Jossain lähi-idässä ilkeän Rawlingsin (Todd Curtis) johtama terroristiryhmä käy jollain öljynjalostamolla kaappaamassa Amerikkalaisia ja tappamassa muut, ja niistä jälkimmäisen kohdalla tehdään aika huolimatonta työtä kun tuokin maassa makaava kaveri hengittää kuin viimeistä päivää. Ai, hänen oli tarkoitus olla rooliltaan kuollut? Dude, ei silloin hengitetä. No mutta kuitenkin, jalostamon tekninen asiantuntija Merrill (Michael Dudikoff) selviää elossa kertomaan tapahtuneesta ja huomaa vasta nyt olevansakin pulassa. Eläköityneenä supersotilaana häntä pidetään näkökulmasta riippuen joko CIA:n, paikallisen vapautusrintaman taikka hyökkäyksen tehneet terroristijärjestön jäsenenä. Hyvät tyypit ovat tietenkin se diktatuuria vastustava vapautusrintama, jota Rawlingsin terroristiorganisaatio maksusta mustamaalaa ja joka siis tekee tekonsa valheellisesti hyvien nimissä. Merrill päätyy pakotetusti avustamaan vapautusrintamaa aikeenaan sekä puhdistaa oma nimensä että tietenkin koko korruptoitunut maa, joista jälkimmäisestä on suurelta osin vastuussa Merrillin oma pomo Ben (R. Lee Ermey). Hän onnistuu aikeissaan.
Ai niin, onhan siellä mukana se romantiikan kohdekin: kapinallissoturi Maya (Keren Tishman) joka aina välillä vetää Merrillia pataan, koska kyse on tosi rakkaudesta.
Kiitos sensuuri kun olet pitänyt huolta, että vaikka näen kuinka joku murtaa toisen niskan niin havannoin vain lähestyvät kädet ja maahan retkahtavan ruumiin, mutta en itse kosketusta ja voin siten kuvitella että hän vain nukahti... ikuiseen uneen.
Chain of Command on niitä elokuvia joiden kohdalla sensuurileikkaukset ovat tehty sen verran näkyvästi, että jos olisin katsonut tämän levyltä kasetin sijaan olisin ollut varma, että se skippaili kappaleita. Niinhän se tavallaan nyt tekikin, mutta ei naarmujen vuoksi.
Tyypillistä cannontoimintaa jossa siten ammutaan ihan sikana, pahikset ovat tosi pahoja ja sankari vääntää puujaljavitsin tai kaksi. Ja mistä olen aina pitänyt Cannonin elokuvissa on se, että niissä on lähes poikkeuksetta sellainen ylilyödyn ilkeäksi tehty pahis ja tälläkin kertaa on elokuvan varsinainen pelastus juuri sellainen: Todd Curtisin suurella ilolla esittämä Rawlings, joka menee sinne Commandon Bennett-sarjaan. Teki mieli ruveta katsomaan muitakin Curtisin elokuvia ja siten tuli huomatuksi ettei miehellä olekaan kovin montaa elokuvaa allaan, joista viimeinen niistäkin on kaukaa vuodelta 1996. Sääli, kyseessä on aika mainio pahisnäyttelijä.
Chuck Norrisin Hellbound on saanut kunnian olla Cannonin viimeinen elokuva, mutta tarkemmin sanottuna se oli Cannonin viimeinen teatterikierrokselle päässyt tuotanto, kun suoraan videolle tehty Chain of Command oli ilmeisesti se viimeinen julkaistu elokuva.
Cannon, kuinka sinua kaipaankaan.
Tähdet: **
2 kommenttia:
Heh, ai tämäkin on Cannonin vimonen pätkä. American Cyborg oli sitä nimittäin myös. Ainakin tiettyjen lähteiden mukaan. Onko tämä nyt sitä Trumpin paljon puhumaa valeuutisointia vai mitäkö että? :0
Wikipedia väittää American Cyborgin olleen viimeinen Cannonin teatterilevitykseen päässyt elokuva, mutta niinpä oli myös Hellbound, joka sentään julkaistiin kaksi viikkoa American Cyborgin jälkeen. Kenties syynä näin useampiin viimeisiin leffoihin oli se, ettei kukaan halunnut antaa silloisen sonnan olla se joka muistettaisiin joutsenlauluna. Jossain vaiheessa varmaan tajuttiin, että kaipa se on ihan sama mikä sen kunnian saa kun ei tässä ainakaan parempaa ole odotettavissa. Vaihtoehtoisia faktoja.
Lähetä kommentti