Valtion laskuun ns. poliittisia salamurhia tekevä mies vailla nimeä (Dolph Lundgren) ei suostunut ampumaan vauvan läpi ollen nyt menneisyyden haamujen riivaama ja luonnollisesti valmis vaihtamaan ammattia, mutta vielä ainakin suostutaan siihen klassiseen viimeiseen tehtävään. Tämä edellyttää tunkeutumista keskeneräiseen kerrostaloon ja sieltä sopivan ampumispaikan löytämistä. Avukseen mies vailla nimeä saa entisen tähystäjänsä, naisen vailla nimeä (Gina Bellman) ja sitten puidaan hiljaa murjottaen entisiä aikoja ja mahdollista tulevaisuutta ilman murhaamista. Ohessa koetetaan vältellä paikalla olevia vartijoita joista toinen on tietenkin kokkelipääsekopää (Christopher Heyerdahl) josta tulee taatusti olemaan väkivaltaista harmia. No just joo, tottakai se toinen vartija on kanssa joku salamurhaaja (Conrad Dunn) joka on tullut kylmettämään ammattinsa tarkoitusta epäilevän Tuomaan.
Ja jos se ei vielä riitä niin bonuksena SWAT-TEAM-ANSA!
Näillä hahmoilla on kyllä todellisuudessa nimetkin ja esimerkiksi Lundgrenin roolinimi on niinkin mainiosti ilmeikkyyttään kuvastava kuin Waxman, mutta ilmeisesti tekijöiden ajatuksena oli, että nämä olisivat vain kasvottomia sekä nimettömiä duunareita tekemässä arkista työtään ja helposti korvattavissa, jolloin nimillä ei ole merkitystä. Minä tykkään siitä ideasta. Pidän myös kovasti siitä, että juonen perusteella hengaillaan hiljaa odottaen oikeaa hetkeä ja joku kolmasosa...
no hyvä on, neljäsosa leffasta kallistuukin siihen suuntaan, mikä tekee tästä ainakin siltä osin paljon vähemmän ammuskelutoiminnallisen kuin odottaisi ja samalla se salamurhaajan ajan tappaminen on sekä hyvin erikoisen että haasteellisen kuuloinen idea Lundgrenia ajatellen. Ilmeisesti juuri se Lundgrenin läsnäolo tarkoitti myös sitä, että mukaan oli saatava enemmän fyysistä toimintaa ja niinpä mukana ovat kaikki perinteiset epäluottamukset työnantajaa kohtaan ja sen vuoksi ammuskelevaan ansaan päätymiset, ja tietenkin sen pöpipäävartijan kautta tulevat myös ylimääräiset toimintakohtauksia synnyttävät sivulliset. Jos pääosassa olisi ollut vaikkapa Willem Dafoe, olisi Äänetön tappaja ihan takuuvarmasti ollut enemmän hänen tekemänsä The Hunterin kaltainen ns. pohdiskeleva teos kuin jonkinlaisessa paniikissa rutiiniactioniin tukeutuva. Lundgren ei tunnetusti ole Dafoe, mutta uskon häneen vedonneen tässä elokuvassa samanlaiset asiat kuin Dafoeen The Hunterissa ja yksi niistä varmasti oli ampujan moraliteetti joka tuodaan esille ajan kanssa, mutta juuri Lundgrenin lundgrenismi vaatii osakseen myös mäiskettä ja se valitettavasti sitten vie Äänettömän tappajan tavallisen B-toiminnan kategoriaan. Olisivat nyt edes jättäneet ne takaumat pieleen menneestä keikasta pois jos kerran kaikki muut kliseet, kuten pakotettu panokohtaus joka syntyy vain koska osapuolet sattuvat olemaan samaan aikaan samassa paikassa oli pakko saada mukaan.
Äänetön tappaja on elokuva jonka olisi pitänyt olla Lundgrenin Vihollinen porteilla, mutta se olikin sitten Lundgrenin Spesialisti.
Tähdet: **
4 kommenttia:
IMDB trivia ostasto kertoo, että hahmojen nimistä luovuttiin, jotta sillä kurin saataisiin vahvistettua elokuvan abstraktia eksistentalismia... tai jotain.
Wow, heavy!
No nyt on Äijjä-kansi. Ei kyllä taida olla kovin äänetön tuolla arsenaalilla.
Kuin megafonilla varustettu norsu.
Lähetä kommentti