Koston riivaama (The Final Alliance, 1990)

"Miami Vicen ohjaajan uusi armoton elokuva yksinäisen miehen raivosta."
Ennen kuin ehditte liiaksi innostumaan niin mainittakoon ettei tuo tarkoita Michael Mannia. No mutta onhan ohjaaja Mario Di Leolla sentään kahden jakson verran Miami Vice tv-sarjaa tilastoissaan, että kyllä silloin jo kannattaakin nostaa sellainen kanteenkin saakka.

Will (David Hasselhoff) palaa kotiseudulleen takahikiän syrjäkylälle kuljeskeltuaan vuosia ympäri ämpäri sinne tänne ja poissa kotoa hän on ollut siksi, että siellä häntä ovat odottaneet vain traumat siitä kuinka hänen uskotaan kuolleen lapsena kun ilkeä moottoripyöräjengi pisti hänen perheensä lihoiksi. Pahus vie kun yksi motoristeista on jopa asuttanut hänen entistä ränsistynyttä kotitaloaan ja on vieläpä spreijannut seinälle nimen Alice Cooper, joka taatusti osoittaa kuinka tuhmasta jengin edustajasta on kyse. Roskat pihalle ja tämä on minun kotini, mikä tietenkin suututtaa jengin johtajan albiinopahis Ghostin (John Saxon) ja paluumuuttaja on ehdottomasti saatava hengiltä, samoin kuin juuri Ghost teki koko perheellekin. Ghost ei fanita Willia varsinkaan kun aluksi peloissaan olleet kyläläiset alkavat kallistua kapinointiin autoilevaa moottoripyöräjengiä ja kylää johtavaa korruptoitunutta sheriffi Whistleriä (Bo Hopkins) vastaan. Onneksi kuitenkin kyläläiset osoittavat tukensa vasta kun Will on saanut yksin toteuttaa koston perheensä murhasta ja puolustanut paikallisia ilman mitään apua ennen kuin se on myöhäistä. No, onhan se helppo olla voittajan puolella sitten kun se mitali jo roikkuu kaulassa.
Ai mutta kirjoitinko että yksin? Olen pahoillani tuosta erheestä sillä eihän Will ole yksin, onhan hänellä lemmikkipuuma, joka ei siis tarkoita Sharon Stonea vaan ihka oikea vuoristokissaa. Tosin se kissapeto vain naukaisee kerran kaksi ja makoilee lattialla, että vaikka pahikset kisun nähdessään juoksevatkin innoissaan pakoon, niin eipä löysäilevästä kissestä hirmuisesti ole uhkaa kenellekään.
Niin ja unohdin mainita, että Willhän on sitten vietnamin sodan veteraani, eli tietenkin sellainen bad ass ettei olisi kannattanut ruveta uhittelemaan hänelle. Tosin jos tämä elokuva on sijoittuvinaan tekoaikaansa niin miksi niissä takautumissa näytettäisiin olevan samassa ajassa, kun esimerkiksi Ghost, Whistler ja muut eivät ole vanhentuneet siitä hetkeäkään saati sitten olisi muodissakaan tapahtunut muutoksia. Ahaa, meille on valehdeltu, sillä sota Vietnamissa koettiinkin vasta aikaisintaan 80-luvun lopussa.

Pölhö ns. oikeutettu kosto-elokuva jossa lienee ollut ajatuksena navigoida stallonemaisia väyliä, sillä hetkittäin Hasselhoffin toimintasankarista ja leffan tempuista tulee mieleen sekä Rambo että Cobra, mutta lopputulos vaikuttaa kaikkien koomisten hillbillyhahmojen ja peräkylän meiningin vuoksi enemmänkin Pink Cadillacilta. Hasselhoffin jäykähkö sotasankari on tietenkin sänkeineen, vähine sanoineen ja kovine nyrkkeineen sopivan persoonaton hahmo jota ei mene ylistämään elokuvataiteen parhaimmaksi ajatukseksi, mutta joka ajaa asiansa kelvollisen vakavasti otettavana kivenä, jota puolestaan ei voi sanoa pahiksia esittävistä Bo Hopkinsista ja John Saxonista, jotka sitten ovat taatusti tarkoituksella vetäneet esiintymisensä niin yli ettei siellä ole enää happea nautittavaksi. Hopkinsin ja Saxonin hahmot kun herättävät pelon sijaan sellaista tahatonta koomisuutta, että olen aivan varma jotta he uskoivat olevansa Pulmusissa esittämässä jotain Peggyn sukurutsaserkkuja ja ainakin Saxonin puolesta on todettava, että jos hän tietoisesti koetti pilata elokuvan niin hän oli oikeutettu siihen, sillä katsokaa nyt tätä:

Se ei nyt tuosta vhs-kuvasta aivan yhtä hyvin piirry kuin miten sen näkee itse elokuvaa katsellessa, mutta hitto, Jeremy Irons Aikakoneessa oli vakuuttavammin kalkittu.

Mainittava on vielä se, että sen ohella kuinka Hasselhoff näyttää kannessa hieman enemmän Robert Forsterilta kuin Hasselhoffilta

ovat saksalaiset ainoana tajunneet antaa elokuvalle aivan loistavan huvittavan nimen:

Hahahahahahahaha! Voi luoja.

Edellytykset loistavan huonoon äijätoimintaan ovat tarjolla, sillä meillä on tyly sänkinen tottakai vietnamveteraani jolla on lemmikkinä puuma vastassaan pienen kylän ylivoimaiselta vaikuttava ääliölauma, jota johtaa sivuvaunussa kulkeva kehnosti meikattu ylinäyttelevä albiinopahis (toistuvasti näkee epätasaisuuksia meikissä ja sen rajat pääsevät suurempaan rooliin kuin puuma) ja jäykkien kung fu-potkujen sekä sinne tänne räiskinnän ohessa voi vain ihmetellä, että miksi kaupunkilaiset ovat töissä vain joko ruokakaupassa taikka prostituoituina, mutta aivan sellaiseen Stone Coldin kaltaiseen viihdyttävyyteen ei idiotismisaralla kuitenkaan ylletä vaan kokonaisuus kärsii liiaksi joutokäynnistä. Kuitenkin varsinkin kelausnappia hyödyntäen Koston riivaama on mainio hyvä huono-leffa ja irtopaloinaan se onkin molempien peukkujen arvoinen kuolio aivotoiminnalle.

Tähdet: *
Koston riivaama