Irtioton tavoin tässäkin elokuvassa Michael Keaton esittää isää, mutta tällä kertaa kuollutta sellaista. Vaikka joku tietenkin voisi väittää, että olihan hänen esittämänsä presidenttikin eräänlainen elävä kuollut, sillä eikös se ole jonkinlainen edellytys virkaan. Niin no jaa, onhan hän tälläkin kertaa jonkinlainen elävä kuollut, tai tarkemmin todettuna eräänlainen lumizombie, joten se siitä sitten.
Jep, Jack Frost (Michael Keaton) on aika suositun rockyhtyeen vokalisti ja suursuosio on juuri nurkan takana. Vaikka Jack ei nyt eläkään sitä rock 'n roll-elämää jossa kamaa vedetään nonstoppina, viina virtaa ja naiset samaten, niin hänellä on kiertuelämän vuoksi ollut paha tapa jättää pieni poikansa Charlie (Joseph Cross) turhan vähälle huomiolle, eikä mahdollinen globaali läpimurto musiikkimarkkinoilla ainakaan auttaisi perhe-elämään keskittymisessä. Kyse ei siis ole siitä etteikö Jack rakastaisi poikaansa taikka vaimoaan Gabbya (Kelly Preston), mutta tiedättehän sen tutun disneyhenkisen perhe-elokuvan draamakuljetuksen ja sitähän se tässäkin tapauksessa on. Onkin siis vain hyvästä, että Jack menee ja kuolee, sillä muutenhan hän ei voisi palata poikansa kanssa rakentaman lumiukon hahmossa takaisin ja nyt viettäessään laatuaikaa Charlien kanssa hän opettaa pojalle kasvamista aikuisuuteen, osoittaa todellakin rakastavansa häntä ja katuvansa aikaa jonka vietti muualla poissa. Sitten Jack on lopullisesti poissa.
"... when it comes to being totally cool, there's no dad... like snowdad!"
Ihan tavanomainen perhe-elokuva läheisen menettämisestä, menneiden virheiden korjaamisesta ja vaikeuksien voittamisesta ja sellaiseksi lumimaisemista huolimatta mukavan lämminhenkinen sekä varmaotteisesti tehty. Ei liiallista sortumista siirappiin (mistä suuri kiitos aina hieman äkkiväärän oloisen Keatonin pestaamisesta isäksi, sillä vaikka hän ei nyt mitään My Left Footia vedäkään niin on hänessä enemmän särmää kuin näihin rooleihin tavanomaisesti liitettävissä Tim Alleneissa) ja kivan joulumainen fiilis tekevän läheisen menetyksestäkin mukavaa. Visuaalisesti elokuva on kyllä yhtä uskottava kuin mikä tahansa Koti kuntoon-talvijakso ja siten lumisade näyttää saippuahiutaleilta, lumivallit styroksilta ja/tai kankailta, ja muutoinkin miljöö on suurelta osin ahtaan oloista studiomaisemaa. Kuitenkin kyseessähän onkin silkkaa joulun ihme-fantasiaa ja siitä kielii jo Henry Rollinsin läsnäolo, sillä hänessä on yhtä paljon Samu Sirkkaa kuin Silent Hillin Pyramid Headissa ja silti se toimii ainakin kelvollisesti.
Lumiukkoisän toilailuista saadaan irti joitakin mainioita kohtauksia, sillä onhan se nyt ainakin hetkisen huvittavaa nähdä lumiukko vastaamassa puhelimeen. Parasta on kuitenkin kohtaus jossa lumiukko koettaa olla vain lumiukko, mutta ei tiedä miten lumiukkona tulisi olla. Ei kun olen ihan tosissani ja se toimii ihan hyvin koska Keatonin ääninäytteleminen yhdistettynä tarpeeksi ilmeikkäisiin kasvoanimaatioihin tekee lumiukosta aika veikeän persoonan.
Tietenkin vaikka hakee plussia Keatonin roolituksesta sekä joistakin yksittäisistä hetkistä niin ei tässä luonnollisestikaan mitään "Learn to throw your voice! Fool your friends! Fun at parties!"-juttuja ole ja Beetlesnake loistaa poissaolollaan,
Oli kyseessä sitten murhaava lumiukko taikka rakastava isä niin paras vastustuskeino on hiustenkuivain.
Tähdet: **
Jack Frost
1 kommentti:
"I'm snowman!"
Lähetä kommentti