Barely Legal (2011)

Bestikset niinku 4eva Sue (Melissa Johnston), Cheryl (Jeneta St. Clair) ja Lexi (Lisa Younger) ovat kukin saavuttamassa täysi-ikäisyyden samaan aikaan ja niinpä on syytä järjestää jotain erikoista tilaisuuden kunniaksi. Niin ja tässä vaiheessa on hyvä mainita, että jos ei ystävyksien nimiä muista, niin yksi on herkkä taiteilijasielu, yksi siveellinen uskovainen ja yksi himokas jakorasia, mutta he kaikki ovat silti aivan tyypillisiä nykyajan no daa-pissiksiä. Kuitenkin palataksemme niihin juhliin, niin teemana onkoon vaikkapa se, että juuri tuo uskovainen hahmo, eli Sue haluaa saada parrua ja menettää neitsyytensä. Samalla sitä voidaankin kritisoida sitä, että myös Cheryl aikoo luovuttaa kukkasensa ääliöpoikaystävälleen, mutta se on aivan eri asia kuin Suella, sillä en minä tiedä miksi. Sue ja Cheryl ovat molemmat yksi ja sama hahmo erilaisilla hiuksilla, että jälkimmäiselle osoitettu kritiikki panohaluista on kuin pata kattilaa soimaamassa. Saatanan pata!

Jos elokuvan idea olisi siinä, että kolmesta samaan aikaan syntyneestä neitokaisesta kolme aikoisi luovuttaa neitsyytensä täysi-ikäisyytensä kunniaksi, niin se kuulostaisi edes jotenkin en tahdo sanoa järkevältä, mutta ainakin tätä elokuvaa ajatellen toimivammalta idealta seksikomedialle. Mutta tekemälle yhdestä heistä jatkuvalla syötöllä paneskelevan hahmon menetetään se punaisen langan ja jonkinlainen kokonaisuuden tunne. He ovat kuin kaksi kaveri ja se kolmas. Kun vielä kahdesta neitsyyden luovuttajasta molempien osoitetaan etsivän ns. tosirakkautta, niin mihin sitä yhtä hahmoa edes tarvitaan. Joko toinen kahdesta samanlaisesta hahmosta pois, tai seksihullu kadoksiin taikka kaikista samanlainen/erilainen, sillä nyt huonosta näyttelemisestä, surkeasta huumorista ja tekosyystä esitellä tissejä kaiken muun kustannuksella, toiseksi eniten tässä elokuvassa vaivaa juuri sen epätasapaino hahmojen ja heihin tarkoitettujen merkitysten välillä. Vaikka tuntuuhan se hieman turhalta kritisoida tälläisessä elokuvassa mitään muuta kuin plastiikkakirurgisia onnistumisia, sillä samahan se on kuinka hyvin kirjoitettuja hahmot ovat ja millaisia juonikoukeroita löytyy pinnan alta, kun valtaosa ajasta vellotaan kuitenkin tissimeressä ja runkkausvitseissä. Barely Legalin tyypillinen vitsi onkin sellainen jossa tyttö työntää peliohjaimen vaginaansa ja pelaa siksi hyvin.

Niin ja se elokuvan eniten minua vaivannut juttu?
Jostain syystä etenkin Cherylille on tehty niin ruma silmämeikki, että tehtiin elokuvassa mitä tahansa, niin sen ihmettely meinaa viedä koko ajan kaiken huomion. Sillä kuten Alice Cooper on pienistä ärsykkeistä sanonut:
"You can burn my house, you can cut my hair
you can make me wrestle naked with a grizzly bear.
You can poison my cat, i don't care,
but if you talk in the movies i'll kill you right there."
Huvittavasti osa Cheryliin liittyvistä huumoriksi tarkoitetuista tilanteista liittyykin juuri silmävaivoihin, mutta ei meikin vuoksi.

Barely Legal on muuten Asylumin elokuva ja tottavie heidän kohdallaan kannattaa keskittyä ennemmin johonkin jättikroko syö mustekalarobotin-tuotoksiin.

Tähdet: *
Barely Legal