Kyseessä on kuin mikä tahansa teollisuuskaupunki jossa ihmiset tekevät töitä, elävät, rakastavat, nauravat ja itkevät. Koti poissa kotoa. Täällä on luonnollisesti myös viranomaisia valvomassa rauhaa ja yksi heistä on vasta pari viikkoa aiemmin paikalle saapunut sheriffi O'Niel (Sean Connery), joka pian saakin eteensä suuria ongelmia. Koska avaruudessa on pimeää, synkkää ja vain hetken kestää elämä, ja ihmiset ovat kuin eräänlaisessa vankilassa koska herkeämättä ovat pukeutuneena rajoittaviin suoja-asuihin taikka viettävät aikaansa ahtaissa sisätiloissa vailla vapaata mahdollisuutta astua ulos, niin osa heistä tarvitsee pakoa todellisuudesta ja sitä tuovat laittomat huumausaineet joita O'Nielin tietämättä itse kaiken omistama suuryritys salakuljettaa ylläpitääkseen alaistensa (työ)moraalia. Tottakai eteen tulee tilanne jossa eräs duunareista kokee kaman vuoksi hallusinaatioita jotka johtavat kuolettavaan työtapaturmaan. Sama toistuu ja tapahtumia selvitellessään O'Niel törmää juuri äsken kertomaani. Kun hän pyrkii pysäyttämään huumausaineongelman saa hän huomata ettei kehenkään ole luottamista ja kaiken omistava suuryritys päättääkin pyyhkiä ongelmana pitämänsä O'Nielin pois olevaisuudesta lähettämällä tappajat kohtaaman miehen. O'Niel joutuu vain odottamaan kaupungissa joka avun puutteen vuoksi voisi yhtä hyvin olla autio ja valmistautumaan hetkeen jolloin henkiä vievä tulitaistelu on pakollinen.
Jos nyt tilaisuuden osuessa kohdalle verrataan tätä Peter Hyamsin ohjaamaa Outlandia hieman tuohon äskettäin kirjoituksen kohteeksi joutuneeseen samaisen miehen Muskettissoturiin, niin nyt ollaan huomattavasti vakuuttavalla pohjalla. Samaan tapaan tässä elokuvassa on mukana jokin tuttu hyvä tarina jota käyttää kivijalkana (nyt High Noon) ja yritys tehdä jotain erilaista, joka tässä tapauksessa on ennen kaikkea tarinan siirtäminen post Tähtien sodan avaruuteen ja tehdä jonkinlaista maanläheistä avaruuslänkkäriä jossa on juuri siksi (varmastikin Alienin innoittama) duunariluokka sekä ruosteinen tehdamiljöö. Toisin kuin Muskettisoturissa jossa Alexandre Dumasin kertomus tuntui pikemminkin kärsivän siitä uudistusyrityksestä, eli vaijeriviivafusta niin Outlandin kohdalla yksinäisen sheriffin kohtalon hetken odotus ei jää liiallisen erilaisen temppuilun alle ja avaruusfantasian taikka tulevaisuuskuvitelmien sijaan tähtitaivaan kaivosmaailma pidetään tarpeeksi arkisena ja sisältöön sopivana jotta Outlandin maailma pysyy uskottavana (myönnettäköön ettei Outland laisinkaan avaruusseikkailusta huolimatta koeta tuoda tarinaan mukaan mitään lähellekään radikaalia muutosta). Tietenkin Muskettisoturi on seikkailukertomus jonka ei pidäkään olla samalla tavalla uskottava jos ajattelemme sillä ihmisiä ja tapahtumia joita voisimme kohdata normaalissa arjessa, mutta vaikka miekkaseikkailun todellisuuteen voisikin sovittaa shaolinmunkit kuminivelineen niin se nimenomainen elokuva ei uskaltanut taikka tiennyt miten sisäistää tarkoittamaansa ja siten siihen yhdistetty stunt-temppuilu jäi ikävän irralliseksi, sivulliseksi, vieraaksi. Joten se toki olisi voinut olla uskottavaa omassa yhteydessään jos mukaan tuotuja ulkopuolisia elementtejä olisi käytetty oikein, mutta kun ei niin ei. Outland puolestaan ei pohjimmiltaan juuri muuta tee kuin siirtää High Noonin avaruuteen ja lainaa ulkoasunsa Alienilta, mutta siinä on vaivauduttu pistämään palikat oikeaan järjestykseen ja siten tämä elokuva on onnistunut, tarpeeksi erilainen päivitys jo tehtyyn. Toki on myönnettävä, että suuri tuki Outlandin uskottavuudelle tulee näyttelijöistä joiden sanaan uskoo toisin kuin Muskettisoturin puunaamoihin. Tämä huomioiden, että Muskettisoturissa olivat mukana myös Stephen Rea, Tim Roth ja Catherine Deneuve, mutta kenties heidän pystyynkuolleisuutensa taustalla oli Hyamsin yritykset/yrittämättömyys saada wuxia istumaan amerikkalaiseen toimintaelokuvaan ja näin ollen näyttelijät jäivät huomion suhteen sivullisiksi. Outlandissa Sean Connery, James Sikking ja muut eivät yritä liikoja vaan tekevät sen mitä elokuva muutoinkin pyrkii toteuttamaan, mikä on ohjaksien pitäminen sopivan kireällä ja se tapa istuu mainiosti fantasimiljöön yksinkertaistamiseen.
Tämän kaiken sanottuani totean, että annan tietenkin pettymyksen Muskettisoturiin vaikuttaa jonkin verran tämänhetkiseen mielipiteeseeni Outlandista, joka kaikista oletuista kehuistani huolimatta ei ole lähellekään virheetöntä elokuvaa. Se vain osoittaa sen, että joskus tuttu tarina voidaan kertoa käytännössä samalla tavalla kuin aiemmin, tekemällä enemmänkin vain visuaalisia muutoksia, mutta sortumalla liialliseen prameiluun ja olemalla silti massiivisen näköinen järkäle. Outland onnistuu olemaan elokuva joka on kuvallisesti täysin eri näköinen kuin esikuvansa, mutta ei silti liian kaukana sen hengestä. Jos tekstissäni on jotain ristiiitaisuuksia niin väliäkö tuolla sillä tärkeintä sanomassani on, että kieltämättä hiukan persoonaton Hyams koetti molemmissa kertomissani elokuvissa tehdä jotain erilaista ja toisessa onnistui. Mutta onko kyse oikeasti siitä, ettäkö Hyams nimenomaan olisi koettanut tehdä jotain erilaista? Kyseessä kuitenkin on ohjaaja josta on valitettavan vaikea keksiä mitään poikkeuksellisen positiivista saatikka negatiivista sanottavaa juuri minkään ohjaustyönsä kohdalla, sillä enimmäkseen hän aikaansaa aika merkityksetöntä elokuvaa. Liekö siis Hyamsista kirjoittamisen ympäripyöreyden syynä se, että hän on hieman kuin valmiiseen pöytään saapuva henkilö jonka varsinaisen innovatiivisuuden puute aiheuttaa sen, että jos jokin toimii niin se toimii hänestä riippumatta ja ainoa mitä hänen tarvitsee tehdä on vain olla paikalla katsomassa, että kukaan ei postu ennen työajan päättymistä.
Kuten jo mainitsin niin en pidä Outlandia virheettömänä elokuvana, vaan pikemmin enemmänkin vain hyvänä kuin loistavana. Outlandin maailma likaisine haalariduunareineen, parakkiasumuksineen ja hitsausliekin valaisimine tehtaineen on hyvin uskottava sekä todellisen tuntuista.
Tarina toimii hyvin ja varsinkin osuus jossa O'Niel vain katselee kelloa odottaen tuomiota saapuvaksi on vähäeleisyydessään mainion jännittävä. Siltikin vaikka elokuva enimmäkseen näyttää ja tuntuu oikealta, ja vaikka Hyams on kelvollinen ohjaaja ja tekee kuitenkin enimmäkseen tasaista elokuvaa, niin hän edustaa sitä Joe Johnstonin, Chris Columbuksen ja vastaavien sarjaa joiden kohdalla toki useinkin nauttii näkemästään, mutta ei löydä niistä sitä jotain todellista omaa ilmettä jonka vuoksi oli se sitten hyvästä taikka pahasta esimerkiksi Steven Spielbergin ja jopa Michael Bayn elokuvat tunnistaa heti tekijöidensä tuotoksiksi ja siksi Outlandista jää uupumaan se todellinen isku palleaan. Outland on siis hyvä avaruusjännäri, mutta ei itseäni toistaen kenties niinkään Hyamsin ansiosta vaan ehkä enemmänkin hänestä huolimatta. Hän ei siis epäonnistu Outlandilla, mutta ei myöskään oikeista aineksista huolimatta tee siitä odotettua hyvää parempaa.
Kun nyt olen kehunut tämän elokuva uskottavuutta niin yksi seikka minua kuitenkin kiusaa aivan suunnattomasti ja se on elokuvan kasvihuone. Toki ymmärrän, että se on paikka johon oleellisesti kuuluvat lasiseinät taikka ainakin sellaiselta vaikuttavat läpikuultavat rakennelmat, mutta kun ollaan avaruudessa jossa ilman pahiksiakin on jonkin verran tuliaseita esillä ja vaikka ei olisikaan niin suunnaton lasiseinä joka näyttää särkyvän jo sitä katsellessa ei tunnu kovinkaan tolkulliselta ratkaisulta. Jos se edes olisi jotain luodinkestävää turvalasia niin hyvä sitten, mutta tässäkin osoitetaan että yksi paukahdus ja siinä meni taas koko roska ja ihmishenki manalaan. Toki siitä saadaan aikaiseksi mainio toimintakohtaus, mutta olisihan myöskin Titanicin törmäys vieläkin vaikuttavampi jos laiva osuisi jättiläishaihin. Ei se silti olisi sopiva edes DiCaprion kohtaloksi.
Tai no...
En ole Outlandista puhuttaessa kuullut kenenkään koskaan mainitsevan Philip K. Dickia, mutta sen sen verran tahdon ottaa kuitenkin hänen nimensä esille, että kirjassaan Palmer Eldritch - kolmesti merkitty mies (joka Outlandin tavoin on tieteistarina. Erilainen, mutta tieteiskertomus kuitenkin) duunarit nauttivat arkea paetaakseen ja työtehoaan ylläpitääkseen palvelemansa suuryrityksen toimittamaa huumausainetta, joka luonnollisesti aiheuttaa helposti matkan täydelliseen hulluuteen taikka kuolemaan.
Tähdet: ***
Operaatio Outland
2 kommenttia:
Huomasin silmäniskusi - tässä siitä hyvästä hymiö: (:
Jatkan edellistä keskustelua, eli intän, vain toteamalla, että minusta The Long Kiss Good Night ja Die Hard 2 (ehkä pari muutakin) ovat parempia kuin mikään mitä Hyams on tehnyt. Esimerkiksi Capricorn Onea en jaksanut katsoa kuin noin tunnin, vaikka voisin antaa sille uuden mahdollisuuden.
On varmaankin totta, että Harlin on tehnyt Hyamsia enemmän huonoja elokuvia - hän on ylipäätään tehnyt enemmän. Mutta asian ydin on siinä, että surkeimmissa elokuvissaankin Harlinilla on enemmän inspiraation ja kekseliäisyyden hetkiä kuin Hyamsin kaltaisella IKEA-ohjaajalla koskaan. Minkä takia näiden kahden ohjaajan välinen Razzie-tilanne on epäsuhdassa. Mikä kai oli tämän kommentin pointti, jos sillä sellaista oli.
Kyllä kieltämättä jos miettii energiaa mikä Harlinin leffoissa on, niissä huonoimmissakin, niin ovathan ne ainakin siltä osin aina nautinnollisempaa katseltavaa kuin Hyamsin. Etenkin tuo Muskettisoturi jonka pitäisi olla ideansa puolesta hyvinkin lennokas osoittaa ettei Hyamsilla ole kykyä vapauttaa elokuvaa täyteen vauhtiinsa, kun taas niin törkeän huono elokuva kuin Harlinin Drivenkin on, on siinäkin enemmän intoa kuin Hyamsin energisimmässä elokuvassa. Vastaavasti niin kauan kun Harlin ei rohkene kokeilemaan jotain 2010:n kaltaista pyhäinhäväistyksen oloista elokuvaa jää hän ainakin yhden siltä osin askeleen taakse. Joskin uskon, että Harlinin ohajustyönä 2010 olisi ollut tismalleen samanlainen.
Muuten, Hyamsin A Sound of Thunder (joka on aivan uskomatonta kakkaa) oli alunperin Harlinin ohjaustyöksi tarkoitettu.
Lähetä kommentti