Uuno Turhapuro (1973)

Sen ohella, että Uuno on ilmeisesti numero yksi on hän myös varmasti kaikille suomalaisille sen verran tuttu hahmo ettei hänestä ja elokuvistaan tarvinne oikeasti enempää kertoa kuin, että se on Uuno ja kaikki jokaista nurkkaa myöten on jo tiedossa. Valtaosa Uuno-elokuvista on toteukseltaan kömpelöitä jämäpalakokoelmia ja valitettavan harvoin niissä mä oon lespo!-sarjan vitseissä on suurta ideaa saatikka huumoria mukana. Kunhan on vain keksitty muka hassu tilanne johon voittajaluuseri Uuno voidaan laittaa ja se riittää täyspitkäksi elokuvaksi. Uuno menee armeijaan, matkustaa ulkomaille, käy kotiseudulla, osallistuu haastatteluohjelmaan jonka myötä voidaan tehdä koko illan klippikokoelma ja Uuno menettää sekä palauttaa muistinsa. Siinä on ainekset kolmen minuutin sketsiin, mutta kunhan joukkoon heitetään asiaan liittymättömiä sivuhahmotilanteita selvänä olevasta alkoholistista taikka tuoreimmasta spedekeksinnöstä niin kyllähän se nyt riittää täyttämään arviolta 90 minuuttia ja taas on uusi elokuva edessämme. Mutta koska Uuno on hyvä helposti käytettävä erottuvan tunnistettava persoona, rakastettava laiska paskiainen niin en pidä laisinkaan ihmeellisenä, että hänen varaansa on tehty suuri määrä elokuvia ja miksi hän hahmona on vedonnut suomalaiseen mentalitettiin niin pitkän ajan. Kaikkihan haluaisivat ottaa rennosti kuten hän ja rypeä jossain omassa mäskissä, saaden silti arvostusta elinikäisiltä ystäviltä sekä kaikesta puolison urputuksesta huolimatta tuntea olonsa rakastetuksi ja saada kaikki virheet anteeksi. Elokuvansakin ovat ymmärretävästi pysyneet suurehkon yleisön suosiossa, sillä niitä on äärimmäisen helppo katsella. Mitään ei menetä vaikka simmahtaisi kesken elokuvan, niiden aikana voi tuntea olonsa älykkääksi ja jos ei niin voi ainakin samaistua hölmöyteen, mutta mikä parasta, ne ovat ystävällismielisiä kaikkia katsojia kohti. Tämä ei siis tarkoita ettäkö Uunoja katsellessa kokisi mitään todellista elokuvaelämystä, sillä teknisesti ne ovat hutaistuja, venytettyjä yhden idean aivopieruja ja koska ne tosiaan tuntuvat toistuvasti tähteistä koostetuilta niin sisällön tietää nähneensä jo monta kertaa aiemminkin, mikä korostuu etenkin Uuno-leffojen korkean lukumäärän vuoksi. Silti olivat ne miten tyhmiä tahansa, niin kaipa me olemme itsekin kun niitä voi edelleen vaivatta katsella tiedostaessaan näkevänsä kehnosti tehtyä kierrätyselokuvaa. Sitä se sympaattisten hahmojen luonti teettää.
Mutta mainostelevision tapa esittää toistuvasti vain jotain Uuno armeijassa-elokuvaa on kyllä käsittämätön ratkaisu ja oli se sitten ilmestyessään kuinka suosittu tahansa niin saatana, siellä on muutakin Turhapuroa olemassa.

Tämä vuorossa oleva Uuno Turhapuro on tietenkin se irtosketsin innoittamana tehty elokuvadebyytti ja näin se menee:
Kunhan suoraselkäistä ahkeruuden perikuvaa esittänyt Uuno Turhapuro (Vesa-Matti Loiri) oli päässyt naimisiin johdateltavissa olevan Elisabethin (Marjatta Raita) kanssa voi hän vetää lonkkaa loppuikänsä odotellessaan raharikkaan suvun hedelmiä nautittavakseen. Törkyinen Uuno suoltaa suustaan maailmanpelastufilosofiaa kuin paraskin puistokemisti, minkä vuoksi Elisabeth vetää aina silloin tällöin pultit sohvalla loikoilevalle laiskiaiselle, mutta Uuno, dos, tres ja kaikki on taas saatu anteeksi. Kun kyse on chillailusta parhaiden kavereiden, löysien mekaanikkojen Härski Hartikaisen (Pertti Pasanen) ja Lettusen aka Sörsselssön (Simo Salminen) kanssa on Uunossa puppyloveinnokkuutta ja kun vuorossa on auervaaramaisesta sinisilmien huijaamisesta mahdollisen lihapiirakkapalkkion toivossa on Uunossa arvaamatonta atomienergiaa, joten kotona elävänä kompostoituvana hyytelönä oleminen ei ole kaikki mihin verkkopaitasankarista on.
Tapetaan aikaa satunnaisilla aviokriisisketseillä ja niihin liittymättömillä liittymättömyyksillä kunnes Uunosta tulee menestynyt viulistinero jota pidetään alkoholistina ja joka synnyttää itselleen vatsahaavankin päästäkseen eroon menestyksen rattaista jotta voisi viettää aikaa sohvalla.
"Tekis taas mieli vetää turpaan niin että tuntuu."

Kasa irtosketsejä joiden välillä olevat juotokset ovat enimmäkseen kadoksissa ja kuten aina irrallisissa kohtauskokoelmissa osa toimii paremmin ja osa ei. Parhaiten tähän nimenomaiseen uunoilmiöön istuvat tilanteet joissa Uuno saa puhuttua vaimonsa ympäri ja uskoteltua olevansa parasta mitä luoja on maan päälle luonut, mutta silmänkääntötempun jälkeen vetää ameebaksi. Hyvää Uunossa nimenomaan on se, että hän on kaikesta aidan alta limboamisestaan huolimatta aina rakastettavan kiltti ja siksi etenkin kohtaus jossa hän menee levykauppaan ilkeämielisesti nöyryyttämään myyjää oman edun tavoittelun vuoksi on vain väärin ja tuolloin tekee mieli lopettaa Uunon maaallinen vaellus. Tämä Uunon outo vihamielinen käytöskohtaus johtunee ehkä siitä, että ollaan oltu vielä etsimässä todellista Uunoa, mutta siitä huolimatta kyseessä on elokuvan sisällä oleva luonneristiriitaisuus joka osoittaa, että kaikkea ei pitäisi laittaa mukaan vain koska se on kuvattu. 
Osaansa erinomaisesti istuvien Loirin ja Raidan kemia on sopivan räiskyvää vaikka elokuva onkin niin vahvasti tuettu Loirin esityksen varaan, että muut ovat enemmän tai vähemmän merkityksettömiä (myöhemmissä elokuvissa tilaa saavat mekaanikkoystävät ovat tässä vaiheessa vielä ihan sama-sarjan henkilöitä), kunhan ovat tukemassa uunoilua. Koska aviodraamasta luotu komiikka on tämän elokuvan parhaiten toimiva jo pelkästään jatkumonakin, niin kenties olisi ollut parasta jättää pois ne muualle hutiosumia tekevät sketsit jotka tuntuvat kodin seinien sisällä leiskuvan tulen ja tulikiven rinnalla vain tekosyiltä venyttää elokuvan pituutta. Teoksen ikävästä epätasaisuudesta kertoo se, että alkupuoli vaikuttaa kasalta toisiinsa liittymättömiä tilanteita, keskiosa pysyttelee onnistuneen tiukasti rajatulla alueella (aviosuhde ja koti) kun taas loppupuolella palataan takaisin irrallisuuteen ja päätös tulee kuin seinä jalkoihinsa tuijottavalle

Hetkittäin typeriä täytevitsejä sisältävä liian pitkäksi venytetty avioliittokomedia sian ja Viivin välillä, jonka loisteliainta osaa on nimenomaan manipuloivan miehen aiheuttama mielenhallinta tulivuoren tavoin räjähtävän vaimon kanssa. Muu osa elokuvasta toimii erinomaisina vessataukoina ja vierailuina jääkaapilla. 

Tähdet: ***
Uuno Turhapuro