). Muistin myös että omistaisin numeron 48 kaksi ensimmäistä painosta (toisessa uusi käännös) sillä muistan lukeneeni kummatkin, mutta löysin vain ensimmäisen painoksen. Hm.
Ei vain taskukirjoista vaan Aku Ankoista ylipäätään löytyy useinkin painoksien välillä eroavaisuuksia, joista yleisin lienee nykyisin tekstimuutokset, joissa joko vanhahtavaa puhetta on muutettu aikaan sopivammaksi tai vielä useammin hahmojet nimiä on vaihdettu vakiintuneempaan muotoon. Kuinkahan monta nimeä jollakin Kuuno Kaakkurillakin oli ennen kuin pysähdyttiin yhteen. Tosin osattiin sitä sanavaihtoa harrastaa jo heti alussa kun kulttuurieroavaisuuksien vuoksi kalkkuna oli lähes poikkeuksetta sikaa ja varin hauskasti luin äskettäin ankkakertomuksen jossa pojat toistuvan suomennoksen mukaan kasvattivat hamstereita, kun sokeakin olisi huomannut niiden olevan hiiriä, mikä sai miettimään miksi sekin piti kääntää väärin? Vai oliko piirtäjä todellakin luullut hamstereiden olevan hiiiriä? Ja tekstimuutoksista vielä, että aina ne eivät ole edes iän kalvamia jotta ne vaihdetaan, kun eipä siitä niin kauaa ole kun pizzalähetti-Akua kutsuttiin kökkötraktoriksi, mutta eipä ole enää uusintapainoksissa niin tehty. Liekö siinä muutokseen syynä vain se, että alkuperäinen käännös koetti ratsastaa stillerzeitgeistissa. Mutta niin, niistä painoseroavaisuuksista muiden kuin tekstien osalta. Ennen muinoinhan ankkakirjallisuutta senrsuroitiin aika kovallakin kädellä ja muka vain lapsille suunnattuista sarjakuvista leikattiin pois kaikki möröt ja muut mitkä sitten palatessaan uudempaan painokseen saattoivat muuttaa tarinaa kovastikin. Sen kauhistuttavuuden vuoksi leikeklyn voi vielä tavallaan ymmärtää sekä ajankuvalla että tarinoiden väärinymmärryksellä, mutta vielä ikävämpi tapa leikellä ruutuja pois oli koska se ei sopinut toisen maan kirjojen kokojen layoutiin ja esimerkiksi tyhjän tilan jättämisen sijaan ruudut heitettiin vain kylmästi pois. Huoh!
Ja aina välillähän ruudut vain piirrettiin uudestaan koska hei, miksi ei.
Joskin ainakin niiden uudelleenpiirtämisten taikka leikkausten vuoksi niillä eri painoksilla on eroa ja siksi saman tarinan omistaminen usemmassa muodossa on jotenkin perusteltua eräänlaisina tuottajan- ja ohjaajanleikakkauksina, mutta pelkän kannen muuttaminen ja sillä tavoin ostajan harhauttaminen on vain ja yksinkertaisesti ikävää.
Jokin aika sitten ollessani kaupassa näin erään "kolme taskukirjaa yksissä kansissa" uusintapainosjutun, jossa annettiin varoitus siitä että tarinat on vanhoja ja niiden maailma oli toisenlainen sillon ja että kaikki ei sopisi nykyaikaan. Muutoksista en tiedä. Sen muistan että taskukirjan yksi käännös tehtiin viidenteen painokseen uudelleen (itsellä on neljäs).
Olenkin kuullut että ruutuja tykättiin leikellä ja joskus tehdä uudelleen. Hankinpa erään kerran taskukirjan 27 (painos 1) ja en muista luinko ennen sitä vai sen jälkeen että sinne on sensuroitu tökerösti makeisia savukkeiden tilalle. Hieman muutti juonta sekin.
Jotenkin hämärästi muistan muuten kökkötraktorin.
Kyseessä on mielestäni huolestuttava ilmiö siinä mielessä, että jos Aku Ankka-sarjakuvissa (tuota samaa varoitusta käytetään jopa joissakin Disney-animaatioissa) pitää varoittaa sisällön saattavan olevan loukkaavaa vain koska ajat ovat muuttuneet niin mennään jo sekä lukemisen ymmärtämisen aliarvioimiseen että myös omien sanomisten turhaan puolustelemiseen. Seuraavaksi rupeavat pistämään ikärajoja Aku Ankka-sarjakuville ja kohta sama varoitusmetodi siirtyy muiden käyttöön jolloin Masiin tulee huomautus etteivät stripit saata sopia pasifistiseen elämänkatsomukseen, Karvinen huomauttaa ettei kannata ulkonäkökeskeisyyttä eikä Masters of the Universe olekaan sadomasohomoseksuaalinen kannanotto. Varoitetaan kaikesta ja pysytellään keksityssä poliittisen korrektiuden kuplassa ihan varmuuden vuoksi.
Lähetä kommentti