Elysium (2013)

Tulevaisuus ja taas kaikki on pyllyllään. Maapallo on saastunut ylikansoitettu räkälä ja rikkaathat eivät nyt sellaisessa slummissa suostu asumaan, joten heitä varten on rakennettu tellusta kiertävä avaruusasemautopia nimeltä Elysium. Maassa asuvat likaiset ja toivonsa menettäneet rääsyläiset saavat siis kärsiä taudeista, tatuoinneista, kuolemasta, työnteosta ja muusta ikävästä, kun Elysiumin asukkaat voivat loikoilla solariumeissa. No, on maan ihmisillä jotain virkaa sentään, sillä he voivat toimia umpikujamaisissa duunaritöissä rikastuttamassa Elysiumin asukkaita ja jos joku nyt haaveileekaan rajan ylittämisestä tuonne avaruuden unelmamaahan, pitää puolustusministeri Delacourt (Jodie Foster) huolen siitä, että kuolema korjaa satoa.
Max (Matt Damon) on yksi mitättömistä ihmisistä joka voi vain unelmoida Elysiumin kaltaisesta paikasta. Kun Max altistuu säteilylle liukuhihnatyössään ja hänen elinikänsä odote on seuraavat viisi päivää, olisi ainoa keino pelastukseen Elysiumin hoitovempeleet. Ongelma on sinne pääsyssä, joka kuten todettua on vain menolippu hautaan.
Onneksi suostumalla mustan pörssin kidnappaussuunnitelmaan Max saa avukseen kehoonsa kiinnitettävän kyberneettisen voimapuvun jonka avustuksella hän on homo superior ja sitten mennään ja ryminällä.

Neill Blomkampin loistavan esikoispitkän ohjaustyön, District 9:n ansiosta ainakin omat odotukseni seuraajaa kohtaan olivat korkealla ja hermostuneet. Toisaalta toivoin miehen jatkavan tieteiselokuvan parissa, mutta samalla pelkäsin ettei hän mitenkään voisi ylittää jo tekemäänsä ja täten aiheuttaisi pettymyksen siitäkin huolimatta, että vaikka seuraaja olisikin hyvä elokuva. Joten kenties toivottavampaa olisi, että District 9:n perässä tuleva teos olisikin jotain muuta kuin tieteisgenren edustaja ja täten jos se osoittautuisi kehnoksi taikka vain ihan hyväksi, niin sitä ei kritisoisi ainakaan liiallisilla vertauksilla siihen edeltävään elokuvaan, vaan tyytyisi toteamaan sen kenties olevan parempi jos mies olisikin tukeutunut tuntemaansa lajityyppiin. No, kuten jo tiedämme kaikki niin District 9:n seuraaja on nimenomaan tieteiselokuva ja sen ohella, että se sitä kuitenkin piti ihan odotettuna valintana niin se on myös elokuvana aikalailla sitä mitä hienoisella pelolla uskoikin saavansa nähtäväksi. Hyvä, mutta ei loistava.
En siis pidä Elysiumia mitenkään huonona elokuvana. Se näyttää komealta (joskin nykyisiä tieteistoimintaelokuvia ajatellen pikemminkin hyvältä keskitasolta) ja siinä on varsin hyviä teemoja luokkaeroista, tms., joten on siinä tarinallista sisältöä. District 9:n apartheid on nyt laitonta maahanmuuttoa.
Kuitenkin juuri niiden rotusorto- ja muiden ajatusten vuoksi jossa rikkaat erotellaan köyhistä, priima sekundasta, etc. elokuva vertautuu enemmänkin kuin vain lajityyppinsä vuoksi District 9:n kanssa (miljöökin on pääosin samanlainen) ja siinä se se häviää, sillä suuremman toiminnallisen, tehosteisen ja näyttelijänimipainotuksen vuoksi Elysium kaikesta hyvästä huolimatta vaikuttaa eräänlaiselta tasapäistetymmältä versiolta aiemmasta. Tulee hieman samanlainen fiilis kuin THX 1138:n jälkeen katsotusta Tähtien sodasta ja siitä kuinka molemmista voi tietenkin löytää samoja ajatuksia, mutta joista jälkimmäinen kuitenkin pistää toiminnan tarinan eteen kun edellinen teki juuri päinvastoin. Eikä se tarkoita ettäkö tuossakaan esimerkissä Tähtien sota olisi huonompi elokuva, vaan vain erilainen ja siten palvelemassa eri tunnetiloja. Elysiumissa se ero ei tule kuitenkaan yhtä onnistuneesti esille, sillä vaikka se nyt onkin isompi ja äänekkäämpi niin Blomkamp on selvästikin pyrkinyt yhdistämään siihen edellisen elokuvansa kantavia temaattisia voimia (jotka rehellisyyden nimessä eivät olleet kuitenkaan niin uniikkeja siinäkään, koska sen elokuva nokkelin [ja sitä se oli] veto oli vaihtaa ihmisen tilalle avaruusolento), mutta 30 miljoonaa dollaria maksanut Disctric 9 teki jo kaiken sen mitä 115 miljoonaa maksanut Elysium pyrkii toistamaan. Sekin oli komeaa tehoste-elokuvaa hyvällä tarinalla ja onnistui pitämään toiminnan palvelemassa tarinaa, kun taas erinomaisesti viihdyttävä Elysium on vain helkkaristi kalliimpi versio jossa ylihinnoiteltu visuaalisuus ja suuret tekijänimet tunkevat eturiviin. Tässä tapauksessa en tietenkään mene väittämään ettäkö raha vaikuttaisi tarinaan, tai kuinka sillä olisi lopulta mitään konkreettista merkitystä lopputulokselle, sillä 30 miljoonaa on sekin sievoinen summa tieteiselokuvalle joka kertoo maahanmuuttopolitiikasta. Se kuitenkin toimii samanlaisena pikku merkkinä kuin Sharlto Copleyn sijaan pääosassa oleva Matt Damon. Kummassakaan ei ole mitään vikaa, mutta se että kyseessä on kalliimpi nimi ei tässäkään tapauksessa tuo mitään muuta mukanaan kuin isommat mainokset. Toki jos Blomkamp olisi tehnyt Elysiumin pienemmillä nimillä ja pennosilla olisi se varmasti vieläkin lähempänä edellistä elokuvaa, sillä tuolloin ei kommentoisi edes seikkoja kuten tämä on isompi ja niin pois päin. Joten ehkä se isompana oleminen on Elysiumin etu ja se saa luvan kelvata.
Siispä Elysium on komeaa ja viihdyttävää tieteistoimintaa kelvollisella tarinalla, mutta se on myös jonkinlainen pettymys sillä tavoin, että nyt toistetaan jo tehtyä, eikä onnistuta oikeasti parantamaan siitä. Onhan se tosiaan kiva, että Blomkamp pääsi tekemään isompana eräänlaisen rotusortoelokuvansa, mutta se alussa kertomani pieni pelko toteutui nimenomaan siinä, että vaikka Elysium ei nyt mikään yksi yhteen District 9:n kanssa olekaan ovat ne kuitenkin aivan liian lähellä ideoiltaan, että kenties näiden välissä olisi pitänytkin olla vaikkapa jokin Kate Hudsonin tähdittämä romanttinen komedia (onneksi ei kuitenkaan). Siltikin hienoja robotteja, valotehosteita sekä vauhtia ja vaikka annoinkin nyt vertailujen toiseen elokuvaan hieman johtaa väärälle tielle niin onhan Elysium etenkin alkupuoleltaan paljon enemmän pohdintoja herättävä kuin valtaosa lajitovereistaan.

Olen näkevinäni Elysiumin rakenteissa naisellisia säärimuodostelmia.

Niin ja tietenkin... Illuminati.

Tähdet: ***
Elysium