The Corpse Vanishes (1942)

Sensaatiolehdistö iloitsee, mutta aviomiehet eivät kun alttareille askeltavat morsiamet tuntuvat säännönmukaisesti kuolevan ennen hääyötä. Tai eivät he hautaan asti ajaudu vaan jonnekin muualle, sillä hullulla tiedemiehellä Lorenzilla (Bela Lugosi) on tapanaan lähettää avioituville nuorille neidoille harvinaislaatuinen myrkyllinen orkidea, joka sitten saattaa nämä samaiset neidot kuoleman kaltaiseen tilaan. Tämän jälkeen Lorenz keplottelee valekuolleen laboratorioonsa ja uuttaa heistä elämännestettä ja syöttää sen vaimonsa (Elizabeth Russell) suoniin tai ainakin jonnekin naamatauluun, pitääkseen siten rouvan nuorena ja kauniina.
Toimittaja Hunter (Luana Walters) rupeaa kummastelemaan hääpaikoilta löydettyjä salaperäisiä kukkasia ja tottakai Hunter vie orkidean floristille joka samantien kertoo kaiken tarvittavan aina siihen saakka, että eurooppalaista alkuperää oleva Florenz on niiden johtava maahantuoja, joten tie kannattaa suunnata kohti hullun tiedemiehen linnaa. Hunter päätyykin sadetta suojaan Florenzin linnaan ja salaisuudet paljastuvat, mutta se tarkoittaa myös toimittajalle vaaraa päätyä seuraavaksi elämänsä luovuttajaksi.

Aristokraattinen hullu tiedemies ruoskii röhkivää luiskaotsa-apulaista ja hihittävä kääpiöhovimestari chillaa rinnalla, ylienergisiä toimittajia sanomassa "what a scoop!" ja kiltisti sanottuna aika paljon vahingoniloa aiheuttavaa kömpelöä eläytymistä esiintyjiltä, että vaikka kuinka haluaisi, niin kovin vakavissaan ei The Corpse Vanishesia voi ottaa. Jäykkää paperista lukemista ja rautalangasta väännettyjä juonenkäänteitä, mutta kuitenkaan halpatuotteisuuden ei kannata täysin siirtää asennoitumista sinne pelkän B-roskan suuntaan, vaikka kohtaukset joissa hullu tiedemies soittaa urkuja valtaistuimella olevalla vaimolleen ja pois heitetty kääpiöhovimestari sanoo "don't leave me master" koettavatkin väkisin viedä katsojan riemastuttavaan roska-astiaan. Tarinassa on kuitenkin samaa kiehtovaa epätoivoista pakkomielteisyyttä kuin vaikkapa elokuvissa Silmät ilman kasvoja, Iho jossa elän ja Perintö veitsenterällä. Lugosin esittämä tiedemies rakastaa vaimoaan niin, että tekee kaikkensa pitääkseen hänet elossa, vaikka sitten tappamalla muita sen eteen. Samalla vaimokulta alistaa miestään tekemään kauheuksia jotta saisi nauttia siitä ikuisesta nuoruudestaan, jolloin tuo rakkaus hänen puoleltaan on enemmänkin kylmää hyväksikäyttöä. Tarina on hyvä, toteutus tavanomaista halpamateriaalista liukuhihnaa ja jos kuviosta poistettaisiin ne Igor-hahmot ja muut ns. pakolliset hulluihin tiedemiehiin liitettävät kliseet, ja oltaisiin uskallettu kulkea vain tarinan tarjoaman ahdistuneisuuden vaatteissa, niin parempi olisi ollut.

Pidän siitä, että tiedemiehen uhreistaan pumppaama neste toimii eräänlaisena Botoxina ja niinpä pinnallinen kauneus on valhetta vain sekä ehdottomasti nykyaikaan sopivaa.
Vastaavasti puistelin päätäni kun toimittajaneito yön pimeydessä löytää linnan salahuoneen täynnä ruumiita ja kohtaa Lugosin ääliöapulaisen, niin sen sijaan että toimittajamme olisi paennut kertomaan näkemästään, hän menee takaisin nukkumaan ja aamulla sitten vain toruu mielipuolta tiedemiestä asiasta ja sen sijaan, että psykoottinen murhanhimoinen pöpitohtori paloittelisi uteliaan sopulin, hän vain kiittää vierailusta ja antaa tädin poistua paikalta kunhan aamiainen ja muut asiallisuudet ovat hoidettu.

Tähdet: **
The Corpse Vanishes