Avioliitossaan tylsistynyt suuria skandaaliuutisointeja vaikka vasemmalla kädellään (sori vääräkätiset) tehtaileva toimittaja Jessica (Lee Anne Beaman) on tekemässä uusinta juttuaan häikäilemättömästä ja mahdollisesta murhaavasta bisnesmiespoliitikko Florianista (Sam J. Jones), kun isomman rahan vaikutusvalta pyrkii estämään rouvan suunnitelmat. Määrätietoinen Jessica saa uutta ajateltavaa kun hän saa nähtäväkseen valokuvia joissa aviomiehensä Greg (Adrian Zmed) chillailee toisen, eroottiselta vaikuttavan naisen seurassa (ts. tämä toinen nainen pukeutuu nahkaan kun Jessica on virkamiestyyppinen) ja nyt on siis selvitettävä kuka tämä toinen nainen on. Jessica löytääkin hänet, seksuaalisesti vapaamielisen Tracyn (Juliet Reagh) ja vaikka edellistä aluksi muka ällöttääkin jälkimmäisen riettaus, ei hän silti voi olla ajattelematta että on se varmaan aika siistiä ja niinpä Jessica päätyykin Tracyn kanssa naisrakkauden pariin. Toimittajasta tuntuu siltä kuinka tämä olisi vain hyvästä hänelle, tuleehan hänestä rennompi ja ystävällisempi, mutta pian julkisuuteen vuotaa videonauha ja valokuvia Jessicasta näissä vapauttavissa sänkypuuhissa, ja niin on aiemmin arvostetun toimittajan maine vedetty lokaan. Kuka hänet ajoi ansaan? No daa, se Florian tietenkin ja nyt aikomus on vieläpä tappaa Jessica ja luoda mielikuva itsemurhaan ajautuneesta epäpätevästä toimittajasta täynnä salaisuuksia. Onneksi Tracy kuitenkin oli itsekin vastenhaluinen tapahtumaan ja saapuu avuksi, ja näin on Jessican avioliitto pelastettu. Ei kun ihan oikeasti, se on loppuratkaisu.
Lopputeksteissä Tracy on Traci, mutta itse elokuvan aikana hahmon nimi on kirjoitetty Tracy muuallakin kuin vain suomennoksessa.
Tyypillinen tasapaksu pehmoeroottinen jännäri (tissejä näkyy molempien sukupuolten osalta, mutta kyseessä on Playboyta ei Hustleria) jossa on nättejä naisia pukeutuneena pitsialusvaatteisiin, miehet ovat suurelta osin sixpacksarjan tapauksia joille ei ole mahtunut mitään pään sisään, hieman hoverhandseksikohtauksia, kertojaääntä jossa ns. estynyt nainen käy läpi elämäänsä ja uusien kokemusten mukanaan tuomaa vapautuneisuuttaan, new age-synaa sekä vaikeroivaa savuista saksofonia ja tottakai kiristystä. Eh! Kyllä tämän läpi katsoi. Ei se nyt mitenkään hyvä ollut, mutta toisaalta eipä Vaarallinen rakastaja koeta mikään mestariteos ollakaan, kunhan on vain tavanomainen suoraan videolle-sarjan eroottinen jännäri jossa painotus on niin paljon sillä eroottisella osalla, että jännäri meinaa unohtua. Se ei ole pornahtava, eikä se ole jännittävä. Se on kuin katsoisi ns. kolmossivuntyttökuvaa animoituna. Ei siis lopulta eroa siitä kuinka lukee sanomalehden sarjakuvat ja on täten vain ihan ok/harmiton/vaaraton hetkellisesti hyvänmielen tuova tauko. Katso tämä tai juo kuppi kahvia. Minä en juo kahvia.
Tähdet: **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti