Death Race 2000 - Kalmanralli (Death Race 2000, 1975)

On kaukainen tulevaisuus, vuosi 2000 ja kuten olemme muun muassa Rollerballista sekä Running Manista oppineet on tulevan dystopian suurin kansanhuvi televisioitu väkivalta muodossa taikka toisessa. Mikään ei ole siis muuttuntu antiikin Rooman ajoista ja eipä sitä voi pahemmin tässäkään tapauksessa pistää fantasian niskoille sillä samanlaista sadistista gladiaattorimeininkiä on kaiken aikaa nähtävissä ympärillämme. Areenat ovat vain muuttunut anonyymiksi sosiaaliseksi mediaksi. Erona nykymaailman henkeen se, että Death Racen kuolettavat autokilpailut ovat kesyä leikittelyä verrattuna elämänkoululaisten poliittiseen kommentointiin jossa järkiperäinen perustelu koostuu pelkästään silmälappuisesta aukomisesta. Se ei nyt oikeasti liity tähän asiaan, joten jatkakaamme muualle.
Siispä vuonna 2000 maailma on taas kerran muuttunut auvolasta kauhulaksi ja X-kisojen innoittamana kaikkea enemmän kaipaavat penkkiurheilijat ovat saaneet ilokseen rallikilpailun jossa Gumballin tavoin tarkoituksena on ajaa lujaa ilman sääntöjä ja parhaimman pistesaaliin saadakseen ei riitä pelkkä maalilinjan ylitys ensimmäisenä, vaan apuja tarvitaan mahdollisimman useasta matkan varrella haalitusta ihmisuhrista. Toisin sanoen kyseessä on normaalia suomalaista autoliikennettä.
Kalmanrallin suurin menestyjä (kaksi voittoa!) on jo yliluonnollisuuteen yltävään maineeseen yltänyt naamioitunut Frankenstein (David Carradine), jonka asemaa uhkaamaan on jälleen saapunut joukko värikkäitä hahmoja, kuten elokuvan markkinoinnin kannalta nimekkäimpänä Sylvester Stallonen esittämä Machine Gun Joe.
Eihän Stallone nyt missään pienessä roolissa ole, mutta c'mon nyt:

Tietenkin Frankenstein on kyllästynyt asemaansa ja haluaisi pois, mutta se ei onnistukaan aivan niin helposti ja oman osansa ongelmista tuovat viherpipertäjät jotka vastustavat väkivaltaurheilua tappokeinoin, ja jotka ironisesti lähes pilaavat mahdollisuutensa (minkä olisikin pitänyt olla todellinen lopetus jätetyn sijaan).

Death Race 2000 sisältää paljon muutakin kerrottavaa kuin vain tahalliseen koomisuuteen tukeutuvaa väkivaltarallia, sillä tässä on mukana satiiria niin sekä urheilumaailmaa kuin myös valtion politiikkaa kohtaan. Kalmanralli kun on perustettu valtion toimesta piristämään pahemman luokan taantuman masentamia ihmisiä, eli kyseessä on siten tietenkin eräänlaista sumuverhoa jolla vain koetetaan kääntää silmiä pois todellisista maailman ongelmista ja samalla piikitellään urheiluhulluja (ja pr-koneistoja) jotka pistävät ns. reilun urheiluhengen tilalle tärkeämmäksi esityksen jossa käsikirjoitus sekä meikki merkitsevät ykkössijaa. Mitenkään tietenkään unohtamatta myöskään kukkahattutätejä jotka ovat heti vetämässä pultteja kun jokin on heidän elämänkatsomuksensa vastaista ja sitten he itse toimivat sitä estäessään täsmälleen yhtä ikävästi, tai kuten monesti olemme saaneet todeta niin jopa kritiikin kohdetta paljon agressiivisemmin. Tietenkin koska kyseessä on Roger Cormanin tuottama elokuva niin tietoinen suunniteltu B-henkisyys joka tasolla saattaa aiheuttaa sen ettei Death Racea katsele minkäänlaisena tarinallisensa elokuvana, mutta esimerkiksi verrattu kelvollisesti viihdyttävään vuoden 2008 remakeen on tässä  Paul Bartelin ohjaustyössä kuitenkin kunnolla muistettavaa sisältöä, kun Paul W.S. Andersonin elokuvasta tuntuu jäävän mieleen vain että siinä taisi joku paeta vankilasta. Enkä sano tuota niinkään haukkuakseni Andersonia, koska hänen Death Race-remakensa on mielestäni yksi hänen parempia elokuviaan (joskin vertailukohtina ovat pitkälti Resident Evilit), mutta se elokuva tuntui keskittyvän vain siihen mikä tässä alkuperäisessä elokuvassa on pikemminkin vain keino harhauttaaa syömään terveeelliset vihannekset majoneesilihan ohella. Siksipä onkin vain hyvästä, että alunperin ilmeisesti vakavahenkiseksi elokuvaksi tarkoitettu Death Race 2000 otti koomisemman sävyn käyttöönsä, koska jos Andersonin elokuvaa käyttää esimerkkinä niin se vakavahenkisyys ei ainakaan johtanut muistettavampaan elokuvaan ja tässä tapauksessa näyttelijöiden tekohymynäytteleminen, reipashenkiset musiikkivalinnat ja väkivaltaurheilun sarjakuvamainen ylikorostaminen yhdistettynä politikointiin aikaansaavat onnistunutta satiiria showpainimaisesta feikkiurheilusta ja hahmoista joiden näkökulmasta esimerkiksi jääkiekon paras anti ovat taklaukset. Sen vakavuuden voi puolestaan nähdä Frankensteinista joka ei ole enää kiinnostunut ammatistaan huomattuaan sen muuttumisen urheilusta pelkäksi viihteeksi jossa mielikuvat ovat sisältöä tärkeämmät (vrt. Idols jossa mainostetaan etukäteen haettavan persoonallisuuksia aina pandamaskisista blackmetallisteista barbeihin, mutta vain toisella heistä on realistisia mahdollisuuksia itse kisassa. Taikka huippumallikisa jossa mukaan otetaan ns. lihava [ts. hädin tuskin edes normaalipainoinen] ja jonka päästetään kulkemaan kisassa aika pitkälle, mutta ei todellisuudessa mitenkään anneta mahdollisuuksia voittaa).
Kyseessä on siis elokuva josta pidän kovastikin koska näen sen sisältävän paljon muutakin kuin vain koomista toimintaa taikka puuväreillä tehdyn näköisiä taustamaalauksia ja jos haluaa nähdä syvemmälle niin se ei ole vaikeaa, mutta samalla ehdottomasti nautin suuresti juuri Death Race 2000:n tyypilliseksi cormanroskaksi luettavasta exploitaatiosta ja sen suhteen se onkin todella erinomaista pöhköviihdettä (josta mainiona esimerkkinä on Frankensteinin kirjaimellinen käsikranaatti, jolla kättely on KUOLETTAVAA!).

Fetisistisen seksikäskin elokuva on.

Tähdet: ****
Death Race 2000