Nemesis 2 (Nemesis 2: Nebula, 1995)

Vuonna 2027 alkanut ihmisten ja kyborgien välinen sota oli päättynyt jälkimmäisten voittoon, ja nyt oleskelemme vuodessa 2100 näkemässä mitä kaikesta siitä jäi jäljelle. No tietenkin hullut tohtorit olivat vuonna 2077 luoneet supermolekyylimutaatioihmisen Alexin (Sue Price) joka lähetettiin aikakoneella vuoteen 1980 elämään ja kasvamaan Afrikan savanneilla. Hetkinen, jos kerran sota alkoi vuonna 2027 ja siitä on kertojan mukaan 73 vuotta aikaa, mutta elokuvan alussa nykyhetkenä on vuosi 2077 jolloin Alex syntyy ja lähetetään vuoteen 1980, niin missä vaiheessa se vuosi 2100 koettiin? Väliäkö tuolla sillä nyt on siis vuosi 1980, mikä tosin ei pidä paikkaansa koska silloin Alex oli vauva, mutta itse elokuvassa varmaankin noin 30-vuotias nainen (päätellen Sue Pricen syntymävuodesta 1965) ja kohta ruudussa lukeekin, että "20 year later, cyborg America" ja onko se sitten vuosi 2000? Mutta miksi sitten heti seuraavaksi todetaan, että Alex on piilossa 1900-luvun lopulla jos ollaan jo 2000-luvulla ja miten se voi nyt jo olla kyborgamerikka kyborgkyborgien johtamana jos siihen johtavat tapahtumat alkavat vasta vuonna 2027 ja elokuvan nykyhetkessä ei ole mitään kyborgvaltiaita johtamassa kansaa. Niin ja jos Alex on vastasyntynyt vuonna 2077 ja on sitä myös siirtyessään silloin vuoteen 1980, niin miksi hän on takakannen mukaan tuolloin neljän vuoden ikäinen, kun eikö hänen pitäisi olla pikemminkin miinus 97?
Itä-Afrikka, nyt. KOSKA ON NYT!? Saatanan Albert Pyun.
No kuitenkin, oli aika mikä tahansa niin se on askeettista kallioperää ja hiekkaerämaata muutamalla viherkasvilla, joten sinänsä ainakaan miljööllä ei luoda mielikuvaa futuristisuudesta (no on siellä se asiaan kuuluva hylätty tehdaskin. Varmaankin 70-luvulta) ja minä oletan sen kuitenkin olevan se vuosi 2000 ilman kyborgamerikkaa, koska Alexin perässä oleva robotti nimeltä Nebula on ymmärtääkseni lähetetty vuodesta 2077 tapaamaan nyt aikuinen nainen, joka on ilmeisesti juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut neiti, eli ehkä se noin 20-vuotias Alex ja hän haluaa käydä läpi kasvattiheimonsa aikuistumisriitin tullakseen siten oikeaksi soturiksi. Tämä tarkoittaa muun muassa juoksemista kilpaa villisian kanssa. Sitten saapuu Nebula joka tallustelee rennosti Alexin perässä ympäri ämpäri maaseutua kunnes on aika saada lasertähtäimellä varustetusta puukosta ja paha robotti voi deaktivoitua. Ei kun ihan oikeasti, suurin osa elokuvasta on sitä kuinka Alex juoksee kalliolla kukkulalla ja Nebula kävelee perässä aiheuttamatta mitään uhkaa saaliille.

Albert Pyunin ohjaama Nemesis on mahdollisesti suosikkini hänen elokuvistaan, vaikka en millään muotoa menisikään sitä miksikään mestariteokseksi kutsumaan. Se kuitenkin on sopivan vakavalla naamalla näyteltyä hölmöyttä, täynnä toimintaa ja halpaelokuvaksi se on varsin rikas ja yritteliäs kuvastoltaan, että vaikka se ei minään post apo-henkisenä kyberpunktieteistoimintana olekaan mitään James Cameronia niin se istuu varsin mainiosti kaikkien After the Fall of New Yorkien kaltaisen roskaestetiikkascifistelyjen rinnalle. Ja jos minun tavoin katsoo Pyunin olevan parhaimmillaan juurikin kömpelöissä kyborgleffoissa, niin nimenomaan Nemesiksessä hän on tuntunut pistäneen kaiken tahtonsa peliin.
Nemesis kakkonen puolestaan...
No, on siinä hyviäkin seikkoja.
Pääosassa oleva Sue Price ei nyt näyttelijänä ole yhtään ensimmäisen osan Olivier Gruneria lahjakkaampi ja siten en laisinkaan ihmettele kuinka hänen uransa elokuvissa jäi vain Nemesiksen jatko-osiin, mutta tämän elokuvan patsasmaiseen amatsonifetisistiseen superdnasoturirooliin hän istuu ihan kelvollisesti.

Elokuvan pahisrobotti, Nebula ei ehkä ole se kaikkein tyylikkäin luomus, mutta ei se nyt niin ruma ole että olisi todellakaan ollut tarvetta käyttää sitä kehnoa predatormaista stealthefektiä piilottelemaan häntä. Varsinkaan kun se ei sulauta häntä taustaan, vaan pikemminkin korostaa läsnäoloa.

Olisivat nyt vain antaneet Guyverin tehdä tehtävänsä.

Ja onhan Predatorista lainatussa ideassa ns. piilossa olevasta ylivoimaisesta saalistajasta jahtaamassa soturia ihan tarpeeksi materiaalia suoraviivaiseen (ei puhuta nyt siitä aikamatkailusta) takaa-ajoelokuvaan, vaikka se nyt jääkin tässä tapauksessa sellaiseksi, että sankari juoksee ja pahis kävelee perässä ilman varsinaisia kohtaamisia. Itse asiassa valtaosan ajasta se tuntuu olevan vieläpä niin toisistaan irrallista seuraamista, että Alex juoksee, mutta mikään ei jahtaa häntä. Silloin harvoin kun Nebulaa näytetään niin tuolloinkin hän on kaukana poissa, aivan kuin kulkisi väärään suuntaan ja vain loittonisi maaliviivasta,
Tämä erossa oleminen onkin elokuvan suurin rasite, sillä vaikka oman elämänsä sankari Jason Voorhees ei mitenkään olisi ilman teleportaatioa pystynyt hänelle ominaisella nopeudellaan pysymään pakenevien aikuisteinien erässä, niin jopa hänen kohdallaan sen läheisyyden pystyi aina aistimaan (missä auttoi se, että Jason ilmestyi aina jonkin pensaan takaa kykkimästä). Nebula puolestaan ei aiheuta mitään jännitystä arkeen ja kun Alex muka pakenee uhkaa niin hän ei tunnu juoksevan karkuun miltään muulta kuin... en edes keksi mitään hyvää vertauskuvaa. Ei miltään ja siksi hän vain hölkkää kuin olisi vapaa-aikaansa viettämässä ja huvikseen rentoutumassa. Tietenkin jos Nemesis kakkosta katselee jonkinlaisena seksuaalisviritteisenä fetissielokuvana ja sellaiseksi epäilen Pyunin hieman elokuvaansa tarkoittaneenkin, niin tokihan sen lihaksiikkaassa vähäpukeisessa amatsonissa juoksemassa on aiheesta kiinnostuneille samanlaista mielihyvän lähdettä kuin Intersportissa lenkkitossuhimokkaille. Toimintaelokuvaksi jossa aikaa kulutetaan takaa-ajoon ei tässä kuitenkaan ole tarvittavaa intoa ja ei varsinkaan elokuvaksi jonka sankari on yli-ihminen ja vastustaja,,, öö,,, ylikone? Eikä Pyun paikkaa puutteita edes millään riemastuttavilla kyberneettisillä ilmentymillä, vaikka mukana onkin kehnosti efektoitu robo ja puukko jossa on lasertähtäin. Hitto, siinä vaiheessa kun se veitsi tulee käyttöön niin sitä tähtäintä ei edes hyödynnetä.

Tähdet: **
Nemesis 2