Voima (The Force, 1994)

Nuori ja innokas poliisi Cal (Jason Gedrick) jätti taakseen rantamaisemat päästäkseen suurkaupungin sykkeeseen kokemaan todellisia vaaroja, mutta pikku kalana isoissa vesissä oleminen pitää hänet vain paperilla tehokkaana kun käytäntö on toista. Pahaksi onneksi kaupungissa on vieläpä sellainen nahkatakkisänkinen marlboromieskyttä Des (Gary Hudson) joka taitaa kung fun, ajaa moottoripyörällä, veistelee henkisiä mietelauseita, on kaveria kaikkien kanssa ja ratkaisee jokaisen jutun, myös ne joita ei ole edes tutkimassa. Jopa ne pomot jotka vaativat joka käänteessä virkamerkkiä luovutettavaksi ovat Desin pauloissa. Kaiken lisäksi mä en tarvii ketään-yksinäinen susi-imagostaan huolimatta miehellä on kaunis rakastava vaimo ja eläinmaailman merkillisyyksiin kuuluva poikalapsi joka ei sano kertaakaan "älä faija jaksa!" Poika osaa vielä karateakin, mutta ei käytä sitä edes lattapäiden murjomiseen, sillä sitä opetellaan vain löytääkseen suuremman henkisen yhteyden kaikkeuden kanssa.
Niin, Cal... no, Cal osaa jauhaa purukumia.
Tietenkin Calin kiukku Desiä kohtaan on vain kateutta ja hän toivoisi olevansa yhtä cool. Kohta se toive toteutuukin kun Des tulee prostituoitumurhaa (Yasmine Bleeth noin minuutin roolissa kuolemassa) tutkiessaan tapetuksi ja hänen henkensä siirtyy Calin ruumiiseen, ottaen sen aika ajoin omaan hallintaansa. Pian Cal alkaakin osoittamaan zenpotkutaitoja ja puhumaan kuin melkein eri mies. Tämä saakin aluksi Calin uskomaan olevansa pöpi ja siinäkin vaiheessa kun hän ymmärtää kantavansa kahta auraa ja tietää velvollisuudekseen viedä loppuun Desin kesken jäänyt murhatutkimus, sekä tietenkin selvittämään kuka hänet ampui pitävät kollegat Calia vain ja ainoastaan pöpinä. Luonnollisesti syyllinen kaikkeen löytyy omien joukosta ja siinä vaiheessa on Desin astuttava astraaliruumiina esiin osoittamaan, että nyt kun kaikki on okei, voinkin siirtyä täysin matojen syötäväksi.

IMDb:n puolella joku kommentoi Voiman olleen alunperin tarkoitettu Maniac Cop neloseksi, mutta älkää antako sen tiedon johtaa harhaan. Tämä on pikemminkin Patrick Swayzen Ghost vain poliisitrillerin muodossa. Kannessa oleva maininta siitä kuinka tätä miestä ei pysäytä edes kuolema on harhauttava, sillä sen annetaan ymmärtää liittyvän Jason Gedrickin esittämään päähenkilöön, joka kannessa hölkkääkin pyssy kädessään. Kyllä se kuolema varmasti olisi hänen esittämänsä sankarin pysäyttänyt, koska ei häntä esitetä missään vaiheessa minään yliluonnollisena supersankarina ja ne marlborokytästä siirtyneet kyvytkin ovat vain ohimenevä häivähdys, kuin kyyneleet sateessa, eikä tässä siis ole mukana mitään todellista sellaista ettäkö Calin kyvyt ja mieli muuttuisivat täysin Desin ollessa hänessä. Pikemminkin Des on kuin Samu Sirkan kaltainen omatunto joka muistuttaa Calia hänen velvollisuuksistaan kollegaa kohtaan. Niin ja tuota kannen tekstiä ajatellen huomioitavaa on se, että hän jota edes kuolema ei pysäytä on se taustalla näkyvä Gary Hudson, joka siis on Des jonka henki liikkuu vapaasti. Sinänsä kansiteksti ei valehtele, koska eihän siinä mainita nimeltä ketä kuolema ei pysäytä ja vain asettelu siirtää ajatuksen väärään henkilöön.
Vaikka Desin osoitetaan olevan vapaamielisempi kuin Calin, niin he ovat kuitenkin molemmat sellaisia ns. ihan kivoja tyyppejä, ettei siinä edes ole suurempaa eroa onko vallassa Des vaiko Cal ja siten se kaksi sielua yhdessä ruumiissa-idea jää aika laimeaksi. Joskin samalla on myönnettävä, että vaikka juuri sitä erilaisuutta odottaakin niin on jopa positiivista nähdä tälläinen tarina jossa nimenomaan sitä ei liikoja korosteta, eikä täten tuplakyttänä ole Steve Martin ja Lily Tomlin. Tosin kyllä tässä selkeästi on ollut alkuperäinen tarkoitus korostaa hahmojen muka erilaisuutta ja alkupuolella sitä esiintyykin enemmälti, hetkittäin jopa ihan hyvin toimien, koska siten saadaan suht' hyvin osoitettua Calin puolelta se ettei kaikki ole nyt ihan oikein. Joskaan Gedrick ei ole niin lahjakas esiintyjä, että pystyisi olemaan muuta kuin yksi-ilmeinen hädin tuskin B-tason toimintasankari, eikä siksi ymmärrettävästi onnistu vakuuttamaan kaksijakoisena persoonana saati sitten olemaan edes aikaansaava pelastaja. Voima kun on ihan tavallinen toimintapainotteisen keskitason tv:n kyttäsarjan jakso jossa nyt tässä osassa vain sattuu olemaan spirituaalinen ilmentymä.

Elokuvan positiivisen seikka on nähdä enimmäkseen lempeisiin isärooleihin mielletyn Lyman Wardin (Ferris Buellerin isä) näkeminen häikäilettömänä korruptoituneensa sadistikyttänä.
Nyt kun tuo Ferris Bueller tuli esille niin muistatteko sen meilläkin esitetyn lyhytikäisen tv-sarjaversion? Jep, se oli huonompi Ferris Bueller kuin Parker Lewis.

Mutta mielenkiintoista tuossa Ferrisin tv-versiossa on se, että pääosassa ollut Charlie Schlatter...
.
.
.
Sori, ei minulla ole mitään. Ei Schlatter tai mikään häneen liittyvä ole laisinkaan mielenkiintoista.

Tähdet: **
Voima