Frank McKlusky - vakuutusetsivä (Frank McKlusky, C.I., 2002)

Frankin (Dave Sheridan) isä Madman McKlusky (Randy Quaid) oli tunnettu hurjapäätemppuilija jonka kyvyt alittivat innostuksen ja niinpä mies tiedostaen takuuvarmasti räjähtävänsä lähti moottoripyörähyppyyn ja räjähti. Ilkeät asianajajat Rosengoldin veljekset (Tracy Morgan ja Kevin Pollak) imuttavat itselleen McKluskyjen vakuutusrahat ja niinpä isä jää ilman hoitoa, mikä saa äiti Edithin (Dolly Parton) ylireagoimaan poikansa turvallisuuden suhteen, eikä suihkuunkaan saa mennä ilman kypärää. Ajan saatossa Frank päätyy vakuutusyhtiön tutkijaksi aikeenaan saada petolliset Rosengoldit kiinni väärinkäytöksistä ja pitämään huolen siitä, että he jotka ansaitsevat vakuutuskorvaukset myös saavat sellaiset. Kun esille nousee tapaus jossa alaraajahalvaantunutta Scott Bayouta (Enrico Colantoni) epäillään juurikin Rosengoldien avustuksella suoritetuista vakuutuspetoksista, lähtee Frank toimiston turvasta kentälle suorittamaan tutkimuksia, kohdaten vaarallisen maailman ensimmäistä kertaa ilman äitinsä turvaverkkoa.
Ja Hanson Mmmboppaa (ei nyt sentään. He esittävät toisen biisin).

Frank McKlusky on huonoa huumoria sisältävä ääliökomedia, enkä keksi siitä juuri mitään kunnollista kehuttavaa jonka vuoksi voisin aukottomasti perustella miksi se kannattaisi katsoa. Kuitenkin tämä on jo kolmas kerta kun itse katsoin elokuvan, joten ehkä siinä kuitenkin on jotain mikä erottaa sen tyypillisestä idioottihuumorista. Se jokin on kenties se, että vaikka kyseessä on ihan samankaltaista tyhmyydestä tehtyä vitsintynkää jota löytää etsimättäkin David Spaden, Rob Schneiderin ja vastaavien elokuvista, niin Frank McKluskyn kohdalla se idioottikomiikka kallistuu mielestäni juuri sen tärkeän askeleen verran sinne Nuijan ja tosinuijan suuntaan, jossa sitä ei vain naureskele kuvassa oleville ääliöille, vaan ehkä hieman myös heidän kanssaan. Toisin sanoen hahmot ovat hieman sympaattisempia kuin tämän genren tyypillisessä ilmentymässä. Tosin kun Frank McKlusky kuuluu niihin elokuviin joista valtaosa ei tunnu koskaan kuulleenkaan, niin se maine on löytämistäni positiivisista puolista huolimatta aivan ansaittua. Edes aina todella mukavan oloinen Dolly Parton ei torpedoillaan riitä läpimurtoon, kun vastassa on vitsejä joissa osuma kulkusiin on nerokkuuden huipentuma ja naamanvääntely silkkaa huippua. Okei, Scott Bayou nauratti.

Siinäpä se. Mitään ei menetä vaikka tätä ei katsoisikaan, eikä katsoessaankaan saa elämäänsä uutta sisältöä.
Se vain on.
Mutta kokemus kertoo pelkän olemisenkin olevan joskus ihan tarpeeksi.

Tähdet: **
Frank McKlusky - vakuutusetsivä