Orgazmo - seksin supersankari (Orgazmo, 1997)

Mormoninuoriaikuinen Joseph (Trey Parker) osuu käännytystyössään talolle jossa kuvataan pornoelokuvaa ja päätyy tappeluun paikan vartijoiden kanssa. Elokuvan ohjaaja Maxxx (Michael Dean Jacobs) ihastuu Josephin kykyihin, päättäen sen seurauksena houkutella hänet Orgazmo-nimisestä pornon supersankarista kertovan panoelokuvansa pääosaan, joka ei ymmärrettävästi lajityyppinsä vuoksi ole järin Josephin mieleen. Maxx on kuitenkin sopivan lipevä kauppamies ja koska Joseph haluaisi mennä naimisiin rakkaan Lisansa (Robyn Lynne) kanssa, mutta hänellä ei ole varaa sellaiseen, suostuu hämmentynyt nuorukainen ottamaan pääosan. Ei huolta, Josephilla olisi naamio päässään, taiteilijanimi käytössä ja aktikohtauksissa esiintyisi stuntmaila, joten eihän kukaan saisi tietää mihin hän suostui hyvien tarkoitusperiensä vuoksi. Kuinka ollakaan Orgazmosta kasvaa niin suosittu ilmiö, että sitä esitetään mainstreamteattereissa, leluvalikoimaaa pukkaa markkinoille, lehtien kansikuvat täyttyvät seksin supersankarista ja Joseph tuntee painostusta jatko-osaan suostumisen. Mitä suuremmaksi asia muuttuu sitä vaikeampi on pysyttely nimettömänä naamion takana ja lisäongelmia tulee kun Maxxx ei suostu päästämään Josephia vapaaksi sopimuksestaan vaan kaappaa miehen morsiamen varmistaakseen tähtensä uskollisuuden. Siinä vaiheessa on Josephin oltava oikea Orgazmo ja tehtävä mitä tehtävä on.

Trey Parkerille tuttuun tapaan mukana on ns. shokkitehosteisia vitsejä, eli tässä tapauksessa ymmärrettävästi pornoaiheisia sellaisia ja ne tietenkin korostuvat myös Parkerin teksteille tutun lievän saarnaavuuden vuoksi. Parkerillahan on jossain määrin tapana tyrkyttää omia mielipiteitään ja samalla kuitenkin kritisoida muiden tapaa tehdä niin. Etenkin South Parkin toistuvuudessa se on helposti nähtävissä kun aluksi vaikkapa esitellään kuinka esimerkiksi suuryritykset tekevät pahojaan ja lopussa joku Stan pitää puheen jossa kertoo mikä olisi oikea tapa toimia, jolloin vaikka jälkimmäinen olisikin oikea vaihtoehto niin jakso jaksolta sellainen tyrkyttäminen on aivan yhtä väärää (elokuvissa se ei tosin painotu samalla tavalla). Pornoparodian ollessa aihepiirinä huumori koostetaan siitä kuinka härski pornostara puhuu tupla-anaalista ja herkkä mormoni järkyttyy raamattu käsissään. Joten se mainitsemani saarnaavuus, tai kenties pikemminkin jonkinlainen opettavaisuus tehdään sitten siitä, että kyllä ne pornon tekijätkin voivat olla sivistyneitä, hyvin koulutettuja, tasapainoisia, etc. ja ovat itse tehneet tietoisen valinnan mihin ovat halunneet elämässään matkata ja näin ollen se voikin olla esimerkiksi mormoni joka on pikemminkin pakotettu asemaansa. Unohtamatta kuitenkaan pistää peliin niitä tavanomaisia pornon limaisuuksia.
Sinänsähän vaikka löytäisi elokuvasta jonkinlaista negatiivista tapaa saarnata puoleen tai toiseen, niin  hienoa on se kuinka osittain juuri sellaisen ansiosta kyseessä ei ole vain pelkkiin dildovitseihin tukeutuva keskenkasvuinen komedia ja sen voi nähdä myös muunakin kuin vain navanaluselokuvana. Joskin samalla myöskin vain pelkkänä hikikarpaloähkimisenä. Tämä onkin kieltämättä yksi Parkerin vahvuuksia, tehdä selvästi lapsellista tarinaa pystyen olemaan silti parempaakin kuin jotain tyypillistä runkkufantasiateinitissikomediaa. Se tietenkin on tyystin eri asia iskeekö Parkerin ronskius katsojaan, sillä jos ei ole muulloinkaan pitänyt hänen tyylistään ei Orgazmo varmastikaan toimi käännytyksenä. Itselleni Parker onkin esittäynyt aina hiukan hankalana tapauksena koska myönnän nauraneeni täysin idioottimaista Baseketballia katsoessani ja Team America on edelleen mielestäni erittäin mainio satiiri muricaimagosta, mutta silti enimmäkseen tunnen jonkinlaista myötähäpeän kaltaista tunnetta hänen tekosistaan ja vaikka pidänkin miestä hyvin fiksuna niin olen silti sitä mieltä, että hänen ei tulisi olla paskomishuumorillaan niin menestynyt kuin on. Toisaalta taas kun Orgazmon mummo puhuu rumia-vitsien seassa on samanlaista massasuosioparodiaa pornosta kuin Kevin Smithin Dogmassa uskonnosta niin olen valmis ojentamaan kaikki mahdolliset palkinnot Parkerille. Siksi olenkin tämän Orgazmon kohdalla kovasti pettynyt siitä ettei elokuva enempää kuin hetken kaksi leikittele sillä pornosankarin murtautumisella kaikenikäisten ja -laisten suosioon. Näin ollen jos nyt tunnenkin sitä ns. myötähäpeää Parkerista niin se olkoon täysin minun häpeäni.
Palatakseni kuitenkin vain Orgazmon pariin niin onhan mukana ihan hauskaa joskin aiheelleen hiukan liian tyypillistä pornoparodiahuumoria. Bassofunk soi, pastellivärit loistavat, pornonäytteleminen on naisilla huojuvaa kimeää vinkumista ja miehillä änkyttävää jäykistelyä, mutta varsinkin nyttemmin Orgazmo on sellaisen vuoksi kieltämättä aika vanhentuneen oloinen, sillä onhan oikea pornoteollisuus pukannut markkinat täyteen omia parodiaversioitaan tunnetuista tuotemerkeistä.

Jos kerran pornoteollisuus itse tarkoituksella täyttää parodiagenren niin Orgazmosta jää liiaksi jäljelle vain se lapsellisuushuumoriin keskittyminen ja siten se ei ehkä enää ole kovinkaan tarpeellinen lisä, tai mikä pahinta, se esittäytyy vain alatyylivitseihin tyytyvien vaihtoehdolta ja jättää ulkopuolelle ne oikeaa parodiaa hakevat.

Huvituin tästä keskustelusta jossa Joseph koettaa kertoa Lisalle tekevänsä mahdollisesti toisenkin elokuvan, kertomatta edelleenkään millaisen.
Joe: They want me to do a sequel.
Lisa: A sequel, to "Death of a Salesman"? Doesn't he die at the end of the first?
Joe: Yes, but he has a twin brother, and he wants revenge.
Lisa: Revenge? But, doesn't he kill himself?
Joe: No, no, that's what you were led to believe. He was killed by the C.I.A for selling smack... to Nazis...
Lisa: Wow!

Niin ja  kyllä, mukana on myös Parkerille tuttuja koomisia isojen poikien ralleja soimassa.

Tähdet: ***
Orgazmo - seksin supersankari