Jackals (1986)

Ex-citykyttä Joe (Jack Lucarelli) päättää lomailla poliisiystävänsä Daven (Jameson Parker) luona jossain tähtilipun/Meksikon rajaseudun pikkukaupungissa, jossa tietenkin heidän molempien tietämättä on valloillaan laittomia siirtolaisia hyväksikäyttävä ihmiskauppa. Luonnollisesti lähes heti perille saavuttuaan Joe toimii silminnäkijänä murhalle jossa uhrina on prostituoiduksi pakotettu maahanmuuttajaneito, mutta asian todistaminen osoittautuu ongelmalliseksi kun Joe joutuu toteamaan tappajan olevan paikallinen veteraanikyttä Jake (Gerald McRaney). Joten vaikka Dave uskookin ystäväänsä, luvaten auttaa enemmänkin lain ulkopuolisissa tutkimuksissa on selvää, että viranomaisiin ei ole luottaminen, sillä luoja tietää kuinka moni heistä kuuluu pahuuden palkkalistoille.
Kun Jake rupeaa poistamaan maailmankartalta mahdollisia häiriötekijöitä ja näin ollen esimerkiksi Dave saa viettää lopun aikansa kuolleena, on Joe tehtävä se mitä asiaan kuuluu ja lähdettävä haulikkonsa kera pelastamaan päivästä sen mitä pelastettavissa on.

Ihan kelvollinen Charles Bronson/Robert Ginty-henkinen vigilanteactioneeri, joka tosin kärsii aika pahasti ajoittaisista löysäilyistä johon syynä ovat todella valjut sankarit. Jameson Parker ja Jack Lucarelli eivät kumpikaan valjasta käyttöönsä sellaista mylvivää härkää jota maailman epäreiluuden vuoksi oman käden oikeuteen turvautuva henkilö tarvitsisi ja niinpä heidän kohtaustensa aikana elokuva vaikuttaa liiaksi joltain Matlockilta, joka ei sitten laisinkaan istu kunnolla elokuvaan joka kuitenkin pyrkii muulloin painottamaan tylyjä tunteettomia hahmoja, sadistista väkivaltaa ja muuta sellaista I'm as mad as hell, and I'm not going to take this anymore-fiilistä. Onneksi Gerald McRaney elokuvan pääpahiksena osoittaa sellaista vakuuttavaa pahuutta, että jokainen kohtaus jossa hän on nostaa elokuvan takaisin pystyyn kun Parker ja Lucarelli laskevat sen istumaan. McRaney vieläpä esittää hahmonsa erittäin tyynenä, kuin olisi jossain myrskyn silmässä, jolloin vaikka hän onkin se elokuvan pahimmista pahin ja toteuttaa yksin ne mainitsemani sadistiset väkivaltakohtaukset niin hän ei missään vaiheessa repeä mihinkään nykivään älämölöraivoon. Hänen hahmossaan on jotain samaa kuin Michael Chiklisin kytässä Shield-sarjassa, tosin ilman sitä pinnan alla olevaa veljeys ja reiluus-tuntoa. McRaneyta pitää vielä kehua sen verran, että kun kansi ja elokuvan tapa esittää asiat antavat ymmärtää tässä olevan jonkinlainen suuri joukko, vahva armeija pahiskyttiä yhtä alakynnessä olevaa tavissankaria vastaan, niin McRaney on siltikin käytännössä ainoa pahis koko elokuvassa, mutta onnistuu dominoinnillaan huijaamaan katsojaa aika pitkään. Toki mukana on pari koomista sivupahista, yksi katuva muka yllätyksenä tuleva korkean paikan tuhmuri ja kannessa oleva pahiskyttälegioona-kohtauskin esitetään, niin se kuitenkin vain Jake joka tekee yhtikäs mitään. Jopa tuo kannen visualisoima kohtaus tyrehtyy siihen, että Joe vain osoittaa heitä yksitellen haulikollaan ja kaikki juoksevat pakoon, vaikka aluksi aseistetut pahikset ovatkin niin polleana, että Koninkauluskin sanoisi damn. Onneksi sitä sentään seuraa aina stetsoneita ja pölyä myöten mainio westerntyylinen kaksintaistelulopetus.

Kannesta puheen olleen se on niin bad asss, että pelkään sen kohta kenkivän kasseille.

Kyseessä on siis hyvin kasarihenkinen (no daa!) vigilantefilkka jossa on ainekset hyvään pataan, mutta joku unohti jonkin tärkeän mausteen joukosta ja siten maku jää liian valjuksi.

Tunnetaan myös nimellä American Justice.
Joten murica fuck yeah!

Tähdet: **
Jackals