Vietnamin sodan aikaisessa neutraalin Saigonin punaisten lyhtyjen alueella tapahtuu ilotytön murha ja vaikka edellä mainittu alue onkin amerikkalaisilta sotilailta kielletty on syytä epäillä kuolemasta nimenomaan univormuista ja siksi tapausta tutkimaan ryhtyvät kovaotteiset siviilihenkiset sotapoliisit McGriff (Willem Dafoe) sekä Perkins (Gregory Hines). Tehtävä on hankala koska omilta ei juuri apua liikene sillä kavereistahan ei laverrella ja vielä vaikeammaksi sen tekee se, että paikalliset kytätkään eivät suostu auttamaan jo pelkästään reviirikiistojen vuoksi. Kaiken tämän päälle vielä tunne siitä kuinka jokainen vietnamilainen saattaa olla potentiaalinen charlie.
Ja jos jo aiemmin seiniä nousi vastaan niin asiaa ei ainakaan helpota se, että ainoa kunnon vihje vie upseeritason jäljille, mikä tarkoittaa peittelyä lisämurhilla.
Hyvin näytelty ja varsin tiukka poliisijännäri jossa vaikka itse murhamysteeri onkin lopulta aika perinteinen naisuhri/poliittinen korruptio/altavastaajakytät/se olikin kaveri kaiken aikaa-tarina niin pakko myöntää, että aika, miljöö ja niihin liittyvät ympäröivät seikat tuovat mukaan sellaista lisäjännitettä joka tekee tästä elokuvasta kiinnostavamman kuin mitä se todennäköisesti olisi jos paikkana ja aikana olisi Washington ja tänään. Saigon - kahden poliisin helvetti onkin sinänsä hyvä esimerkki siitä ettei perustarina tarvitse aina mitään ihmeellisyyksiä tuekseen tuntuakseen jotenkin tuoreelta ja paremmalta kuin mitä se oikeasti onkaan. Silti lopulta uutuudenviehätyksen karistessa matkan varrella ne rutiinikäänteet enää olekaan järin sykähdyttäviä.
Kaikki näyttelijät tekevät hyvää tai parempaa työtä, mutta etenkin Scott Glenn vetää niin väkevästi, että piti oikein tarkistaa oliko hän edes ehdolla sivuosapalkintoihin. Ei ollut. Ja samalla huomasin ettei mies ole näköjään ennen vuotta 2016 ollut ehdolla minkään palkinnon saajaksi ja sekin Saturn-palkinnoille tv-sarjavierailusta (se palkinto muuten meni William Shatnerille). Hitto, nyt voi oikeasti puhua aliarvostetusta näyttelijästä, sillä kyllä Glennin uran varrelta löytyy useitakin roolisuorituksia jotka ovat huomion arvoisia, mutta ei, annetaan se vaan jollekin Jack Palancelle Kaupunkicowboysta.
Pidin hauskana sitä, että Hinesin esittämän hahmon etunimi Albaby oli suomennoksessa Albany, mutta huvittavan siitä nimimuutoksesta teki vasta se, että elokuvassa on kohtaus jossa Albaby sanoessaan nimensä myös tavaa sen jotta se menisi varmasti miestä Aliksi kutsuvan McGriffin tajuntaan. Siinä vaiheessa ei kääntäjäkään enää voi oikein syyttää väärin kuulemista kun hahmo itse huomauttaa oikeasta kirjoitustavasta.
Tähdet: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti