Shootfighter: Fight to the Death (1993)

Lee (Martin Kove) on tosi paha ammutappeluottelija jolle ei riitä pelkkä tyrmäys taikka pistevoitto vaan kurkku on revittävä irti ja vastustajasta tehtävä ex-elävä. Lee uskoo, että todellinen voittaja selviää vain ja ainoastaan jos häviäjä on kuollut ja Lee haluaa reilun pelin mestarin, Shingon (Bolo Yeung) olevan seuraavana päätähtenä hautajaisissa. Eihän tälläinen kuitenkaan Shingolle sovi ja kun Lee ymmärrettävästi vieläpä lentää tekostensa vuoksi pois virallisista kilpailupiireistä ei ottelu näytä mahdolliselta. Lee päätyykin siis masinoimaan laittomia alamaailman tappeluita joissa hassunkuriset taistelijat saavat mättää toisiaan hengiltä ja Shingo vetäytyy kilpauralta toimiakseen filosofisena lähitaistelukouluttajana. Onneksi on parhaimmat kaverukset, Ruben (William Zabka) ja Nick (Michael Bernardo) joista ensimmäinen onkin Shingon potkukoulussa oppilaana sekä opettajana ja nämä kaksi kaveria sitten houkutellaan rahan ja maineen varjolla osallistumaan Leen tappeluklubin esityksiin. Nick huomaa nopeasti ettei kaikki olekaan ihanaa ja kivaa, mutta Ruben on päässyt rahan- ja verenmakuun. Todellinen tarkoitusperä on tietenkin saada tällä tavoin Shingo kohtaamaan Lee ja kunhan Ruben on jauhettu sopivaksi pulveriksi astuukin Shingo eräänlaisena jälkiviisautena puolustamaan oppilasystäväänsä ja tuolloin voi heittää sivuun kaikki henkisyydet sillä on aika murtaa luita.

Vaikka Shootfighter onkin tyypillinen päähänpotkimiselokuva niin siinä on pari seikkaa jotka miellyttävät minua hieman enemmän kuin vain pelkkänä siedettävänä ajantappona parempaa odotellessa:

1. Rubenin ja Nickin ystävyys on varsin onnistuneesti esitetty ja he vaikuttavatkin pelkän esittämisen sijaan oikeilta ystäviltä. Tässä erityisesti auttaa Nickin osoittama huolestuminen kun duon ns.kiltimpi puoli, eli Ruben alkaa liiaksi nauttimaan paljasnyrkkikamppailujen aiheuttamasta euforiasta.

2. Koska minulle Bolo Yeung on tullut enimmäkseen tutuksi ylipahoista mutrunaamarooleista elokuvissa kuten Bloodsport ja Kaksoisisku (uskon Yeungin olevan suurimmalla osalle hänet tietävistä tuttu samoista kahdesta elokuvasta), niin vaikka mies ei pahemmin kasvonliikkeitä/tunteita tässäkään esitä on hän kuitenkin yllättävänkin luonteva ystävällismielisen opettajamestarin, eli elokuvan varsinaisen hyviksen roolissa. Tämä on erittäin positiviinen yllätys.

Tietenkin tämä on edellä mainituista seikoista huolimatta aivan tavanomainen potkuelokuva jossa gurumestari ei halua tapella, mutta jättää tai chin ankkojen seassa sikseen kun on aika muuttaa rauhanpuheet selkärankaa murskaavaksi murjomiseksi. On harkitsematon pikasankari joka ilomielin juoksee muussattavaksi, on superpaha pahis joka ei välttele likaisia keinoja voittaa, on ns. kapinallinen nuori joka oppii ettei tappelu ole vastaus kaikkeen, on who cares-sarjan ottelijoita joiden kamppailuilla venytetään aikaa, on treenimontaasi ja on mukavasti pulputtava synamusiikki.
Jonkinlaista linjasta erottautumisen yritystä lienee siinä, että pari tappelutulosta päättyy jopa americansamuraikickboxereille normaalia hassummin veriseen tulokseen kun kumisydän ja aiemmin mainittu kurkku revitään mäkeen ja yllättäen motivaattorina toimiva kosto läheisen (ts. Ruben) puolesta ei tarkoita kostettavan halvaantumista taikka kuolemaa, vaan uhri jää nuolemaan paranevia mustelmia.

Zabka, Kove, Karate Kid.
Etenkin Kovea ajatellen on mainiota kuinka herra Miyagi tunnetusti aiheuttaa Karate Kidin päätteeksi kolauksen Koven esittämän ilkimyksen käsille (joka johtaa kolmososassa Daniel-sania tarkoittavaan vaatimukseen "make his knuckles bleed") ja myös tässä elokuvassa Koven esittämä pahis on katkera kun Shingo oli uransa päätteeksi murtanut Leen tassun.

Olisi siis näiden kokemusten perusteella luullut Koven ymmärtävän pysytellä poissa elokuvasta nimeltä Bare Knuckles, vaikka roolinimenä onkin Sonny Cool.

Tähdet: **
Shootfighter: Fight to the Death