Bullet to the Head (2012)

Ikääntynyt ammattitappaja Jimmy (Sylvester Stallone) tekee sen tyypillinen ammattivirheen ja jättää tuoreimman uhrin luona olleen sivullisen henkiin, mikä sitten tietenkin epäsuorasti johtaa siihen, että hänen tappajaparinsa pistetään kylmäksi (syynä ei siis niinkään ole henkiin jätetty henkilö, mutta se samainen tehtävä jossa hän ei saanut nappia otsaan) ja Jimmy itse on nyt tappolistalla. Se tapettu henkilö oli korruptoitunut kyttä ja hänen hyvä kyttä-parinsa Taylor (Sung Kang) haluaa yhteistyöhön Jimmyn kanssa, sillä vähät jostain pahasta poliisista, mutta velvollisuudesta olisi murhan tilannut taho saatava vastuuseen ja Taylor aivan oikein olettaa Jimmyn haluavan kostaa oman parinsa kuolema ja siten molemmat seuraisivat kuitenkin samoja jälkiä. Siispä tappajan ja kytän on toimittava yhdessä, veisteltävä puujalkavitsejä joko syntyperästä taikka iästä ja vaikka väite onkin, että molemmat saisivat toimittua tahtonsa tavoin niin eihän tässä nyt mihinkään vankilaan pahiksia viedä vaan hautausmaalle.

Takakannessa lukee "Stallone is back!", mikä ymmärrettävästi viittaa selän sijaan paluuseen suurempaan näkyvyyteen ja odotuksien mukaan menestykseen kuin mitä hänen elokuvansa ovat olleet sitten suunnilleen 1993 ilmestyneen Cliffhangerin (ja ennen Rambon et Rockyn paluuta) ja tämä tietenkin mitenkään kritisoimatta esimerkiksi myöhemmin tullutta Demolition Mania josta pidän kovastikin. Ja olihan esimerksi vuonna 1997 ilmestynyt Copland näyttelijätyöltään Stallonen parhaimmistoa, jolloin paluu viittaakin tässä tapauksessa enemmänkin medianäkyvyyteen, massayleisölle myyntiin, tms., sillä tokihan kaikki fanit ovat parempia aikoja odotellessaan kyntäneet läpi kaikenmaailman Spy Kids kolmoset. Tarkoitettiin sillä paluulla mitä tahansa niin se tuntuu olevan hieman väärässä paikassa. Jos puhutaan Stallonen kohdalla paluusta parempien, arvostetumpien tai ainakin rahallisesti menestyneempien elokuvien pariin ja pois suoraan videolle-suosta, niin eikö se paluu tapahtunut jo Rocky Balboan (2006) kohdalla? Tai miten olisi Rambo (2008)? Hitto, jos Bullet to the Headin osoittama paluu koettaisi sivuuttaa The Expendablesin (2010) toteamalla, että tämä onkin Stallonen paluu suosioon soolona, ei ryhmän avustuksella, niin se ei edelleenkään onnistu poistamaan sitä Rockyn ja Rambon paluuta. Etenkään kun ne kaksi ovat kaikin puolin tasokkaampia elokuvia ja jos puhutaan vain dollarin kuvien kautta, niin Bullet to the Headin menestyksen puute sai varmasti jonkun toteuttamaan elokuvan nimen itseensä. Joten tätä ei kannata käyttää esimerkkinä matkalla pankkiin. Tietenkin tämän kohdalla voi ajatella sitä, että kyseessä on oikeastikin Stallonen paluu ilman tukiryhmän taikka varmoihin nimiin turvautumisen kainalosauvoja, mutta kun lopputulos on mikä on niin kenties se on parempi hehkuttaa paluuta ihan muilla tavoin.
Ja nyt minä annoin liian negatiivisen kuvan Bullet to the Headista vain yhden mainoslauseen ansiosta, sillä ei tämä nyt sentään mikään Driven tai Angelon kosto ole. Kyse on pikemminkin siitä, että Bullet to the Head sijoittuu sinne Stallonen uran ihan ok-linjalle ja yhtä hyvin tämän "Stallone is back!"-tekstin voisi iskea jonkin Spesialistin ja D-toxin kylkeen, eikä silloinkaan vastattaisi niihin odotuksiin ja toiveisiin joita esimerkiksi viimeisin Rocky ja Rambo loivat, saati sitten ylipäätään siihen mitä Stallonen elokuvalta odottaisi pelkkänä viihde-elämyksenä. Siihen on syynsä miksi niin Stallonen kuin Schwarzeneggerinkin ns. paluuelokuvat ovat jääneet aikalailla unohduksiin ja miksi esimerkiksi myöskin ihan ok-elokuva Escape Plan (2013) herättää jo nyt kysyvän ajatuksen "mikä se on?" Pelkkä ihan hyvä henkilöiltä ovat tehneet historiassaan paljon muistettavaa ei ole oikein riittämiin, vaikka sitä kuinka haluaisi niin olevan jo pelkän fanin silmin katsottuna ja jos siihen on tyytyminen vain koska he sattuvat olemaan tuossa nimenomaisessa kohdassa uraansa, on se suuri pettymys. Toki minä edelleenkin katson mielummin Stallonen ja Schwarzeneggerin tuoreimpiakin elokuvia kuin ihan kelvollisia, mutta niin kovin liukuhihnamaisiksi muuttuneita supersankariteoksia, mutta rehellisesti olen sitä mieltä, että vaikka Stallone nyt onnistuikin erinomaisesti Rockyn ja Rambon paluulla, kuten myös The Expendablesin kasaritoiminnalla, niin kenties se olisi saanut jäädä niihin kuin ajautumiselta takaisin niiden D-toxien sarjaan. The Last Standin ja tulevan Terminatorin trailerin perusteella Schwarzeneggerin paluunkin olisi pitänyt jäädä hieman väkinäisen oloisiin The Expendables-sivurooleihin. Toivottavasti olen väärässä, sillä en todellakaan haluaisi jättää toimintaelokuvien tulevaisuutta joidenkin Shia LaBeoufien olemattomille harteille. Tosin vuodelle 2016 kaavaillut Rocky ja Rambo herättävät pikemminkin ei enää-ajatelmia kuin samanlaista innostusta kuin ne edeltävät ilmentymät.
Kaikki tämä vain koska takakannessa lukee "Stallone is back!"

Bullet to the Head on siis mielestäni huonompi kuin mitä voisi olettaa joltakin comebackiksi hehkutetulta elokuvalta ja ollakseen Walter Hillin ohjaustyö se vaikuttaa hieman vasemmalla kädellä vedetyltä (johon mahdollisesti vaikuttanee ohjaajavaihdos kesken elokuvan. Toisaalta eipä se Hillin edellinen pitkä elokuvakaan 10 vuoden takaa, Teräskehä ollut yhtään sen vaikuttavampi pakkaus). Tämä on ihan kelvollinen toimintaelokuva kaikkine asiaankuuluvine kliseineen, mutta se on vain sitä, ei enempää.
Stallone vetää osansa läpi hiukan väsähtäneen oloisesti, mutta silti tarvittavalla voimalla, vaikka tuntuukin hieman toistavan Ammattitappajat-elokuvan rooliaan, johon vaikuttaa osittain hahmon ammatti tappajana joka tuttuun tapaan ei tapa naisia, jättää väärän henkilön henkiin, etc. Hauskasti Jason Momoan esittämästä kilpailevasta ja Jimmyn perään lähetetystä tappajasta tulee mieleen Ammattitappajien Antonio Banderas, vaikka Momoa onkin huomattavasti hillitympi roolissaan ja yhteneväisyydet jäävätkin pitkälti aiheen ja pitkien aaltoilevien hiuksien varaan. Tosin tässa valitsemassani kuvassa Banderas on lähempänä Eddie Wedderia.

Kaiken kaikkiaan Bullet to the Head vaikuttaakin kuin Ammattitappajien jatko-osalta, vaikka nimensä vuoksi tämän aikoinaan oletettiin olevan remake John Woon Bullet in the Headista ja joka korjattunakin informaationa jäikin silti hieman takaraivoon kytemään.

Juonellisesti kulunut ja lämpötilaltaan medium Bullet to the Head on ok-sarjan ammuskeluperustoimintaa, mutta ei laisinkaan niin agressiivisen oloinen kuin mitä esimerkiksi voisi noin raflaavan nimen perusteella luulla. Kuten yleensä tälläisten elokuvien kohdalla, tyylikkäästi koreografioidut tappokohtaukset jossa tyyni ammattilainen kulkee napsimassa huoneelllisen pahiksia ovat onnistuneinta antia ja ihmishahmot kohtaloineen yhdentekeviä. Parikemia ei jaksa innostaa, sukurakkaus on laimeaa ja tottakai kaikki kulkee lopun kaksintaisteluun saakka liiankin tuttuja latuja.
En usko, että alunperin hyvän kytän roolissa ollut Thomas Jane olisi tehnyt yhtään sen parempaa työtä kuin mitä Sung Kang, mutta ainakin ne väkinäiset etnisyyteen liittyvät vitsit olisivat ehkä jääneet pois. Ymmärrän toki, että buddyelokuvissa on tavallista pistää duo naljailemaan toisilleen, mutta nyt ollaan sen suhteen niin laiskassa puujalkameiningissä, että melkein meinaa uni pistää simmut kiinni. Se ei siis liity vitsien aihepiiriin, mutta c'mon hei, humoristiseksi tarkoitettu kommentti jossa Stallone sanoo Kangille diggaavansa samuraimeiningistä ja hän korjaa ettei ole japanilainen on kuin laittaisi merirosvon sanomaan "arrr!"

Tähdet: **
Bullet to the Head