sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Peitenimi: smaragdi (Code Name: Emerald, 1985)

Ennen elokuvaa kasetilla on se klassinen Moviebox-mainos jolla kerrotaan ettei varkaus ole hyvä asia, eikä se johda pitkälle.
Ajatelkaa nyt tämän päivän nuoret, ennen jos aikoi varastaa elokuvan niin ei riittänyt pelkkä napin painallus vaan joutui oikeasti pitämään jotain käsissään. Kyllä te pääsette nykyään niin helpolla. Voi, ennen minä hiihdin viisi kilometriä aavikolla jotta pääsin vuoren huipulle jossa sijaitsi kylän ainoa käpylehmistä tehty vidoevuokraamo ja ihmiset olivat valmistettu puusta.

Liittoutuneet ovat valmistelemassa Normandian maihinnousua ja vaikka natsit ovat tästä tietämättömiä ovat he silti kuulleet, että jossain ollaan mahdollisesti jotain suunnittelemassa ja nimimerkki Overlord (joka ei yllättäen olekaan CS-pelaaja. Okei, samaa nimeä käyttäviä on useampi, että ehkä joku heistä pelaa sitä) olisi saatava kiinni, koska hän olisi avain vastustajan tietoihin. Natsien joukossa on kaksoisagentti Gus (Ed Harris) joka tunnetaan yleisemmin koodinimellä Emerald, jota en oikein ymmärrä, että jos se piti kerran kanteen suomentaa niin miksi itse elokuvassa hän ei ole kotimaisittain smaragdi? No mutta kuitenkin, maailman amerikkalaisimman brtittiagentin, eli Gusin tehtävänä on vuotaa natseille vääriä tietoja oikeina ja briteille oikeita tietoja oikeina, mutta järin kova onnistumisprosentti ei hänellä taida olla, sillä jotenkin kaikki yhtä Overlordia lukuunottamatta (joita taisi olla jotain parikymmentä) on saatu kiinni ja tapettu, ja nyt Gusin natseille antamat väärät tiedot johtavat heistä viimeisimmän, Wheelerin (Eric Stoltz) vangitsemiseen. Wheeler on yleisen tiedon mukaan vain rivisotilas ja ilman parempaa informaatiota hänen on parempi pysyä siinä asemassa natsienkin silmissä, jolloin Gusin tehtäväksi tulee natsistatuksensa avustuksella päästä Wheelerin läheisyyteen ja auttaa hänet pakoon, kun samalla saksalaiset uskoisivat Gusin olevan vain hankkimassa Wheelerin ystävyyttä ja siten urkkimassa tietoja. Jos pakko on niin Wheelerin henki on uhrattavissa. Pääasia etteivät natsit saa tietää tulevasta hyökkäyssuunnitelmasta.

Takuuvarma sotajännäri hyvällä tarinalla ja hyvillä näyttelijöillä. Tulee sama tunne kuin teininä lukiessa isän kirjahyllystä otettua Alistair MacLeanin kirjaa: piti ihan hyvänä, mutta ei ehkäpä ollut siinä iässä oikein tarpeeksi vanha sellaiseen. Ei koska kyseessä olisi jotenkin lapselle sopimatonta, vaan samalla tavalla kuin jos itse kuunteli kuolometallia niin vaikutti siltä kuin vanhempien kuuntelema fossiilimusiikki oli jo kauan sitten kuollutta. Toisin sanoen kyseessä on AOR-versio sotajännäristä, joka siten istuu parhaiten ns. aikuiseen makuun. Sitä jotenkin kaipaisi hieman ärhäkämpää otetta ja enemmän vauhtia kuin rento lenkkeily. Joskin sitä oikeasti tarvitaan enemmänkin vain sinne loppupuolelle kun kulissit alkavat kaatumaan, sillä niin kauan kun tarkoitus on pysyä ainoastaan hiljaa ja piilotella kasvoja lippalakin alla on verkkainen vauhti enemmän kuin perustelua. No okei, ei enemmän, mutta perusteltua ainakin.
Ja tänään katsottaessa on enemmän muka realismia vaadittaessa sopeuduttava siihen, että mukana ovat ne entisaikojen natsielokuvien peruskliseet kuten SS = superpaha, muut natsit = ei niin paha, vanha natsi (Max von Sydow) = hyvä ja saksankieleksi riittää aksentin muuttaminen teksasista brittiläiseen (Harris on saanut vapautuksen tästä). Ei niin etteikö vielä nykyäänkin käytettäisi samoja temppuja, mutta enää ei varsinkaan tämän kaliiperin (tähdet, etc.) elokuvissa tyydytä aivan yhtä helposti vähättelemään vaikkapa kielen ymmärrystä uskottavuuden tavoittelussa. Ehkä saksaa käytettäisiin vain alkupaloina ja sitten joku syvän etelän murre saa vetää täysillä grillikylkeä, mutta ainakin siellä on edes se.

Veikeänä pikkutietona voitaisiin pitää sitä, että Eric Stolz esiintyi vuonna 1985 draamaelokuvassa Mask ja ilmeisesti juuri sen ansiosta hänet palkattiin Paluu tulevaisuuteen-elokuvaan Marty McFlyksi, josta tunnetusti ei tullut mitään suurelta osin juuri koska Stoltz oli liian vakavahenkinen Martyn kaltaiseen rooliin. Tämä Peitenimi: smaragdi on ymmärtääkseni se elokuva jonka hän teki kun hänet ostettiin ulos Martyn osasta ja ajatellen sekä Maskia että tätä elokuvaa ja niissä olevia Stoltzin roolisuorituksia ei ole vaikea ymmärtää miksi hän olisi ollut väärä siihen Paluu tulevaisuuteen-elokuvaan jonka me tunnemme (toki osviittaa siitä sopimattomuudesta antavat ne lyhyet pätkät jotka hän ehti kuvata Martyna), mutta huomattavasti sopivampi tällaiseen vakavahenkisempään teokseen.

Tähdet: ***

2 kommenttia:

Tuoppi kirjoitti...

Nazis, I hate these guys.

...noir kirjoitti...

No soup for you!