Sega Mega Drive Classic Game Console

Penskana olin hyvinkin innoissani tietokone- ja konsolipeleistä, mutta matkani niiden parissa kulki vain Atarista Spectravideoon ja Commodore 64:sta kasibittiseen Nintendoon, Gameboyhin ja pysähtyi sitten 16 bitin Segaan. Playstationin tullessa markkinoille en ollut enää vähääkään kiinnostunut uudemmista pelilaitteista ja peleistä, joten vaikka aiemmin esimerkiksi kesän kohokohta olikin ollut jokin Puuhamaan peliluolissa ajan tappaminen, niin tuosta eteenpäin pelaamiseni jäi hyvin minimiin ja silloinkin yleensä vain muutamiin minuutteihin. Itse asiassa tunnenkin ajoittain syyllisyyttä siitä, että käytän niin harvoin vielä hallustani löytyviä Gameboyta, Nintendoa ja Megalodon Drivea, että jokaisen harvan pelaamiskerran välillä saan pyyhkiä pölyt laitteista. Toki minä nautin niistä kerroista kun pelaan, vaikka rehellisesti sanoen olenkin taatusti yksi surkeimmista pelaajista koskaan, mutta siitä hieman lisää myöhemmin.
Vaikka olenkin satunnaisesti harkinnut parempaa tutustumista modernimpiin pelilaitteisiin ja suunnitellut jonkin uuden laitteen ostamista, niin minulle konsolipelaaminen on pitkälti samankaltainen nostalgiatrippi kuin vinyylilevyt ja vhs-kasetit ja täten osa sellaisen kiehtovuudesta tulee aikamatkasta peruskouluhetkiin kun menimme ystävien kanssa milloin mihinkin viihde-elektroniikkaa myyvään liikkeeseen ja roikuimme iltamyöhään saakka takomassa esitteillä olevan laitteen pelivalikoimaa. Tai kuinka raadoin niska limassa kotitöitä, tms. saadakseni ostettua jälleen yhden ainoan useamman sadan markan hintaisen pelin koneelle ja kuolin heti ensimmäiseen viholliseen.
Kuitenkin osasyy siihen miksi en ole hankkinut uutta pelikonetta vanhojen rinnalle on siinä, että sille pitäisi sitten hankkia edes jonkinlainen pelikirjasto ja varsinkin nyttemmin kun retropelaaminen on niin kovin tendikästä on se näkynyt myös irtopelien hintojen valitettavana nousuna. Minunkaltaisellani satunnaispelaajalle se on ikävä uutinen jo siksikin, että ei pahemmin tee mieli maksella ylihintaa peleistä joita pelaa sitten äärimmäisen harvakseltaan ja koska käsitykseni modernista pelilaitteesta on Sega Saturn, niin tuolloin hintaluokka on yleensä hieman korkeammalla kuin jonkin Playstation kakkosen. Joskin PS2-pelejä olisi erittäin helppo löytää ja se hieman puhuu sen hankinnan puolesta, koska sille saisi pikaisesti hankittua jonkinlaisen pelikokoelmapohjan. Mutta väliäkö sillä, koska olen hyvin tyytyväinen jo omistamiini laitteisiin ja mielummin hankin niille uusia vanhoja pelejä kuin rupean keräämään valikoimaa taas uudelle laitteelle joka suurella todennäköisyydellä jäisi vähälle käytölle, eikä se olisi reilua häntä kohtaan.

Jo pidemmän aikaa olen kuitenkin ollut kovasti utelias kokeilemaan jotain erilaista. En niinkään uusia pelejä, vaan näitä kovasti dissattuja plug n play-laitteita joihin on sisäänrakennettuna saatanasti pelejä, hieman samaan tapaan kuin esimerkiksi näissä hirviömäisyyksissä:

Se plug n play-kuume alkoi käymään hieman rasittavaksi, sillä tietenkään en halunnut mitään vempelettä joka olisi niin silkkaa sontaa, että sitä ei uskaltaisi edes katsoa vaan tyrkkäisi laitteen suoraan helvetin pimeimpään nurkkaan häpeämään. Iski kuitenkin sopiva tilaisuus kun udeltiin, että mitäs se Teemu-poika oikein haluaisi joululahjaksi ja vaikka ensin tulikin todettua ettei tarvitse ostaa mitään, niin hetken tuumittuani muutin vastauksen muotoon, että jos nyt välttämättä haluat jotain ostaa niin...
Ja siten pienen googlauksen jälkeen päätin valita lahjakseni sellaisen edellä mainitun kaltaisen aparaatin josta olisi iloa myös silloin jos sisällä olevat pelit eivät sitä tarjoaisi ja täten kohteeksi valikoitui Sega Mega Drive Classic Game Console-plug n play, jota voi halutessaan käyttää myös normaalina Segana. Ja koska lahjan antaja halusi varmistaa sen saapumisen ennen joulua, niin se tilattiin suoraan minun nimelläni ja tarpeeksi ajoissa, jolloin sen aikaisena lintuna oleminen johti tähänkin esittelyyn.

Ennen sitä kuitenkin on todettava se, että laite oli tilattu Verkkokauppa.comista ja koska itse en ole sieltä kertaakaan ostanut yhtikäs mitään, en myöskään omaa kokemuksia kyseisen lafkan toiminnasta, mutta joitakin asioita on tämän kerran perusteella mainittava. Pari työtoveriani hiilikaivoksesta jossa louhin veritimantteja työkseni haukkui kyseisen firman toiminnan maanrakoon, sillä molemmilla oli omien kokemustensa perusteella vääriä tuotteita, viallisia tuotteita, ylipitkiä toimitusaikoja ja reklamaatio-ongelmia rahanpalautuksen suhteen kerrottavana, mutta aivan sellaiseen pyhään raivoon en ainakaan itse pysty yhtymään tämän ainokaisen kertani perusteella, mutta valitettavasti joudun toteamaan ettei minusta ainakaan tule mainitun yrityksen kanta-asiakasta juuri toimitukseen liittyvän epäkohdan vuoksi. Hinta oli edullinen, laite toimii erinomaisesti ja toimitusaika oli oikeasti niin vikkelä, että hyvä kun ehti tilausvarmistus tulla ennen laitteen saapumista kotiini. Kuitenkin ja tämä on hemmetin iso seikka liittyen pelilaitteisiin, sitä ei oltu pakattu mitenkään. Laite oli vain alkuperäislaatikossaan ja sen päälle oli isketty pakettitarrat sun muut ja vaikka laatikko ei nyt missään huonossa kunnossa ollutkaan, niin tottakai siihen oli matkan aikana ilmaantunut pieniä kolhuja sekä naarmuja, eikä paperitarrojen tasokas irroittaminen pahvilaatikosta ole koskaan se yksinkertaisin pulma. En tiedä onko tämä Verkkokauppa.comin normaalikäytäntö, mutta voi luoja sentään olisiko se ollut liikaa vaadittu, että jos laitelaatikkoa ei voida muiden postimyyntifirmojen tavoin pakata omaan erilliseen pakettiinsa niin sen päälle olisi vedetty vaikkapa jonkinlainen suojapaperi johon ne tarrat ja muut vaivat olisi liimattu kiinni. Jokainen pelikoneen ostaja kuitenkin tietää (ja niin pitäisi niitä työkseen myyvienkin) ettei se laatikko ole vain kuin jokin karkkipussi joka heitetään armotta pois kun sisältö on saatu esiin, vaan se laatikko on hieman kuin elokuvien kohdella niiden kotelot. Tietenkin pelikoneen kohdalla asia on siten eri, että toisin kuin elokuvaa sitä ei säilytetä kellon ympäri siellä kotelossa, mutta siitäkin huolimatta jos joku Discshoppikin ymmärtää postituksen suhteen laittaa parin euron leffansa omaan pahvikoteloonsa, niin uskoisi Verkkokauppa.cominkin tajuavan toimia samaan tapaan. Se laatikko on pelikoneelle muutakin kuin vain jotain jossa se tulee.
Lisäkiusaa niiden tarrojen irroittaminen aiheuttaa jo siksikin, että tiedän monien haluavan ilman esimerkiksi mitään ajatuksia jälleenmyynnistä säilyttää suojakotelon koristesyistä, aivan samaan tapaan kuin joku laittaa maljakoitaan esille vaikka ei pitäisi mitään rehuja niissä.

Mutta on aivan sama mitä ostaja pelilaitteen paketilla tekee, niin siltikin olisi suotavaa saada ostamansa virheettömänä kotiinsa ja siten postitse tuleva tilaus pitäsi olla paremmin suojattu. Eikä siinä voi myyjä vikistä kuinka se on postin syy jos paketti kolhiintuu jos sitä ei kerran paketoi. Tai sitten olisi myyjän vähintään syytä antaa jonkinlaista kompensaatiota pihiydestään.

Se siitä ja nyt itse laitteen pariin.

Sega Mega Drive Classic Game Console on ymmärrettävästi laite joka närästää etenkin old school-pelaajia ja ihan ymmärrettävästi, sillä vaikuttaahan se päällisin puolin aikamoiselta lelulta ja on hieman verrattavasti johonkin MP3:n kaltaisiin laitteisiin, eikä täten fyysisiä versioita kannattavien silmissä ole kovinkaan ihastuttava vaihtoehto.

Olen aikalailla samoilla linjoilla sillä en minkään diggaa esimerkiksi emulaattoripelaamisesta ja Netflixien sijaan rakastan katsella elokuvani muulla tavoin, jolloin silmissäni videokasetit edelleen kenkivät muut formaatit 6-0. Jälkimmäinen tuskin on yllätys kenellekään tätä blogia lukeneelle, sillä eiköhän ihastumiseni vhs-versioihin ole tullut esille jo turhankin usein. Satunnaiselle pelaajalla tämä plug n play on kuitenkin mainio ostos, koska siinä saa nopeasti aika kattavan pelikirjaston ja valikoimana ne ovat varsin hyviä. Mukana kun on 40 Sega-peliä ja vieläpä iso osa sieltä paremmasta päästä. On useampi Sonic, Street of Raget 1-3, Shinobi 3, Golden Axet 1-3, Vectormanit yks että kaks ja muun muassa aivan julmetun viihdyttävä Ristar. Sekä liuta muita vähintäänkin ihan hyviä pelejä.
Jep, kirjoitin 40, sillä kannen mainostamista 80 pelistä toiset 40 ovat kännykkäpelien kaltaista täyteshittiä kuten sudokua ja vastaavaa, joten huomio kannattaa kiinnittää vain niiden muiden suuntaan.

Laitteen sisältämät Sega-pelit ovat saaneet osittain ihan aiheellistakin kritiikkiä siitä, että ne olisivat heikompilaatuisia kuin aidot Mega Driven versiot. Kokeilin konetta kahdessa televisiossa ja kuvanlaadun suhteen 50 tuumaisessa värit ja terävyys esiintyvät hivenen heikompina kuin oikealla Mega Drivella, mutta 32 tuumaisessa erot minimoituivat suuresti. Värit olivat joissakin peleissä edelleen hieman haaleampia, mutta jokainen vanhan koulun pelaaja kyllä tietää ettei näitä pelejä ole tarkoitettukaan isoille ruuduille ja jo se 32 alkaa olemaan aidonkin Mega Driven kohdalla turhan massiivinen. Kuva on kuitenkin vähintäänkin hyvä ja jos ei ole, niin uskokaa pois vika ei ole laitteessa. Tai voihan se ollakin jos laite on oikeasti epäkunnossa. Kuitenkin esimerkiksi Ristar on niin hemmetin kaunista katseltavaa, että siihen tarvitaan jo Atomiinuksen kykyjä löytää todellisia tasoeroja aidon ja tämän plug n play-version välillä.
Paremmin ns. aitojen ja tämän versioiden erot huomaa äänessä, joka tässä laitteessa on kuuluvammin sanoisimmeko säröisempi. Se ei niinkään häiritse minua koska Segahan oli muutenkin tunnettu siitä, että sen musiikissa oli aina eräänlainen metalllisempi soundi kuin vaikkapa Nintendoissa ja ainoastaan ensimmäisessä Sonicissa plug n playn ääniero on jokseenkin vaivaannuttava, mutta ei niinkään johtuen teollisuusmaisuudestaan vaan siitä, että se on selvästi hitaammin kulkeva kuin aidossa pelikasetissa.
Joten sanoisin, että tasoeroja on, mutta harvassa kuitenkaan merkittäviä ja jälleen kerran, jos on erittäin harvakseltaan pelaava niin niitä ei huomioi samalla tavalla.

Vaikka tämä nyt kuulostaakin jonkinlaiselta mainokselta, niin sellaiseksi en ole tätä tarkoittanut kuin kenites kohdistuen heihin jotka haluaisivat kokeilla retropelaamista, mutta ovat lykänneet aiettaan koska ovat kauhistuneet pelien hintoja, eivätkä täten olisi valmiita pistämään suuremmin rahaa likoon jotta saisivat silloin tällöin pelata pelejä jotka ovat ajalta jolloin pelien tarkoitus oli näyttää enemmän peleiltä kuin huonoilta elokuvilta. Joten tätä ei ole sponsoroitu mitenkään, eikä sellaista tule tässä blogissa näkymään vastaisuudessakaan. Se homma jätetään porvareille ja minä kehun asioita joista pidän koska pidän, en siksi että joku muu haluaa. Ja vaikka tämä laite nyt onkin mainitusti saatu Verkkokauppa.comista niin minä en sitä firmaa suosittele ja ihan vain siksi, että postitustapa oli tässä tapauksessa niin suolesta, että siihen pimeyteen ei edes rohkea proktologimaamyyrä uskaltaudu. Kenties jonkin muun vempeleen kohdalla asia olisi tyystin eri, mutta pelikoneen kohdalla se erillinen pakkaus olisi ollut minimi pakollinen velvollisuus.

Mutta niin, palatakseni laitteen pariin on sillä varsin hyvän pelivalikoiman ja tason lisäksi pari mainiota plussaa vielä apunaan, nimittäin langattomat ohjaimet ja mahdollisuus käyttää oikeita Sega-pelejä.

Olen kuullut kritiikkiä siitä, että laitteen langattomien ohjaimien ongelmana olisi se, että ne eivät reagoisi jos signaalisäde ei ole suorassa linjassa itse laitteen kennon kanssa. Liekö sitten kokeilijoiden paristot heikossa hapessa taikka eri maiden laiteversioissa eroja, sillä kyllä ainakin minun laite-ohjainsyhteyteni on moitteeton on asentoni sitten lähes mikä vain. Tietenkin kun peitän kennon ei signaali osunut kohteeseensa ja jos menin toiseen huoneeseen tai olin sohvan takana osoittaen väärään suuntaan ei Shinobi reagoinut käskyihin. Muutoin minun ei tarvitse keskittyä osoittamana ohjaimella laitella. Toisin sanoen langaton yhteys toimi aivan yhtä hyvin kuin missä tahansa muussa kauko-ohjaimessa.
Langattomasta kaksinpelaamisesta on myös annettu sellaista kritiikkiä ettei silloin ainakaan kaikkien pelien kohdalla laite ymmärrä aina eroa eri pelaajien komentojen välillä, mutta siihen en osaa sanoa mitään, sillä olen erakko eikä minulla ole ystäviä.
Hienoahan tässä kuitenkin on se, että oikeat vanhat ohjaimet toimivat myös ja sen suhteen ei olekaan valittamista.

Tietenkin minä otan aina vain yhden ohjaimen käyttöön oli kyseessä sitten langaton taikka langallinen versio...
sillä olen erakko eikä minulla ole ystäviä.

Niin tosiaan, tällähän voi pelata myös oikeita Sega-pelejä ja esimerkiksi ensimmäisen Sonicin kohdalla se voikin olla ihan suositeltavaa.
En ole kokeillut vielä kaikkia omistamiani pelejä, mutta ne pari joita kokeilin toimivat ainakin ihan mainiosti. Uskoisin kuitenkin, että joidenkin pelien kohdalla tulee olemaan yhteensopivuusongelmia, mutta väliäkö sillä, pistän ne sitten oikeaan laitteeseen pelattavaksi.

En siis missään nimessä sorsi vanhoja pelikoneita ja Segankin kohdalla totean, että Mega Drive on NESin ohella suosikkini pelilaitteista ja kun fiilis iskee niin aion edelleenkin ostella niille pelejä.

Kuitenkin jos tosiaan on hyvn vähän pelaava henkilö tai vain haluaa helpon sekä edullisen tavan päästä retropelaamisen maailmaan on tämä plug n play erittäin varteenotettava vaihtoehto. Se on äärimmäisen edullinen pelimääräänsä nähden (vaikka ei laskekaan mukaan niitä täytepelejä), pelien taso on vähintäänkin hyvä ja kun laite vielä antaa mahdollisuuden pelata myös oikeita pelejä niin aika vaikea sille on suuttuakaan. Aitoa ei voita mikään, mutta kyllä minun on myönnettävä, että niin ahkerasti kun kotona kuuntelenkin esimerkiksi cd-formaattia (nyt soi Villa Nah - Origin. On muuten hyvää synailua ja tämä on maksuton mainos) niin en enää raaskisi kuljetella mukanani laukullista levyjä kun ne kaikki voi ladata pikkusormen kokoiseen laitteeseen. Samaan tapaan tämä plug n play ei syrjäytä oikeaa Mega Driveani, mutta auttaa toisissa tilanteissa.

Toki minä olisin toivonut, että laite todellakin sisältäisi 80 Sega-peliä, mutta tässä tapauksessa ainoa mistä saatan olla oikeasti kiukkuinen on nyt nimeltä mainitsematon laitetta myynyt yritys. Toisaalta kun en itse pistänyt rahaa peliin, niin kyllä se kiukkukin on lopulta aika laimeaa.
Ehkä tämä nimenomainen laite on huono esimerkki plug n play-myllystä, sillä sehän aiheuttaa mielihyvää, kun ainakin oma oletukseni niistä on siinä, että ne voivat olla parhaimmillaankin vain niin huonoja että ovat siksi hyviä.

Niin ja siitä pelaajatasostani.
Tässä saamassani laitteessa on mukana Chakan - The Forever Man, joka on peli jota olin halunnut pelata muksusta saakka. Mainion tuntuinen toimintapeli, mutta kunhan olin vasta ensin 10 minuutin jälkeen tajunnut miten se kenttävalikko toimi niin kuolin heti ensimmäiseen viholliseen.
Ohjeet? Hitot niistä. Märkä sormi pistorasiaan kertoo kaiken tarpeellisen.