Nauttikaa tästä, sillä siinä oli elokuvan hauskin juttu.
Yhden illan suhteisiin kyllästynyt mainosmies Andy (Josh Cooke) päätyy seksiriippuvaisten ryhmään koska on ihastunut herkkään boheemitaiteilijamuusikko Vanessaan (Odette Yustman), joka on ryhmässä koska en tiedä miksi, sillä seksiaddikti hän ei näköjään ainakaan ole. Andyn pussytownista intoileva paras kavery Jerry (Greg Grunberg) taas kaipaa purppurasotilaalleen mahdollisimman usein kastetilaisuuksia ja haluaa siksi hyödyntää Andyn terapiatilaisuuksia opetuksellisessa mielessä. Bromance on koetuksella Andyn tunteiden vuoksi ja samalla heidän uusin mainoskampanjansa on vaarassa romuttua.
Tietenkin Andyn on vaikea lähestyä petoksen turvin Vanessaa, eikä totuudestakaan tunnu olevan apua ja luonnollisesti niiden totuuksien tullessa esiin kaikki loukkaantuvat Andyn teoista, vannovat etteivät ikinä anna anteeksi tai halua olla milloinkaan missään tekemisissä tuollaisen ulosteläjän kanssa. Siispä lopussa kaikki ovat kavereita ja rakkaus voittaa.
Tavanomainen seksisanastolla leikittevä romanttinen komedia jossa sankari etsii ja löytää tosirakkautta ja sivuhahmot saavat viljellä alatyylivitsejä minkä ehtivät. Siispä tissejä näkyy, puhutaan jonkin kurkkusalaattipurkin bylsimisestä ja tottakai pääparin kohdalla ruvetaan hurskahtelemaan, että muut saavat olla kyllä vaikka miten pahasti nöyryytettyjä hikirunkkareita, mutta pääparin pitää olla jotenkin puhtoisen siveellisiä jopa tälläisessä ns. perversioihin liittyvässä tarinassa. Hitto, biljardikansakin osaa rakastaa. "I am not an animal! I am a human being!"
On muuten aina mainiota miten näissä elokuvissa joissa joku on yksipuolisen rakastunut, hän tekee käytännössä kaikkensa pilatakseen mahdollisuutensa. Valehtelee, pettää, tuhoaa, saastuttaa ja lopussa hän vain sitten sanoo olevansa siis niinku tosi pahoillaan ja se stalkeroinnin kohde toteaa rakastaneensa häntä aina.
Tom Arnold yhtenä seksiriippuvaisista tarjoaa ne odotetut härskiydet ja Lisa Lampanelli törkysuisena tarjoilijana on yhtä arvattava, joten näissä ollaan pelattu varman päälle. Toisaalta samalla tavalla Henry Winkler ryhmänvetäjänä joka toistuvasti lausuu kaksimielisyyksiä on aivan yhtä ennakoitava, sillä kyseessä on liian helppo veto laittaa hyvin kiltin miehen maineessa oleva tähti tälläiseen elokuvaan ja parempi yllätys olisikin ollut siinä jos Winkler olisi ollut vain Winkler. Suuremmalta erikoisuudelta tuntuukin Grunberg, joka tyypillisesti saa olla se friendzonen kuningas ja on nyt panokone joka saa Michael Douglasin kateelliseksi. Parempi hän on kuninkaana.
Tälläinen ns. väärään tai vastakkaiseen rooliin asettaminen on kyllä joskus erittäin oivaltavaa, sillä esimerkiksi ensimmäisessä Harold & Kumar-elokuvassa Neil Patrick Harris oli aivan loistava sellaisessa. Hänen kohdallaan se ei enää toimisi, mutta ensimmäisellä kerralla hän oli vielä Doogie Howser vetämässä kamaa ja pataan.
Tähdet: **
Addicted to Love
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti