Kun jossain on suuri hätä niin apuun ei tarvita poliisia taikka palokuntaa, vaan helikopterillaan paikalle saapuu uhkea psykoterapeutti Sara joka sitten korjaa kaiken. Kun collegenuorilla joista koulun rehtori ei piittaa pätkän vertaa on vaikeaa ja yksi opiskelijaneidoista, Yuri on jopa aloittanut seuralaispalvelussa toimimisen on Sara kärppänä paikalla ja himokkaan idioottiapulaisensa Taminen kanssa johtamassa tyttöä siveellisyyden sekä oikeamielisyyden tielle. Tai no, Taminen tehtävä on vain laukoa puujalkavitsejä ja kuolata nähdessään vähäpukeisia rintavia neitoja, jolloin Sara on hän joka oikeat työt tekee. Joka on sitten seksuaalista toimintaa.
Seuratessaan Yuria kauppaamassa ruumistaan Sara puntaroi samalla miksi nuorella naisella on tapana käydä kaupassa silpomassa suuriryntäisille suunnattuja rintaliivejä ja paras tapa selvittää asia on palkata Yuri tyydyttämään psykoterapeuttimme. Tyttörakkauden ohessa ilmenee, että varsin hyvin muodostuneella Yurilla on rintakateutta ja hän koettaakin leikata Saran maitorauhat irti. Se ei ole hyvä juttu se ja niinpä Sara parantaa Yurin hypnoottisesti viuhuvilla rinnoillaan, siirtäen heidät molemmat eräänlaiseen unimaailmaan jossa Yuri paljastaa ettei hänen isällään ollut koskaan aikaa hänelle kun hän oli pieni ja siksi Yuri vihaa isoja rintoja. Öö, okei. Nyt kaikki on hyvin ja Yuri rakastaa kaiken kokoisia rintoja. Koulun rehtorikin kiristetään irtisanoutumaan ja Sara vieläpä ammuskelee rehtorin toimiston palasiksi varmistaakseen sen, että mies ymmärtää pysyä poissa koulun alueelta.
Se oli se homma ja nyt seuraavan tehtävän pariin johon liittyy Saran vanha kollegaystävä Erika, jonka suorittama terapia koostuu aivopesusta ja ehdollistamisesta. Tätä Sara ei voi hyväksyä sillä hoidon tulee aiheuttaa mielihyvää ei aivokuolleisuutta. Erikalla on oma hypnoottinen tapansa auttaa potilaitaan ja siinä avuksi tulevat raiskaavat lonkerot (huh, ehdin jo pelätäkin ettei tässä hentaissa ole lonkeropornoa) ja pahan terapeutin tavat on aiheuttanut neidin itsensä aikoinaan kokema raiskaus, jossa syypäänä oli hänen potilaansa ja koska tuo potilas myöhemmin kuoli itsemurhan kautta, niin tietenkin Erika tuntee uhrina olemisen sijaan syyllisyyttä raiskaajansa kuolemasta. Saran on käytävä Erikaa vastaan ja vakuutettava hänelle ettei väkivaltainen pakottaminen ole oikea tie ja tissihypnoosin avulla hän paljastaakin ettei Erikan raiskaaja tappanut itseään vaan kuoli katujengin ampumana ja siten uhrin ei tule tuntea syyllisyyttä siitä, että raiskaajansa olisi tappanut itsensä. Nyt kaikki on taas hyvin.
Perushyvää piirrosta ja animaatiota jossa tietenkin aikaa tapetaan välillä niillä laiskan oloisilla pysäytyskuvilla, mutta kokonaisuutena varsin kelvollisesti kulkevaa pikkutuhmaa aikuispiirrettyä, joka hentaina tietenkin tukeutuu aika ajoin paljaaseen pintaan ja kevyehköön pehmopornoiluun. Kyseessä ei siis parista lonkerokohtauksesta huolimatta ole niinkään mitään sadismikamaa, vaikka ensimmäisen ja toisen puoliskon välillä onkin aikamoinen siirtymä synkempään ilmapiiriin. Sen verran paljon koomisia (enimmäkseen tahattomia) tilanteita on kuitenkin mukana, että väkivaltapornoanimen sijaan mieleen tulee enemmänkin jenkkien teinitissikomediat piirretyssä muodossa. Ei tämä hauska ole, mutta kuitenkin.
Jos ääniraidaksi valitsee englannin ja tekstitykseksi saman kielen niin saa huomata joitakin erinomaisia käännöseroja kuten "who doesn't want a blowjob from a schoolgirl?" joka muuttuu muotoon "hard to believe she's a prostitute." Välillä ne käännöserot ovat täysin päinvastaisia keskenään, joka aiheuttaakin mukavaa hölmöilyä. Mitä on myös erään ääninäyttelijän taiteilijanimi: Syndi Snackwell.
Keitä lienevätkään kannen hahmot niin ovat sitä jossain muualla kuin tällä julkaisulla.
Tähdet: **
Private Psycho Lesson
5 kommenttia:
"Se ei ole hyvä juttu se ja niinpä Sara parantaa Yurin hypnoottisesti viuhuvilla rinnoillaan, siirtäen heidät molemmat eräänlaiseen unimaailmaan jossa Yuri paljastaa ettei hänen isällään ollut koskaan aikaa hänelle kun hän oli pieni ja siksi Yuri vihaa isoja rintoja. Öö, okei."
Jos faijalla oli kiire mammuttimeijereiden kanssa?
Isukki taisi olla kiinnostuneempi sanomalehden sisällöstä. No, ehkä hän katseli kolmossivun tyttöä.
Kuka muuten muistaa, että Kauppalehden paperiversiossa oli muinoin juuri tuollainen ihmistyttökuva ja joka sitten muutettiin piirretyksi naiseksi, mutta ei animetytöksi.
Kerran katsellut yhden jakson The Immoralsia (Jokei Kazoku, 2006) englantidubbauksella ja se dubbaus kuulosti aivan hirveältä verrattuna alkuperäiseen, tosin verrattuna tekstitykseen ei ollut hirveitä eroja (kotelokin tosin mainitsee että "professionally translated"). Tosin sen kaksiosaisen meiningin juoni on aivan nerokas, eli opetetaan jonkun muijan pyynnöstä hänen tyttärilleen naisena olemisen iloja raiskaamalla heidät.
Se kehu kyllä pitää antaa tämän leffan dubbaukselle, että se ei ainakaan ole kauheaa. Eli vinkuminen taikka masentava monotonisuus eivät saa tilaa, vaan ääninäyttelijät ovat tehneet työnsä sopivalla kunnioituksella. Toki normaalisti valitsen tässäkin tapauksessa alkuperäisen japanilaisen ääniraidan, mutta pitäähän se uteliasuutta välillä kuulostella toisiakin vaihtoehtoja.
Nyt vasta tulikin mieleen... Englantidubbauksia pahemmin juuri koskaan silmäile, mutta. Katsoessa Ghost Sweeper Mikami -leffaa (1993) tarkastelin mielenkiinnosta Englanti-dubbia (MIKSI 2.0 ÄÄNESTÄ LÄHDETÄÄN VÄÄNTÄMÄÄN 5.1 ÄÄNTÄ?! TAI JOSSAIN TAPAUKSISSA 1.0 ÄÄNESTÄ...) ja ketutus tuli kun musiikki on vaihdettu alkuperäisestä. Mieluummin kuuntelen jazzia ja orkesterikamaa musiikkina kuin jotain teknoschaissea ja alkuperäinen ääniraita olla pitää where available.
Lähetä kommentti