Hard Target (1993)

Nat (Yancy Butler) on etsimässä kadonnutta koditonta isäänsä kun päätyy elämänkoululaisten häiriköimäksi ja siten supercoolin ja silti aivan älyttömän hölmön näköisen maailman mallikelpoisimman irtolaisen, Chancen (Jean-Claude Van Damme) pelastamaksi. Nat palkkaakin Chancen auttamaan etsinnöissä ja niinpä he ajautuvat ihmismetsästystapahtumia järjestävän yikorostetun sivistyneen ja superilkeän Fouchonin (Lance Henriksen) tielle. Fouchon apulaisineen etsii kodittomien joukosta etenkin entisiä sotilaita ja muita vastaavia joista olisi edes jonkinlaista haastetta, ja toki heidän tulee olla myös vailla perhettä jotta kukaan ei kaipaa kun katoavat maan päältä, mutta tietenkin Fouchonin alihankkija teki Natin isän kanssa sen virheen, että tässä tapauksessa joku kaipasi kadonnutta. Uhreille annetaan kyllä mahdollisuus pysyä hengissä. Ei tarvitse kuin päästä elossa kaupungin halki ja käteen isketään hengen ohella sileä seteli, mutta jos suostut saaliiksi niin varaudu siihen ettet maaliin saakka yllä, sillä eipä kukaan ole toistaiseksi sinne asti päässyt. Nyt siis halusivat sitä tai eivät ja maksettiin siitä tai ei ovat Nat sekä Chance Fouchonin metsästettävänä ja sitä varten Fouchon on kutsunut avukseen ilmeisesti saalistajista parhaimmat. Hitto, Fouchon tappaa kavereitaan enemmän kuin Chance, joten se niistä parhaimmista. No, ainakin Chance saa hetkensä seistä moottoripyörän päällä ja lyödä käärmettä.

Yhdessä vaiheessa liikkui maailmassa sellainen Van Dammeen liittyvä vitsintynkä, että jos aasialaisohjaajat halusivat siirtyä jenkkimarkkinoille oli heidän todistettava kelpoisuutensa tekemällä hyvä Van Damme-elokuva ja jos siinä onnistuvat ovat ovet avoinna vastaisuudessakin. Ringo Lam ohjasi vuoden 1996 Maximum Riskin (oli tappiollinen), Tsui Hark ohjasi vuoden 1997 Double Teamin (oli tappiollinen) ja tietenkin ensimmäisenä oli John Woo tällä Hard Targetilla (voitollinen). Kaikki heistä tosin tunnetusti tekivät jatkossakin jenkkileffoja ja osa jopa jatkoi yhteistyötään Van Dammen kanssa, joten ei se vitsi tietenkään mikään koko totuus ollut, varsinkin kun vaikka leffat eivät ehkä teatterikierroksillaan voittoa tehneet niin ilmeisesti videojulkaisuina sitten. Joskin huomioitavaa on, etteivät niin Hark kuin Lam juuri jenkkimarkkinoilla enää JCVD-kokemusten jälkeen toimineet. No mutta kuitenkin, Van Damme on ainakin joissakin haastatteluissa kertonut, että ajatus yhteistyöstä Hong Kong-actionohjaajien kanssa oli hänen itsensä ja ilmeisesti saanut aatoksensa juuri John Woon HK-leffoja katsellessaan (joka saattaa selittää Hard Targetin nimen. Sen myös sopiessa itse tarinaan, mutta myös yhdistyessä Hard Boilediin), enkä minä ainakaan mene ilman parempaa tietoa vastaan väittämään. Van Dammen leffoja kun kuitenkin aika harvoin huomioidaan ohjaajiensa kautta, mutta varsinkin kun vielä vuonna 1993 mies oli kuumaa kamaa toimintaleffojen saralla niin varmasti hänellä oli silloin sekä paljon sanavaltaa ohjaajavalintojen suhteen kuin myös halua tuoda huomiota elokuvilleen myös sillä osa-alueella, antaen siis ohjaajankin olla esillä. Tokihan tieto Steven Spielbergistä ohjaajana on myyvempi kuin Joe Johnston, vaikka se ei kenties laatua takaisikaan, joten otetaan nimekäs ohjaaja mukaan, mutta samalla valitsemalla sellaisia tunnettuja toimintaohjaajia jotka eivät ole kuitenkaan esimerkiksi jenkkejä herätti Van Damme faniensa kuin myös niiden toiminnan ystävien mielenkiinnon jotka eivät olleet joko murica-actionista taikka Van Dammesta välittäneet, ja mikä parasta, nappaamalla muualta ohjaajat, otti hän henkilöt jotka nyt tavallaan tekivät esikoisensa eivätkä he siten kenties olleet budjetaarisesti kovinkaan suuria riskejä. Hmm... mikä kettu.

Hard Target on siis tuon edellisessä postauksessa esittelemäni Aseettoman saaliin tavoin The Most Dangerous Game-tarinan filmatisointi jossa rikkaat siat tyydyttävt halujaan metsästämällä ihmisiä ja kuten jo aiemman kohdalla mainitsinkin yhdistyvät Hard Target ja Aseeton saalis tekoajankohtansa lisäksi idealla metsästettävien olevan kodittomia. Eroja on muun muassa miljöössä (kaupunki/metsä), päähenkilön asenteessa (rauhallinen/huutava mylläri), mutta ainoa oikeasti merkittävä poikkeava tekijä on kuitenkin siinä, että vaikka kukaan nyt tuskin pitääkään Ice-T:n taikka Jean-Claude Van Damme päähahmoja kovinkaan todellisina niin Aseeton saalis kuitenkin pyrki olemaan jotenkin vakavasti otettava, kun taas Hard Target vetää suurelta osin meiningin niin sarjakuvamaiseksi, että välillä tuntuu kuin sitä pitäisi katsella pöntöllä istuen (vrt. luet Masia tai Aku Ankkaa, et Pariisin ikävää). Pitääkin huomioida, että sen ohella kuinka mukana ovat kaikki perinteiset Woo-temput hidastuksista tupla-aseistukseen ja kyyhkysiin, kuten myös Van Dammen osalta vielä joustavat liikkeet niin tämä kuitenkin on se elokuva jossa Van Damme vetää käärmettä pataan, joka ei ole yhtään sen kauempana suoranaisesta komediasta kuin Hot Shots kakkosen rullaverhokäärme-kohtaus.

Ja jos elokuvan hahmot eivät jo muuten olisi tahattoman komiikan rajalla taiteilevia, ja jos Van Dammen lookki ei olisi tässä tapauksessa jo omillaan tarpeeksi huvittava niin vuoden 1997 Con Airin jälkeen olen ollut vakuuttunut siitä kuinka tarkoituksena oli ollutkin vetää hahmoja (plus muuta) toimintakomedian suuntaan. Jos Nicolas Cagen naurettava ulkoasu Con Airissa ei ollut muka kanavoitu Hard Targetista ja nimenomaan jonkinlaisena rakastavana metaparodiana niin ei sitten mikään.

Siispä Hard Target on kuin nykyään trendikkäät supersankarielokuvat. Se voi olla vaikka millainen itkuvirsi tahansa, niin silti siinä on tyyppi kumipuvussa heittämässä kilpeään robotteja päin.

Hard Target ei kuitenkaan ole tarpeeksi komediallinen jotta se olisi esimerkiksi lähitaistelutoimintakomediaa Jackie Chanin malliin, koska sen verran väärinymmärtävän vakavan oloisia suurin osa näyttelijöistä on tilanteissa jotka huutavat slapstickia, jolloin mieleen tulee sellaiset elokuvat joissa vaikka ohjaaja kuten myös pääosaesittäjä ovatkin hyviä niin he ovat hyviä pikemmin pysytellessään omalla reviirillään kuin koettaessa jotain muuta (vrt. Renny Harlin yrittämässä draamaa). Joten jos Van Dammen sijasta pääosassa olisi ollut vaikkapa juuri mainittu Chan ja ohjaajana sanotaavan vaikkapa Tsui Hark olisi Hard Target todennäköisesti toimivampi yhdistelmä tyylikästä toimintaa ja hauskaa komiikkaa, kuin tuntuen samanlaiselta puolimatkalta kuin nyt. Toisaalta sellainen yhdistelmä taas olisi riskittömämpi kuin nyt laittamalla Woo tekemään toimintakomediaa Van Dammen kanssa ja siten esimerkiksi se käärmelyönti taikka Van Dammen hölmö kampaus eivät olisi samalla tavalla miellyttävän naurettavia kuin ne ovat nyt ja sitä menetystä en olisi halunnut kokea. Toki parempi naurettavuuden sovitus ryppyotsaisuuteen tekisi Hard Targetista vaikuttavamman tasapainonsa osalta, mutta yhtä muistettava se ei varmastikaan olisi jos Van Damme ei esittäisi Clint Eastwoodin mies vailla nimeä-hahmoa niin huumorintajuttomasti ja jos Woo ei olisi ohjannut toimintakohtauksia liiaksi keskittyen niiden cooleuteen niiden todellisen pähkähulluuden sijaan. Ei se mitään, sillä koska Hard Target tehtiin siten miten tehtiin on tässä mukana joitakin hiton siistejä toimintakohtauksia, muutamia ihastuttavan naurettavia hetkiä (joita välillä korostaa sellainen hassu spagettiwesternmusiikki) ja edelleen perustarina on hyvä.

Hei ihan oikeasti, jos pahista esittävä Arnold Vosloo kerran viettää aikansa esitellen kliseistä pahisilmettä on se joko täydellistä pihalla olemista taikka halua olla ha-ha-hauska ja siten uskoa tekevänsä komediaa.

Hauska hän ei kyllä ole kuin vahingossa, mutta sehän se vasta huvittavaa onkin.

Tosin onhan se silti mainittava erikseen, että vaikka mukana onkin todella koomisia hetkiä ja vaikka nimenomaan painotankin elokuvan huvittavuutta on Hard Target silti selvästi tarkoitettu vakavasti otettavaksi toimintaelokuvaksi ja juuri siksi ne hassuudet ovatkin erityisen silmiinpistäviä.

Onnistuneesta vakavammasta puolesta mainittakoon se, että pidän kovasti siitä kuinka tässä tapauksessa metsästettävät eivät ole vain jotain aseella matkaan pakotettuja vaan heidät houkutellaan suurella rahapalkkiolla uhriksi ja kun kuuntelee Henriksenin matalaa ääntä hänen myydessään ideaa saalistettaville joilla ei ole mitään, sitä hetken jopa uskoo idean olevan hyväkin.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että vaikka minulla on ollut tämä dvd jo kauan niin edellisen kerran olen katsonut Hard Targetin agressiivisesti sensuroidulta kasetilta ja silloin en mahdollisesti niiden leikkausten vuoksi sitä huomannutkaan, mutta hitto, tämähän on täynnä jatkuvuus-/leikkausvirheitä. Tuntuu kuin lähes jokaisessa kohtauksessa jossa Van Damme hyppää tai potkaisee on asento riippuen kuvakulmasta eri ja siten väärä, ja kun nämä kohtaukset ovat usein sekä monesta vaihtoehtoisesta kulmasta kuvattuja kuin myös hidastettuja niin se asentomuutokset näkee valitettavan selvästi. Sama pätee useampaan kohtaukseen jossa ammutaan, jolloin piipun suuntaus taikka koko aseen asento vaihtuu kokonaan kuvavaihteluiden aikana.

Tähdet: ***

Hard Target